Ei niin perinteinen pääsykoetarina
Moro! Mun nimi on Saara ja oon kolmannen vuoden oikkari. Tiesin haluavani oikikseen jo yläasteella ja oikis oli näin ollen tähtäimessä myös koko lukion ajan. Hain oikikseen ensimmäisen kerran abikeväänä ja pääsin tuolloin myös sisään. Mun lukuprosessi ei kuitenkaan oo se kaikkein perinteisin. En lukenu koko kuuden viikon luku-urakan aikana varmaan kertaakaan kymmentä tuntia päivässä enkä myöskään käyny lukemassa kirjastolla. Työskentelin myös noin puolet lukuajasta osa-aikaisesti silloisessa kesätyöpaikassani. Tää kirjoitus on niille, joille 12 tunnin lukeminen päivässä ei ole se omin tapa toimia.
Sillä ei ole väliä paljonko luet, vaan sillä paljonko opit. Tää on juuri se syy, miksi en itse käyttänyt ollenkaan aikaan perustuvia lukutavoitteita. Keväällä 2017 lukuaikaa oikikseen oli noin kuusi viikkoa ja materiaalia hieman reilut 300 sivua. Kirjat saatuani tein lukusuunnitelman sen pohjalta, montako kertaa halusin lukea kirjat kokonaan läpi. Tämän jälkeen laskin, kuinka monta sivua päivässä tulisi lukea, jotta ehdin käymään kaikki kolme kirjaa läpi esimerkiksi yhden viikon aikana. Muistelisin, että keskimääräiseksi sivumääräksi päivässä tuli noin 60 sivua. Joskus sen läpikahlaamiseen meni aikaa kuusi tuntia, joskus kolme. Joskus jaksoi myös enemmän, kun oli ensin ajatellut. Tässä on hyvä muistaa, että tekee mieluummin hieman liian löysän lukusuunnitelman kuin liian kunnianhimoisen. Oman suunnitelman edelle pääseminen saattaa antaa lisäbuustia, mutta toisaalta jos ei jaksakaan ylimääräistä, tietää, että jo luettu määrä riittää aikataulussa pysymiseen.
Työskentelin lukuaikana osa-aikaisesti työpaikassa, jossa olin ollut aiemminkin. Työnantaja oli siis entuudestaan tuttu ja hänen kanssaan oli helppo sopia joustavat työajat, mikä mahdollisti lukuprosessin sujuvuuden. Joinakin päivinä saatoin työskennellä aamupäivän ja sitten mennä kotiin lukemaan iltapäiväksi ja joskus toisin päin. Työskentely auttoi minun kohdallani hyvin rytmittämään lukemista ja teki äärettömän hyvää, kun ajatukset sai välillä ihan muualle. Lopetin työt noin lukuajan puolivälissä, minkä jälkeen keskityin pelkästään lukemiseen. Päivittäinen lukuaika pidentyi ehkä hieman, muttei kuitenkaan sellaisiin mittoihin, kuin mitä usein oikikseen hakevilta kuulee.
Mulle myöskään pelkkä lukeminen ei tuntunut oikealta eikä toimivalta tavalta oppia. Tein materiaalista paljon erilaisia muistiinpanoja, kuten miellekarttoja, kuvioita, piirrustuksia ja ensi alkuun myös perinteisiä ranskalaisia viivoja. Kirjoitin myös asiasanalistoja, joihin kirjojen läpi kahlaamisen jälkeen palasin ja muistelin, mitä kaikkea kyseiseen asiasanaan liittyy. Lisäksi perinteisten käsitekorttien sijaan käytin Quizlet-palvelua, jossa oli helppo harjoitella eri käsitteitä ja pykäliä erilaisten pelien avulla.
Ennen kaikkea haluan muistuttaa teitä kaikkia tällä kirjoituksella siitä, että jokainen lukupäivä ei tule olemaan samanlainen. Joskus lukeminen sujuu ja joskus ei. Tää on asia, joka on syytä tiedostaa ja joka on hyvä pitää mielessä koko prosessin aikana. Tauot, vapaapäivät tai lyhyemmät lukupäivät on täysin sallittuja. Vaikka kaikki sun ympärillä sanois lukevansa kymmenen tai kaksitoista tuntia päivässä, se ei tarkoita, että sunkin pitäisi. Joillekin se sopii, joillekin ei. Tärkeintä on, että löytää just sen tavan, jolla ite oppii parhaiten. Pahinta, mitä itselleen voi luku-urakan aikana tehdä, on verrata itseään liikaa muihin. Oo siis sellainen kuin olet, myös silloin, kun valmistaudut pääsykokeeseen.
– Saara, 3. vuoden opiskelija
