Yleinen – Judica-valmennus

Viime hetken vinkit pääsykokeisiin

Heippa! Täällä kirjoittelee teidän valmennuskurssivastaava Jenni. Pääsykokeet lähestyvät ja on aika valmistautua lähenevään koitokseen. Viimeisinä opiskelupäivinä on vielä hyvä kerrata vaikeimpia asioita sekä valmistautua henkisesti tulevaan koetilanteeseen. Päivää ennen koetta on kuitenkin hyvä lopettaa lukeminen ajoissa tai, jos hyvältä tuntuu, olla lukematta ollenkaan ja keskittyä rentoutumiseen. Lisäksi pääsykoepäivänä on hyvä välttää niin sanottua “paniikkilukemista”, sillä kaikki tarvittava tieto on jo omassa päässä. Tilanne on monille stressaava, mutta hyvä vinkki on esimerkiksi käydä liikkumassa luonnossa tai katsoa omaa lempisarjaa mielen rentouttamiseksi.

Tänä vuonna kokeet järjestetään ensimmäistä kertaa digitaalisina, mikä tarkoittaa, että pääsykokeet tullaan suorittamaan tietokoneella sen paikkakunnan yliopiston osoittamissa tiloissa, jonka olet yhteishakua tehdessäsi itsellesi valinnut. Digitaalista koetta ei kuitenkaan kannata jännittää liikaa, sillä tilanne on kaikille sama. Jo päivää ennen koetta on hyvä tarkistaa, että mukana on varmasti kaikki tarvittavat välineet kokeen suorittamista varten. Lista välineistä, jotka valintakokeeseen tarvitsee, löytyy oikeustieteet.fi sivustolta. Vaikka koe on digitaalinen, kannattaa sinne ottaa myös “perinteiset” kynä ja kumi muistiinpanoja/suttupaperia varten. Kokeeseen voi myös ottaa pientä evästä mukaan, mutta eväsretkeä koetilanteeseen ei kannata tehdä, sillä isoja ruokataukoja ei siellä kerkeä pitämään.

Mitä jos ei muista jotain asiaa koetilanteessa? Jos tulee tunne, että aiheesta ei muista mitään, kannattaa katsoa jotakin toista tehtävää ja palata vaikeaan tehtävään myöhemmin. Mikäli digitaalinen koe on toteutettu niin, ettei tehtävien välillä voi liikkua, älä stressaannu tästä. Tällöin vaikean tehtävän kohdalla vedä syvään henkeä, mieti missä kohtaa kirjassa aiheesta on puhuttu ja yleensä aiheesta saa loppujen lopuksi kirjoitettua edes jotakin. Lisäksi: jos jokin tehtävä on haastava sinulle, on se sitä myös muille.

Muista lukea kysymykset koetilanteessa tarkkaan. Varsinkin monivalinnoissa on perinteisesti kinkkisiä kysymyksiä, jolloin sekä kysymys, että vastausvaihtoehdot tulee lukea tarkkaan. Myös avoimet tehtävät, esseet, oikeustapaukset sekä avoimet aineistotehtävät on luettava tarkalla silmällä. Aiheen vierestä ei ikinä kannata kirjoittaa.

Kokeen jälkeen: taputtakaa itseänne olkapäälle! Olette tehneet todella ison työn ja nyt saa olla itsestään ylpeä. Menkää siis nauttimaan kesästä ja unohtakaa pääsykokeet hetkeksi, sillä nyt on aika rentoutua.

Hurjasti tsemppiä vielä kaikille näille viimeisille päiville ennen koetta!

Jenni Kajander, toisen vuoden oikeustieteen ylioppilas

Ajankäyttö ja keskittyminen

Moikka!

Olen Julia ja teen tällä hetkellä kolmannen vuoden oikeusnotaaritutkinnon opintoja. Olen virallisesti vielä fuksi, mutta ehdin suorittaa oikeusnotaaritutkinnon pakollisia opintoja kahden vuoden ajan toisen tutkintoni ohella, joten tasapainotteleminen
tietyn, itsestä riippumattomaksi asetetun aikataulun puitteissa tutkintotavoitteisen opiskelemisen, töiden ja muun elämän välillä on itselleni tuttua. Tässä blogikirjoituksessa tarkoituksenani onkin tuoda esille oman ajankäytön ja keskittymisen merkitystä tiiviiksi aikataulutetun pääsykoeurakan aikana, unohtamatta kuitenkaan sitä, että samat vinkit auttavat varmasti jossain muodossa myös pidemmällä opiskeluissa opiskelupaikan saavuttamisen jälkeenkin.

Oman ajankäytön suunnittelussa kannattaa ensinnäkin miettiä, mitä pakollisia menoja ja mahdollisesti muuta välttämätöntä tehtävää lukuprosessin ajalle sijoittuu, jotta pystyt järjestämään yhtenäistä ja keskeytyksetöntä aikaa lukemiselle ja priorisoimaan ajankäyttösi opiskeluun. Kannattaa etenkin pyrkiä suunnittelemaan selkeästi lukemiseen käytettävä aika
sekä muihin asioihin käytettävä aika, jotta lukuaikana asioiden omaksuminen ja itse lukeminen pysyisivät tehokkaina. Lisäksi lukuajan ulkopuolella itselle mielekkäiden asioiden tekeminen ja riittävä lepo ovat erittäin tärkeitä, sillä ne auttavat ennen kaikkea palautumaan kunkin päivän luku-urakasta, mutta pitämään myös tehokkaan asioiden omaksumisen ja oman jaksamisen tasapainossa koko prosessin ajan.

Omaa ajankäytön hahmottamista helpottaa esimerkiksi omien realististen päivä- ja viikkotavoitteiden suunnittelu. Nämä kannattaa kirjata konkreettisesti ylös sekä merkitä suoritetuksi niiden tullessa täytetyksi. Kannattaa miettiä myös etenkin sitä, sopiiko itselle paremmin tavoitteeksi esimerkiksi tietyn asiakokonaisuuden opiskeleminen vai tuntimääräinen tavoite, sillä tämä auttaa hahmottamaan opiskeltavien asioiden määrää kokonaisuutena ja omassa aikataulussa pysymistä. Hyvällä etukäteissuunnittelulla on mahdollista myös vähentää aikataulutetun lukuajan stressaavuutta.

Keskittymisen osalta korostaisin erityisesti oman vireystilan tunnistamista, ja tähän liittyen sitä, onko opiskeleminen itselle luonnollisempaa enemmän aamu- tai iltapainotteisesti, jos tähän on muun elämän ohella mahdollista vaikuttaa. Itselle sopivan säännöllisen vuorokausirytmin löytäminen helpottaa myös ylipäätään lukemisen ja vapaa-ajan yhteensovittamista tiiviin
lukuprosessin aikana. Myös opiskelupaikaksi kannattaa miettiä sellainen paikka, jossa itselle keskittyminen olisi mahdollisimman helpointa, jolloin esimerkiksi kirjasto voi olla hyvä vaihtoehto silloin, jos kokee kotona keskittymisen karkaavan liian usein muihin ympärillä oleviin vaihtoehtoisiin asioihin. Lisäksi kun luet, keskity ainoastaan siihen ja omaan
tekemiseesi. Jos keskittyminen alkaa herpaantua tai lukeminen tuntua väkinäiseltä, pidä mieluummin tauko ja jatka myöhemmin energisempänä, sillä lukemisen laatu on ennen kaikkea keskiössä asioiden todellisessa sisäistämisessä ja taidossa soveltaa opittua myös itse pääsykoetilanteessa.

Tämän kirjoituksen myötä haluan toivottaa kaikille todella paljon tsemppiä alkaneeseen luku-urakkaan!

Julia Repo, kolmannen vuoden oikeustieteen ylioppilas

Useammalla hakukerralla oikikseen sisään

Moikka!

Mun nimi on Elsa ja kerron teille tässä postauksessa mun hakuprosessista oikikseen. Opiskelen tällä hetkellä toista vuottaoikeustiedettä Itä-Suomen yliopistossa. Hain oikikseen kolme kertaa pääsykokeilla, ensimmäisen kerran heti lukion jälkeen vuonna 2018.

Kun yhteishaku alkoi vuonna 2018, en tiennyt yhtään mitä haluaisin opiskella. Mietin, että oikeustiede kiinnostaisi, mutta sitä on niin kovin vaikea päästä opiskelemaan. Totesin, että aina voi yrittää eikä siinä mitään menetä, joten päätin koittaa onneani.

Ensimmäisellä hakukerralla en lukenut kovin tosissani enkä tehnyt opiskelupaikan eteen töitä läheskään niin paljon kuin olisi tarvinnut. En siis saanut opiskelupaikkaa, mutta en ollut siitä myöskään kovin pettynyt, sillä välivuosi oli ihan toivottu juttu. Ensimmäisestä hakukerrasta kuitenkin ymmärsin sen, että tämä on juuri se ala, mitä haluan päästä opiskelemaan.

Toisella hakukerrallani tein töitä aivan toisella tavalla. Tein lukusuunnitelmaa jo ennen kirjojen julkaisemista ja mietin eri opiskelutekniikoita. Koitin löytää itselleni sopivinta. Kirjojen julkaisemisen jälkeen luin monta tuntia päivässä, tein muistiinpanoja ja ajatuskarttoja. Tämän lisäksi kävin valmennuskurssin, josta oli erittäin paljon hyötyä ei vain tiivistelmien ja tehtävien vuoksi, vaan myös vertaistuen ja tsemppauksen vuoksi. Tällä hakukerralla opiskelutekniikassani oli kuitenkin vielä hieman parantamisen varaa, sillä unohdin levon ja vastapainon opiskelulle, joten paloin loppuun enkä jaksanut
viimeisellä viikolla lukea enää juuri ollenkaan. Vertasin omaa lukuaikaani aivan liikaa muihin, sillä vallitseva ajatus oli se, että on pakko lukea koska kaikki muutkin lukevat vähintään 9h päivässä. Se ei kannattanut, sillä vain aiheutti itselleen lisää painetta ja kuormitusta. Tälläkään kertaa en siis saanut opiskelupaikkaa. Tämän myötä haluankin sanoa, että älä vertaa omaa tyyliäsi opiskella muiden tyyleihin, sillä vaikka joku lukisi 9-10h päivässä, se ei ole ainoa oikea tapa eikä se toimi kaikilla.

Kolmannella hakukerralla päätin, että nyt tai ei koskaan. Myös tällä kerralla kävin valmennuskurssin. Edellisistä kerroista oppineena muutin hieman opiskelutekniikkaani. Suurin ja merkittävin muutos kuitenkin oli siinä, että muistin tauot ja tein myös muuta kuin opiskelin. Vaikka pidin paljon taukoja, ehdin lukea monta tuntia päivässä, sillä myös lyhyet tauot auttoivat jaksamaan. Opiskeluni etenivät suunnittelemassani aikataulussa ja osasin asiat mielestäni erittäin hyvin. Tällä kertaa pääsykokeet olivat kuitenkin erilaiset kuin aikaisempina vuosina. Koronatilanteen vuoksi pääsykokeet olivat kaksiosaiset,
joista toinen osa tehtiin etänä kotona. Ensimmäisen vaiheen jälkeen olin varma, että nyt meni huonosti, sillä aikapaine oli suuri. Pahinta tässä oli se, että meni viikko, ennen kuin tiedot toiseen vaiheeseen pääsemisestä sai. Koska en voinut tietää varmaksi menikö koe oikeasti huonosti tai miten se on muilla mennyt, oli pakko lukea varmuudeksi, jos kuitenkin pääsen toiseen vaiheeseen. Jos itsekuri oli pääsykokeisiin lukiessa jo koetuksella, tässä vaiheessa sitä testattiin todenteolla.

Koitin unohtaa huonosti menneen kokeen ja jatkaa lukemista. Ei siitä paljoa mitään tullut, mutta viikon päästä, kun sain tiedon toiseen vaiheeseen pääsemisestä keräsin itseni ja tein loppukirin lukemisen kanssa. Toinen vaihe meni hyvin, mutta tunne opiskelupaikan saamisesta ei ollut silti kovin vahva. Mitä jos muilla on mennyt paremmin? Monien ahdistuksen- ja epätoivonkyynelien jälkeen kuitenkin tieto opiskelupaikasta tuli ja kyyneleet muuttuivat onnenkyyneleiksi. Kova työ kannatti ja tuotti tulosta!

Oman tarinani kautta haluankin muistuttaa, että et varmasti ole ainoa, joka kokee epätoivon ja turhautumisen tunteita pääsykoeurakan aikana. Luota itseesi ja omaan opiskelutekniikkaasi.

Pääsykokeen jälkeen on tärkeä muistaa, että olet tehnyt parhaasi, etkä voi vaikuttaa tulokseen enää. Vaikka koe olisi tuntunut vaikealta, se on varmasti tuntunut vaikealta myös muiden mielestä, joten toivoa on silti! Tämän lisäksi, vaikka opiskelupaikka ei ensimmäisellä yrittämisellä aukeaisi, älä luovuta! Jokaisesta hakukerrasta oppii jotakin ja seuraavalla kerralla tiedät mitä tehdä toisin.

Tsemppiä luku-urakkaan kaikille hakijoille!

Elsa Riikonen, toisen vuoden oikeustieteen ylioppilas

Hakeminen perheellisenä

Tervehdys lukija! Olen Erno Koistinen, 31-vuotias oikeusnotaarin ja oikeustieteen maisterin tutkintoa suorittava opiskelija. Opiskelen tällä hetkellä 2. lukuvuottani Itä-Suomen yliopistossa. Tässä blogissa kerron kuinka kiireisenkin arjen ohella löysin tieni oikikseen.

Aluksi mainittakoon, että varusmiespalveluksen suorittamisen jälkeen 2010 tieni vei erinäisten työkokeilujen kautta turvallisuusalalle ja toimin vartijan tehtävissä muun muassa pääkaupunkiseudulla, Pirkanmaalla sekä Haminassa. Keskityin pitkään vain työelämääni ja aloin kiinnostumaan yhteiskunnallisista asioista vasta vuosien 2017-2018 paikkeilla. Suoritin johtamisen erikoisammattitutkinnon, mutta sen jälkeen päätin, että aion suorittaa korkeakoulututkinnon. Pitkän tutkimisen jälkeen päädyin kahteen vaihtoehtoon: kauppatieteellinen taikka oikeustieteellinen. Molemman vaihtoehdot kuulostivat haastavilta kun huomioi, että suoritin ylioppilastutkinnon vuonna 2009 melko täpärästi (E, B, A ja A). Silloin en kokenut opintojani tärkeänä. Haasteellisuutta lisäsi myös se, että olin päivätöissä kokoaikaisesti sekö perheeseeni kuului vaimoni lisäksi pieni poika ja toinen poika oli jo hyvää matkaa tuloillaan. Muistan miettineeni, ettei tavoitteeni ole realistinen eikä ole mitään mahdollisuutta selvitä arjesta, jos siihen lisäisi vielä korkeakouluopinnot. Hyvillä mielin voin sanoa olleeni väärässä.

Lopulta löysin avoimen yliopiston ”Yleisen oikeusjärjestysopinnot”, joka oli 60 opintopisteen suuruinen kokonaisuus oikeustieteen opintoja – kokonaan etänä! Tilaisuus oli liian hyvä sivuutettavaksi. En tavoitellut suuria vaan halusin kokeilla miltä oikeustieteen opinnot tuntuvat. Ensimmäiseen yhteishakuun osallistuin keväällä 2020 kun valintakoe järjestettiin kahdessa osassa. Pääsin jatkoon ensimmäisestä osasta, mutta toisesta osasta en saanut tarpeeksi pisteitä tullakseni hyväksytyksi yliopistoon. Tämä oli tietenkin kolaus, mutta muistin myös samalla avoimen opintojen tuomat mahdollisuudet. Sain 60 opintopistettä valmiiksi vuoden 2020 lopussa. Kevään 2021 yhteishaussa hain ensisijaisesti ON/OTM avoimen väylää pitkin, toissijaisesti valintakokeella sekä kolmannella sijalla oli hallintotieteiden tutkintolinja.

Valintakokeeseen lukeminen ei mennyt ihan suunnitellusti. Olin kenties panostanut ja luottanut liikaa avoimen väylän suunnitelmaan, mutta kuukauden lukuajan vietin normaalisti päivätöissäni ja tyttäremme syntyi maaliskuussa 2021! Lyhyellä matematiikalla siis perheemme oli luku-urakan aikaan viiden henkilön vahvuinen: 4-vuotias, 2-vuotias ja vauva plus me vanhemmat. Sen enempää korostamatta, käytössä oleva aika ja energia oli melko kortilla. Lukemisessa noudatin hyvin pitkälti seuraavia asioita:

Selasin kirjat läpi; luin koko tekstin, mutta en pyrkinyt vielä oppimaan sisältöä. Kiinnitin huomiota otsikoihin, boldauksiin sekä kursivointeihin.
Luin kirjat huolella läpi samalla ottaen muistiinpanoja käsin paperille kirjoittaen. Muistiinpanojen otto ei ole vahvuuksiani vieläkään ja lopputuloksena olikin miltei tiivistelmä jokaisesta kirjasta kirjoitettuna ruutupaperille.
Pyysin isääni selailemaan kirjoja läpi ja pohtimaan kysymyksiä sieltä täältä.

Päädyin avoimen avoimen väylän haussa ensin varasijalle 7. Oli kieltämättä tuskainen kesäloma, kun miltei päivittäin kävin tarkistamassa Opintopolun! 5.7.2021 menin vielä kerran ennen nukkumaanmenoa (noin klo 22) katsomaan onko mitään päivityksiä – peukku oli pystyssä ja hyväksyntää odotti vain oma suostumus! Noin 15 minuutin hämmennyksen jälkeen otin paikan vastaan. Tavoite tutkinto-opiskelijan paikasta saavutettu!

Mitä voisi kuvailla vielä sinä kuuluisana ”kirsikkana kakun päällä” oli se, että sain valintakokeesta pisteitä 53/80. Vertailuna: alin hyväksytty pistemäärä Helsingin yliopistoon (johon tiukin raja) ensikertalaiselle oli 50. Vaikka lukuaika ei menisi suunnitellusti, niin silti pitää tehdä parhaansa!

Mikä onkaan se punainen lanka, se pointti tai tämän blogin opetus? Kenties se, että vaikka edellisistä opinnoista on jo aikaa ja vaikka arkeen kuuluu kokopäivätyö ja vanhemmuus, niin oikiskaan ei ole ulottumattomissa. Neuvoisin harkitsemaan tarkkaan mikä sinua kiinnostaa eniten, kun se motivaatio laskee, niin on helpompaa palata niiden kirjojen tai muun kaltaisten opintojen ääreen. Toiseksi sanoisin, että opiskelutekniikoita löytyy todella paljon ja voi olla vaikea valita vain yhtä tai kahta ja sen jälkeen sekoilu alkakoon. Mikäli koet tällaista, niin Judica-valmennus voisi olla sinua varten!

Hyvää kevättä ja suuret tsempit hakemiseen!

Erno Koistinen, ensimmäisen vuoden oikeustieteen ylioppilas.

Miksi oikis on ihmisen parasta aikaa?

Hei kaikki! Täällä kirjoittelee tällä kertaa kolmannen vuoden oikkari Lauri ja tässä tekstissä ajattelin kertoa minkälaisia tapahtumia yliopistossa ja etenkin oikiksessa järjestetään. Opiskelu on välillä raskasta, mutta onneksi sen vastapainoksi järjestetään paljon monipuolisia tapahtumia, joilla opiskelusta saa hetkeksi irtauduttua. Tapahtumien kautta pääsee hyvin tutustumaan niin oman ainejärjestön kanssaopiskelijoihin, kuin myös muiden alan opiskelijoihin tai toisten kaupunkien oikkareihin!

Tapahtumia järjestetään lähes viikoittain, joskus myös niin sanottuja tapahtumaviikkoja, kuten fuksiviikot, vappuviikot, hyvinvointiviikko tai vuosijuhlaviikko. Viime vuonna osallistuin itsekin yli 60 tapahtumaan, joten ainakin omasta mielestä tylsää oikiksessa ei kerkeä tulla. Tapahtumien kirjo yliopistossa ja varsinkin oikiksessa on todella monipuolinen, joten jokaiselle varmasti löytyy oma tapa nauttia opiskeluelämästä. Tapahtumakalenteri täyttyy välillä liiankin helposti kaikista sitseistä, approista, lajikokeiluista, mökkireissuista, peli-illoista ja muista mahdollisista bileistä.

Klassisin yliopistotapahtuma on takuulla sitsit. Sitsit ovat Ruotsista periytynyt pöytäjuhla, jossa syödään, juodaan, lauletaan ja seurustellaan kanssaopiskelijoiden kanssa. Sitseihin liittyy paljon hauskoja perinteitä, sääntöjä ja ohjelmanumeroita, joita oppii nopeasti sitseille osallistuessa. Yleensä sitsit järjestetään oman ainejärjestön kesken, jollakin teemalla ja joskus yhdessä muiden ainejärjestöjen kanssa.

Ensimmäiset viikot oikisopintojen alkaessa ovat niin kutsuttuja orientaatioviikkoja, mutta tunnetaan tutummin myös nimellä fuksiviikot. Fuksiviikkojen aikana pääsee kokemaan yliopisto- ja oikiskokemuksen parhaimmillaan! Viikot ovat täynnä menoa ja melskettä heti alusta alkaen. Viikkojen aikana tulee tutuksi opiskelukaupunki, erilaiset opiskelutapahtumat, sekä kanssaopiskelijat. Omat fuksiviikot olivat jo yli kaksi vuotta sitten, mutta sieltä muodostuneet kaverisuhteet ovat vieläkin iso osa tämänhetkistä opiskeluelämää.

Yhteisiä tapahtumia kaikkien oikeustieteellisten ainejärjestöjenkin välillä löytyy. Jokaiselle vuosikurssille järjestetään yhteinen fuksiristeily, jossa pääsee tapaamaan yhtä aikaa aloittaneita oikkareita, keväisin järjestetään kaikkien oikkareiden välinen Beer Pong -turnaus, talvisin löytyy lätkäturnauksia ja kesäisin voi lähteä purjehtimaan. Tässä vain muutama kaikkien oikisten välisistä yhteisistä tapahtumista! Yliopistokaupungeissa järjestetään myös paljon tapahtumia, joihin kaikki opiskelijat ovat tervetulleita, niihin osallistumalla pääsee sitten myös tutustumaan täysin uusiin opiskelukulttuureihin ja itse opiskelijoihin.

Oikiksessa järjestetään myös paljon erilaisia työelämään liittyviä tapahtumia, joissa pääsee tutustumaan eri yrityksiin tai laitoksiin ja mahdollisesti oppimaan uusia työelämärelevantteja taitoja. Henkilökohtaisesti tykkään eniten niin sanotuista case-illoista, joissa ammattilaisten ohjeistuksella ratkaistaan erilaisia oikeustapauksia ja opitaan käytännön kautta, miten juridiikkaa voi soveltaa erilaisiin tapauksiin. Tällaisiin iltoihin sisältyy myös yleensä hyvä ateria- sekä juomatarjoilu.

Tapahtumat ovat tylsän arjen pelastaja, ja niiden kautta pääsee tapaamaan sekä luomaan suhteita tulevaisuudelle mitä hauskimmilla tavoilla, ja juuri sen takia oikis on ihmisen parasta aikaa!

Lauri Rauatmaa, kolmannen vuoden oikeustieteen ylioppilas

Vuosijuhlat

Moi! Ollaan Elsa ja Viivi ja olemme toisen vuoden oikkareita. Olemme tänä vuonna mukana ainejärjestömme vuosijuhlatoimikunnassa, ja postauksemme käsitteleekin vuosijuhlia, yhtä vuoden odotetuimmista tapahtumista.

Olemme kuulleet paljon hyvää vuosijuhlista vanhemmilta opiskelijoilta, mutta emme itse vielä ole päässeet osallistumaan vuosijuhliin koronatilanteen vuoksi. Odotimme innolla vuosijuhlia ensin viime keväänä, mutta kävi kuitenkin niin, ettei juhlia pystytty järjestämään ollenkaan viime vuonna vallitsevan koronatilanteen vuoksi. Nyt kuitenkin tämän vuoden vuosijuhlat lähestyvät kovaa vauhtia, ja niiden suunnittelu etenee nopeasti.

Vuosijuhlissa on mahdollisuus juhlia ainejärjestön historiaa, ainejärjestöä ja sen jäseniä. Useilla ainejärjestöillä on paljon perinteitä vuosijuhliin ja vuosijuhlaviikkoon liittyen. Itse vuosijuhlia edeltää vuosijuhlaviikko, joka koostuu erilaisista tapahtumista. Viikko huipentuu vuosijuhlaviikonloppuun, jolloin on vuosijuhlasitsit, itse vuosijuhlat sekä sillis. Tänä vuonna vuosijuhlaviikon tapahtumia ovat muun muassa drinkkikoulu, harjoitusoikeudenkäynti Moot Court sekä vierailu paikallisessa asianajotoimistossa.

Vuosijuhlat ovat vuoden arvokkain tapahtuma kaikissa ainejärjestöissä. Juhliin osallistuu ainejärjestön jäsenten lisäksi myös jäsenten aveceja sekä kutsuvieraita. Vuosijuhlille on myös tarkka pukukoodi, jonka mukaan naisella tulisi olla täyspitkä iltapuku ja miehellä yleensä frakki. Naisen tulee laittaa pitkät hiukset kiinni, esimerkiksi nutturalle. Lisäksi ainejärjestön jäsenten tulisi pitää ainejärjestönauhaa, joka on eri ainejärjestöillä erilainen. Vuosijuhlissa on muistettava myös hyvät käytöstavat, mutta kuitenkin lisäksi se, että vuosijuhlat ovat ainejärjestön juhlimista sekä kanssaopiskelijoiden seurasta nauttimista varten!

Vuosijuhlia järjestämässä on ainejärjestön vuosijuhlatoimikunta vuosijuhlavastaavan johdolla. Tehtäviä toimikunnassa on laidasta laitaan aina koristelusta yhteistyökumppaneiden hankkimiseen. Jälkeenpäin tehtäviin kuuluu tietenkin myös juhlapaikkojen siivousta. Toimikuntamme on tänä vuonna melko suuri, joten tehtävät ovat jakautuneet tasaisesti, eikä yhdelle henkilölle ole kasautunut liikaa hommaa.

Koska vuosijuhlat ovat jo kahden viikon päästä, on meidän pitänyt suunnitella myös sitä, miten itse aiomme laittautua juhlapäivänä. Mekot meillä oli onneksemme jo viime vuoden jäljiltä valmiina, joten ei ollut painetta sen suhteen. Kampaaja kannattaa varata hyvissä ajoin, jos ei itse halua hiuksiaan laittaa. Emme malta odottaa, että pääsemme valmistelemaan ainejärjestömme vuosijuhlia.

Tsemppiä ja jaksamista tulevaan luku-urakkaanne. Se palkitaan koulupaikalla, jolloin pääsette kokemaan esimerkiksi ainejärjestönne vuosijuhlat!

Viivi Paananen ja Elsa Riikonen, 2. vuoden oikeustieteen ylioppilaat

Työnteko opiskeluaikana

Pitkäaikainen unelmani asianajotoimistossa työskentelystä, joka myös siivitti minut sisään oikeustieteelliseen, toteutui kolmannen opiskeluvuoteni tammikuussa. Olin ehtinyt laittaa kesätyöhakemuksia muutamiin alan yrityksiin, ja muutaman päivän kuluttua hakemukseni lähettämisestä eräs toimitusjohtaja soitti minulle ja kysyi, että pääsisinkö seuraavana päivänä töihin. Siitä se sitten alkoi – aloitin heti seuraavana päivänä varaston ja toimistotilojen uudelleenjärjestelyn sekä arkistoinnin merkeissä, mistä olen pikkuhiljaa siirtynyt samaisessa yrityksessä yhä vain vaativampiin ja vaativampiin työtehtäviin.

Harjoittelijan työt koostuvat pitkälti asianajotoimiston arjen pyörittämisestä sekä juristien avustamisesta toimeksiannoissa. Alkuvaiheessa työtehtäviini kuului mm. yksinkertaisten asiakirjaluonnosten laatimista, juristien toimeksiantoja varten tehtävää tiedonhankintaa, puhelimeen vastaamista, sähköpostin käsittelyä sekä saapuvan ja lähtevän postin käsittelyä. Työnteko on hyvin sovitettavissa opiskeluihin, mitä toki pandemiasta johtuva etäaika on vielä entisestään edesauttanut. Heti ensimmäisistä päivistä lähtien tapahtunut opintojen parissa opitun konkretisoituminen on myös tehostanut oppimista. Koen, että omalla kohdallani oli hyötyä siitä, että olin ehtinyt jo käydä paljon perusopintoja, jolloin töiden kautta saatu tieto on päässyt kerääntymään aiemmin opitun päälle. Tämän vuoksi ei kannata stressata liikaa siitä, jos ei heti opintojen alkuvaiheessa pääse oman alan töihin.

Vastuu ja työn vaativuus ovat lisääntyneet asteittain, ja tällä hetkellä toimiston vanhimpana oikkarina työnkuvani koostuu pääasiassa juristien avustamisesta toimeksiannoissa. Asiakirjaluonnosten laadinta, asiakirjojen hankinta, tiedonkeruu ja yhteydenpito asiakkaisiin on arkipäivää, ja toimenkuva alkaakin lähestyä vastavalmistuneen juristin työskentelyä.

Lukuprosessissa kannattaa ehdottomasti hyödyntää omia unelmia ja pitää ne kirkkaana mielessä, oli se sitten asianajotoimistossa, syyttäjänä, tuomarina taikka jonkin aivan muun parissa työskentely. Jo hyvissä ajoin ennen luku-urakan alkamista on hyvä luoda itselleen ainakin jonkinlainen kuva siitä, mitä voisi haluta tulevaisuudessa tehdä, jotta on jokin konkreettinen tavoite, jota kohti pyrkiä. Oikeustieteellinen avaa monia ovia lukuisiin eri työtehtäviin niin yksityissektorilla, valtiolla kuin kolmannellakin sektorilla, ja työllistymisaste on korkea. Mikä tahansa unelmasi onkaan, kannattaa se pitää aktiivisesti mielessä lukuprosessin edetessä ja etenkin silloin, kun se tuntuu kaikista puuduttavimmalta. Ajatus auttaa tällöin jaksamaan läpi hankalimmiltakin tuntuvien hetkien.

Tsemppiä luku-urakkaan!

Henna Olkkonen, oikeusnotaari, 4. vuosikurssi

Pääsykoetarinani

Moi!

Olen Viivi ja tällä hetkellä opiskelen toista vuotta oikeustiedettä Itä-Suomen yliopistossa. Kerron tässä blogipostauksessa siitä, kuinka itse sain pääsykokeiden kautta opiskelupaikan.

Pääsin sisään oikeustieteelliseen ensimmäisellä hakukerrallani vuonna 2020 suoraan lukiosta. Pääsykokeisiin valmistumisen aikana lukemisen lisäksi en juuri muuta tehnyt kuin urheillut. Liikunta on aina toiminut minulle parhaana keinona poistaa stressiä ja auttaa keskittymään opiskeluun paremmin. Päiväni menivät suurin piirtein näin: heräsin joka aamu 5 – 6 aikaan, minkä jälkeen aloin lähes suoraan lukemaan ja parin tunnin lukemisen jälkeen oli aamutreenin aika. Tämän jälkeen lukeminen jatkui, ja jotta illalla sain ajatukset pois pääsykokeista, oli päivän toisen treenin aika. Olin myös mukana valmennuskurssilla, joka helpotti suuresti pääsykokeisiin valmistautumista.

Olen aina oppinut parhaiten muistiinpanoja kirjoittamalla, joten paperia kului hyvin paljon pääsykokeisiin valmistautumisen aikana. Kirjoitin alueesta useammat muistiinpanot, joista ensimmäiset olivat kattavampia, mutta kun alue kävi tutummaksi, pystyin tekemään myös lyhyempiä muistiinpanoja. Tein lukiessani paljon käsitekarttoja, sillä niiden avulla pystyn hahmottamaan helpommin kokonaisuuksia. Teippailin muistiinpanoja myös seinilleni, jotta niitä oli helpompi lukea ja nopeasti koko huoneeni olikin muistiinpanojen peitossa. Käytin myös paljon erivärisiä yliviivaustusseja sekä muistiinpanoihini että pääsykoekirjoihin.

Vuoden 2020 pääsykoe oli jaettu kahteen osaan koronan vuoksi. Kaikki hakijat tekivät ensimmäisen osan, joka tehtiin etänä. Siitä taidettiin karsia puolet toiseen osaan, joka suoritettiin yliopistolla. Ensimmäinen osa oli jaettu moniin osioihin, jotka sulkeutuivat, kun tietty aika oli mennyt. Kokeen jälkeen olin hyvin pettynyt, sillä luulin sen menneen huonosti. Tämän jälkeen meni noin viikko siihen, kun saisi tietää pääseekö toiseen osaan. Se viikko oli hyvin stressaava, sillä tuntui koko ajan siltä, että luki turhaan. Kyseisen viikon aikana sain myös ylioppilaslakkini, etänä… Vastahakoisesti juhlin sen viikon aikana siis myös ylioppilasjuhlani, jotka järjestettiin hyvin pienellä porukalla koronan takia. Jälkeenpäin olen kiitollinen siitä, että jaksoin kuitenkin lukea tämä viikon, vaikka se tuntuikin turhalta.

Ehkä ahdistavin päivä koko pääsykokeisiin valmistumisen aikana oli se, kun tieto pääsystä toiseen osaan tuli. Hakijoille oli nimittäin kerrottu, että sinä päivänä ilmoitettaisiin vain niille ketkä ovat päässeet toiseen osaan ja muille vasta seuraavana päivänä. Koko päivän odotin siis viestiä, jota ei välttämättä tulisi ollenkaan. Päivä tuntui ikuisuudelta ja pidin puhelinta vieressäni koko ajan. Kun kello tuli kaksi iltapäivällä, lopetin lukemisen pettyneenä ja ajattelin, että ensi vuonna sitten uudelleen. Tunnin päästä kuitenkin sain sähköpostia, että olen päässyt seuraavaan osaan. Tunne oli epätodellinen, sillä olin varma, ettei viesti tulisi enää niin myöhään.

Sen tiedon jälkeen alkoi vielä kova kertaaminen, sillä aikaa toiseen osaan taisi olla tämän jälkeen muistaakseni noin viikko. Tein pääsykokeen Kuopiossa, sillä sijainniltaan se oli lähimpänä kotikaupunkiani Jyväskylää. Vaikka pääsykokeen jälkeen minusta tuntui, ettei koe mennyt hyvin, en silti ollut pettynyt. Olin iloinen ja tyytyväinen siihen, että olin jo päässyt niinkin pitkälle.

Muistan myös, kuinka helpottunut olo minulla oli, kun pääsykokeen jälkeen pääsin kotiin irrottamaan muistiinpanoni, joita olin teippaillut huoneeni seinille.

Kesäloma kului ja suunnittelin paljon sitä, mitä tulisin tekemään seuraavan vuoden ajan sen uskossa, että minulle tulisi välivuosi. Muistan, kuinka yhtenä päivänä valitin kaverilleni siitä, kun ei oltu annettu tarkkaa päivämäärää, jolloin tiedot opiskelupaikasta julkaistaisiin. Hetken valituksen jälkeen aloin näyttämään hänelle opintopolkuani. Sivusto ei näyttänytkään enää samalta kuin aikaisemmin, sillä tieto opiskelupaikasta oli julkaistu. Tarkistinkin opintopolun moneen kertaan sen päivän aikana, sillä en voinut uskoa sitä, että olen saanut opiskelupaikan. Oikeustieteelliseen pääseminen oli ollut haaveenani niin kauan kuin muistan ja se oli vihdoin toteutunut.

Tsemppiä kaikille pääsykokeisiin valmistautumiseen!

Viivi Paananen, toisen vuoden oikeustieteen ylioppilas

Moodle-tentti vai salitentti?

Nykyinen etäaika on tuonut uusia haasteita järjestää opetusta, ja samalla kurssien tenttimiseen on tullut muutoksia. Uutena normaalina viimeisen kahden vuoden aikana on ollut tehdä tenttimiset muulla tavoin kuin paikan päällä yliopiston saleissa. Viime aikoina viitteitä myös perinteisiin salitentteihin palaamisiin on ollut ilmassa, ja syksyllä muutama kurssi ehdittiinkin järjestää tällä tavoin. Kurssin suorittaminen tenttimällä on oikeustieteellisissä se tavallisin tapa kerätä opintopisteet. Kaksi eniten käytettyä tenttimuotoa ovat jo edellä mainittu salitentti sekä moodletentti, jotka jakavat mielipiteitä niin kuin ananas pizzassa. Vuonna 2020 opiskeluni aloittaneena moodletentti on alusta alkaen ollut omalla kohdallani pääasiallinen tenttimuoto, joten tämä muutos ei ole tuonut suuria haasteita tenteistä selviytymiseen.

Moodletentti on etätentti, joka suoritetaan yleisimmin kotona itsenäisesti. Aika ja ajankohta, jossa tentti tulee suorittaa, on yleensä etukäteen annettu ja rajattu. Tällä tavalla moodletentti muistuttaa salitenttiä, kun tentti tulee olla tehtynä ja palautettuna tietyn aikaikkunan sisällä. Kuitenkin, tentaattorista riippuen tentin suoritustavoissa voi olla eroavuuksia. Mahdollista on esimerkiksi se, että tenttiä pidetään alustalla auki pidempään, joten tentissä voi olla jopa vuorokauden suoristusaika. Periaatteessa tällöin tenttiä voi tehdä pitkin päivää tai aamusta seuraavaan aamuun – ei mielestäni kovin hyvä idea (kokemusta on). Moodletentti on salitenttiä soveltavampi, ja mahdollista on sekin, että tentissä tulee osata hyödyntää tietoa myös kurssimateriaalejen ulkopuolisesta aineistosta.

Salitentti nimensä mukaisesti tehdään yliopiston tiloissa isommissa tenttisaleissa, joissa saattaa olla myös samanaikaisesti useamman muunkin tiedekuntien tenttijöitä. Salitentissä materiaalin käyttö ei ole sallittua, ellei kyseessä ole lakikirjatentti. Lakikirjatentissä nimensä mukaisesti mukaan saa ottaa lakikirjan, tai tulosteen kurssialueeseen liittyvistä säännöksistä. Salitentti vaatii opiskelijalta enemmän ulkoa muistamista ja tenttimateriaalin opettelua. Tällöin ei välttämättä ole hyödyllistä arvata vastausta, tai irtopisteiden toivossa kirjoittaa mitä mieleen tulee. Ristiriitaisesta tai selvästi väärästä vastauksesta annetaan helposti miinuspisteitä.

Tenttimuodosta riippuen onkin hyvä miettiä tenttiin valmistautumisen strategiat uusiksi, ja mahdollisesti painottaa erilaisia lukutekniikkoja. Tärkeintä on tietysti, että käyttää sitä tekniikkaa, joka itselle toimii parhaiten. Etätenttiin lukeminen on ainakin itselläni osittain erilaista kuin salitenttiin valmistautuminen. Salitenttiä varten pyrin aina lukemaan annetun tenttialueen, ja sen tärkeimmän lainsäädännön, tosin aina se ei ole kuitenkaan mahdollista. Kiinnitän enemmän huomiota yksityiskohtiin, ja lukemiseni on huomattavasti hitaampaa. Etätentteihin pyrin valmistautumaan vastaavalla tavalla, mutta en koe yhtä suurta painetta opetella koko aineistoa. Tällöin ulkoa opettelen vain tentittävän oikeudenalan pääkohdat sekä sen tärkeimmät säännökset. Jos tenttialueen lukeminen jää vajaaksi, priorisoin ajankäyttöni lainsäädännön lukemiseen ja vilkaisen luentodiat. Tätä käytän myös eräänlaisena tenttiin kertaamisen keinona.

Etätenteissä itselleni tärkeää on tutustua siihen, miten ja mistä löydän tarvittavan tiedon. Control + F on tietysti oivallinen keino nopeaan tiedonhakuun, mutta tutustun myös kirjan sisällysluetteloon etukäteen. Luentomuistiinpanot teen Wordiin, ja kerään sinne myös olennaisimmat asiat kirjoista. Jos en ole paikalla luennoilla, hyödynnän luentodioja. Tällä tavoin minulla on yhdessä tiedostossa tiivistelmä kurssilla käsitellyistä asioista. Tärkeimmät lait avaan tenttiä varten valmiiksi omiksi välilehdiksi. Järjestelmällisyys on yksi päätekijä erinomaiseen suoriutumiseen.

Moodletentin hyvänä puolena on ollut aineiston rajaton hyödyntämismahdollisuus. Sen aikana voi etsiä vastauksia tenttikirjallisuudesta, sitä koskevasta lainsäädännöstä sekä hakea tulkinta-apua ennakkotapauksista ja hallituksen esityksistä. Kun löytää oikeat kohdat viitata tenttivastausta tukemaan, vaikkapa korkeimman oikeuden ratkaisusta, on lopputuloksena monipuolisesti argumentoitu ja perusteltu vastaus. Suurimmassa osassa itse tekemistäni etätenteistä aikaa on ollut aikaa etsiä tietoja myös tenttimateriaalien ulkopuolelta, mutta on myös tenttejä, joissa aikapaine on niin merkittävä, ettei tähän edes kannata käyttää aikaa. Moodletentti on mielestäni ollut oman oppimisen kannalta yllättävän hyödyllinen, koska se mittaa soveltamiskykyä ja oikean tiedon etsintää paremmin, aivan kuten oikea työelämä.

Aika näyttää, tuleeko etänä järjestettävät tentit yleistymään lähiopetukseen palatessa, vai suositaanko jatkossa jotakin muuta suoritustapaa kuin perinteisiä salitenttejä. Ei liene epäselvää, että tämän opiskelijan mielestä moodletentit voisivat jäädä jatkossakin käyttöön.

Anni Astikainen

Toisen vuoden oikeustieteen ylioppilas

Valmennuskurssivastaavien tervehdys

Moikka!

Mä oon Lotta, 21-vuotias ja 2. vuoden oikkari Itä-Suomen yliopistosta. Toimin tänä keväänä Judica-valmennuksen valmennuskurssivastaava yhdessä Jennin kanssa.

Mun tiet oikikseen aukesivat ensimmäisellä hakukerralla keväällä 2020. Omana hakukeväänä halusin panostaa laatuun, en määrään. Pidin huolta riittävästä levon, urheilun ja vapaa-ajan tasapainosta. En lukenut ehdollisesti joka päivä kahdeksaa tuntia, vaan täysin jaksamiseni rajoissa. Välillä saatoin olla lukematta useamman päivän putkeen, jonka jälkeen palasin luku-urakan ääreen uudella energialla. Lukiessa tärkeintä mielestäni oli vahvan muistijäljen kehittäminen, jota tehostin kertaamalla säännöllisesti päivällä opittuja asioita. Vaihtelin lisäksi tasaisin väliajoin opiskelutekniikoita, jotta sain kehitettyä samasta asiasta mahdollisimman monta muistijälkeä. Lukukevääni pohjalta voin sanoa, että tärkeintä on ennen kaikkea opiskella pääsykokeisiin tavalla, mikä sopii juuri sulle. Tällöin lukeminen pysyy mieleisenä ja tärkeät asiat jäävät muistiin.

Haluan painottaa kaikille kevään hakijoille erityisesti sitä, että ei ole olemassa yhtä oikeaa tapaa lukea. Ota siis hakukeväästä kaikki irti tekemällä siitä juuri sinulle sopiva, miettimättä liikaa muiden hakijoiden päivittäisiä lukumääriä tai opiskelutekniikoita. Näiden sanojen saattelemana haluan toivottaa paljon tsemppiä hakukevääseen ja mukavaa alkanutta vuotta!

Lotta Pettersson

Moikka!

Olen Jenni ja toimin toisena valmennuskurssivastaavana tänä keväänä. Olen 22-vuotias ja opiskelen toista vuotta oikiksessa, mutta kävin muutamia avoimen yliopiston kursseja ennen sisäänpääsyä. Itse pääsin kolmannella hakukerralla sisään hyvän aikatauluttamisen ja oikeanlaisen lukutekniikan tuloksena. Vaikka luku-urakka ei olekaan aina ruusuilla tanssimista, on se kaikki työ sen arvoista, kun opintopolusta näkee sen ”opiskelupaikka hyväksytty” -merkinnän.

Itse näen, että tärkeimpiä asioita luku-urakan aikana on lepo, hyvä aikatauluttaminen sekä itselle parhaan luku-/opiskelutekniikan käyttäminen. En voi edes tarpeeksi painottaa, kuinka tärkeää lepo on luku-urakan keskellä. Muistakaa pitää taukoja ja varata myös nukkumiselle tarpeeksi aikaa. Opin itse tämän kantapään kautta toisella hakukerralla, kun en jättänyt tarpeeksi aikaa myös levolle ja väsyin kesken luku-urakan. Hyvä aikatauluttaminen on asia, mitä kuulee varmasti paljon pääsykoekeväänä, mutta turhaan sitä ei painoteta. Hyvä aikatauluttaminen auttaa sinua pysymään tarvittavassa lukutahdissa sekä vähentää stressiä, sillä tiedät missä mennään. Kolmantena asiana tuon vielä esille itselle parhaan opiskelutekniikan. Omalla kohdalla toimi monipuolisesti eri värikoodit tekstin yliviivaamisessa, käsitekarttojen tekeminen ja asioiden useasti kertaaminen. Tein lisäksi itselleni tarkan lukusuunnitelman, josta pidin suurin piirtein koko luku-urakan ajan kiinni. Pitäkää mielessä kuitenkin se, että kaikilla on se oma paras tapa oppia ja valmistautua pääsykokeisiin eikä siis ole yhtä oikeaa tapaa tätä toteuttaa.

Muistakaa, että se lukuaika on loppujen lopuksi suhteellisen lyhyt ja ohi ennen kuin huomaattekaan. Kannattaa siis keskittyä täysillä omaan pääsykoevalmistautumiseen, kuitenkin muistaen riittävän levon ja tauot. Tsemppiä siis kaikille tulevaan kevääseen ja hyvää alkuvuotta!

Jenni Kajander

Viime hetken vinkit pääsykokeisiin

Ajankäyttö ja keskittyminen

Useammalla hakukerralla oikikseen sisään

Hakeminen perheellisenä

Miksi oikis on ihmisen parasta aikaa?

Vuosijuhlat

Työnteko opiskeluaikana

Pääsykoetarinani

Moodle-tentti vai salitentti?

Valmennuskurssivastaavien tervehdys

Judica-valmennus

Pikavalikko

Some