Jeninan tie oikikseen

Moikka!

Oon Jenina, 21-vuotias ensimmäisen vuoden oikeustieteiden opiskelija eli fuksi täällä Joensuussa. Pääsin oikikseen ”vasta” kolmannella kerralla, joten ei hätää, jos et päässyt ensimmäisellä tai kolmannellakaan kerralla. Tämän blogipostauksen aiheena on mun henkilökohtainen pääsykoetarina ja se, miten eri hakukertani eroavat toisistaan. Muista, että jokaisella on oma tapa ja paikka opiskella ja kaikki opimme eri tavoin; ei ole olemassa yhtä oikeaa tapaa.

Ensimmäinen hakukerta oli suoraan lukion jälkeen ja osallistuin valmennuskurssille, jossa oli lähestulkoon koko lukuajan jokaiselle päivälle joko luento- tai pienryhmäopetusta. Luin suurimmaksi osaksi perhetutun keittiöpöydän ääressä, jonka luona asuin valmennuskurssin ajan. En panostanut lukupaikkaan paljoakaan ja kerran jopa kaksi työmiestä porasi seinää kiviporalla 2 metrin päässä. Kävin kaikilla luennoilla ja pienryhmissä – näihin kului paljon aikaa ja lukuaikaa päivässä kertyikin vain noin 4-6h. Minulla oli lukusuunnitelma, mutta ei kellontarkka, vaan aihetarkka, eli pyrin saamaan tietyn aiheen luettua tiettynä päivänä. Vapaata pidin epäsäännöllisesti ja välillä jopa olin shoppailemassa yo-mekkoa. Ensimmäisellä kerralla sisäänpääsy jäi kiinni 1,5 pisteestä.

Toista hakukertaa varten muutin asioita. Välivuoden vietin Turun kristillisessä kansanopistossa. En ottanut ollenkaan ulkopuolista valmennuskurssia, koska opistolla meillä oli oma intensiivijakso, johon kuului luentoja, lukutehtäviä, harjoituspääsykoe ja muita materiaaleja. En tälläkään kertaa kiinnittänyt lukupaikkaani paljonkaan huomiota, mutta kuitenkin enemmän kuin ensimmäisellä kerralla. Luin ystävieni kanssa luokassa ja välillä huoneessani opistolla. Lukuaikaa kertyi ehkä noin 5-6 tuntia päivässä. Loppu-urakasta siirryin kotiin lukemaan ja lukuaikani nousi vähintään 6 tuntiin.

 

 

 

 

Parannus lukuajassa johtui siitä, että ruokatauot eivät venyneet ylipitkiksi kavereiden kanssa jutellessa. Lukusuunnitelmani koostui edelleen aihealueista, mutta nyt kellotin oman aktiivisen lukuajan ja tauot, joita pyrin pitämään säännöllisesti. Vapaata ei tullut pidettyä paljoa ja join kerran päivässä todella kofeiinipitoisen energiajuoman, mikä ei ollut hyvä idea, koska en ollut ikinä aikaisemmin juonut energiajuomia. Loppu-urakasta tunsin, kuinka kehoni alkoi tärisemään ja paniikki-itkujen saattelemana päivä menikin sitten palautuessa. Ei siis kannata alkaa totuttamaan kehoa kofeiiniin pääsykoeurakan aikana. Tällä kertaa sisäänpääsystä jäi puuttumaan vain 1 piste.

 

Kolmannella hakukerralla pääsin sisään ja mielestäni isoin muutos oli lukupaikassa, huolellisessa suunnittelussa, ajoittamisessa ja omassa hyvinvoinnissa. Kolmannella kerralla en käynyt ollenkaan luennoilla, vaan luin itsenäisesti. Tein tehtäviä, pari harjoituspääsykoetta ja lisäksi sain henkilökohtaista tuutorointia, josta oli merkittävä apu kimuranttien asioiden kanssa. Ennen kirjojen julkaisua tein isäni toimistosta itselleni mieluisan lukupaikan. Hyvä ekstra oli se, että toimisto sijaitsi
kellarissa, joten siellä ei ollut paljoakaan liikettä.  Minulla oli siellä kaksi eri työtuolia sekä nojatuoli ja sohva taukoja varten. Lukupaikan ja -asennon vaihto pitkin päivää auttoi keskittymään. Tein aikataulun, jossa luki selkeät kellonajat. Kellotettua lukuaikaa kertyi vähintään 8 tuntia ja välillä jopa 9 tuntia. Aloitin aina kello 9 ja lopetin viimeistään 20-21 välillä. Pidin kiinni lyhyiden taukojen pitämisestä pitkin päivää ja kävin ulkona vähintään kerran päivässä. Pidin viikossa vähintään 24h vapaata joko putkeen, tai yhdistellen illan ja seuraavan aamun vapaaksi. Panostaminen lukupaikkaan, kertaamiseen ja omaan hyvinvointiin palkitsivat opiskelupaikalla.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Lukutekniikkani oli joka kerralla lähestulkoon samanlainen. Alleviivasin, kirjoitin sarakkeisiin pieniä väliotsikoita, piirsin listoja ja ympyröin tärkeitä sanoja, jotka eivät meinanneet jäädä mieleen. Post it-lappuja hyödynsin kaikkina lukukertoina. Viimeisimmällä kerralla tein post it-lappujen avulla tarkemman sisällysluettelon, jonka avulla kertasin edellisen päivän alueen, jos en muistanut kirjan sisällysluettelon perusteella tarpeeksi. Jotkut lapuista sisälsivät myös tärkeitä listoja esim. kuvina ja lakipykälinä. Toimiston kaikki pinnat olivat täynnä post it-lappuja, mutta osaa ei tullut luettua yhtä useasti kuin toisia. Koin, että lappujen asettaminen näkyville oli minulle parempi tapa, kuin liimata ne kirjojen sivuihin. Ulkopuolinen apu oli itselleni kuitenkin korvaamatonta. Se, että voi vain kävellä keittiöön ja ruoka on valmista, säästi minulta paljon aikaa. Etukäteen suunnittelu kannattaakin aloittaa siis ajoissa! Vinkkinä: jos puhelimesta irti päästäminen tuntuu hankalalta, niin itselläni toimi
se, että laitoin puhelimeen ajastimen päälle ja puhelimen laitoin paikkaan, josta en näe sitä. Puhelimen soidessa asetin uuden, esim. 15 minuutin mittaisen tauon, jonka aikana puhelinta sai katsoa. Pois silmistä, pois mielestä.

Lukusuunnitelmani:

Aamu: Kertaa 1 kirja (osio, jonka luin viimeisenä uutena asiana illalla)
Aamupäivä: Lue 2 kirja, X osio
Iltapäivä: Lue 3 kirja, Y osio
Ilta: Kertaa 2 kirjan aamupäivällä luettu X osio
Seuraavan päivän aloitin sitten 3 kirjan Y osion kertaamisella.

Toivotan teille kaikille tsemppiä tulevaan urakkaan ja ehkä osan kanssa tavataankin Judica-valmennuksen tuutoroinnin merkeissä. Muistakaa pysyä positiivisina ja uskoa itseenne. Muistan, että kolmannen kerran kohdalla kriiseilin, että onko tämä sittenkään mun ala, kun en ole vieläkään päässyt sisään, ja mitä jos en pääse vieläkään. Pistäkää tällaiset ajatukset romukoppaan, koska ne ovat aivan turhia ja vain lannistavat. Jos vain uskoo itseensä, niin pystyy mihin vaan. Bolognan punaiset haalarit odottaa teitä!