#oikikseen2021 – millä hinnalla hyvänsä?
Hellurei!
Mun nimi on Saara ja oon neljännen vuoden oikkari Itä-Suomen yliopistosta. Pääsin sisään oikikseen suoraan lukiosta syksyllä 2017. Silloin käytössä oli pelkän pääsykokeen lisäksi ns. yhteispistekiintiö, jossa huomioitiin sekä pääsykokeen että ylioppilastutkintotodistuksen antamat pisteet. Näiden pohjalta meikäläinenkin sai opintopolkuun tekstin ”hyväksytty”. Tuota ilmoitusta edelsi kuitenkin kuuden viikon taival valintakoemateriaalin parissa. Kyseisiin viikkoihin mahtui omalla kohdallani pänttäämisen lisäksi paljon muutakin; töitä, vapaapäiviä ja ystäviä. Ne olivat asioita, joiden avulla jaksoin koko rankan lukuajan maaliin asti ja joita ilman en varmastikaan istuisi nyt tässä kirjoittamassa vinkkejä tuleville oikkareille.
Kuten kerroin taannoin Judica-valmennuksen Instagramissa, työskentelin osa-aikaisesti noin puolet silloisesta kuuden viikon lukuajasta. Mulle se oli tosi hyvä valinta, jolla pystyin rytmittämään mun alkuvaiheen lukemista ja saamaan ajatukset kokonaan muualle. Joskus olin töissä aamupäivän ja luin iltapäivän, ja joskus toisinpäin. Olen kiitollinen silloiselle työnantajalleni siitä, että pystyin sopimaan työt joustavasti. Jos siis sinulla on mahdollisesti käsissäsi sellainen työpaikka, jossa voisit joustavasti jatkaa myös lukuaikana, kehotan ainakin miettimään kahdesti ennen kuin suljet sen mahdollisuuden pois. Seuraa tässä kuitenkin itseäsi ja omia voimavarojasi; kaikkeen ajan ei tarvitse riittää.
Pyrin parhaani mukaan pitämään yhteyttä myös ystäviini lukuaikana. Kävin muutaman uskollisen ystävän kanssa päivisin juorulenkeillä, pidimme satunnaisia päiväkahvitteluja sekä vietimme aikaamme viikonloppuisin lautapelien ja hyvien juomien äärellä. Nämä ystävät eivät hakeneet oikikseen, joten heille sain purkaa panttioikeuden aiheuttamia mielenmyrskyjä mielin määrin. Ilman ystävieni läsnäoloa, kärsivällisyyttä ja tukea olisin varmasti epäonnistunut valintakokeessa. Olkoon tämä kirjoitus siis myös julkinen kiitos heille unelmani toteuttamisesta!
Itse en aikanaan ollut juurikaan tekemisissä muiden oikikseen hakevien kanssa. En myöskään lukenut tämän kaltaisia blogeja, enkä rehellisesti ole aivan varma siitä, oliko se tietoinen vai tiedostamaton valinta. Nyt olen kuitenkin sitä mieltä, että siitä olisi voinut olla minulle hyötyä. Joinakin hetkinä puurtaminen tuntui varsin yksinäiseltä, ja silloin vertaistuki olisi ollut paikallaan. Koen kuitenkin tässä yhteydessä aiheelliseksi muistuttaa sinua myös siitä, että vertaistuesta on ajoittain lyhyt matka vertaispaineeseen. Keskustele ja verkostoidu kanssahakijoiden kanssa, mutta pidä huoli siitä, ettet päädy liiaksi vertaamaan itseäsi muihin. Jokainen hakija on yksilö, myös sinä itse.
Yksilöllisyyteen liittyy myös keskeisesti itsensä tunteminen opiskelijana. Sinulla lienee taustalla jo ainakin ylioppilaskirjoitukset tai jokin näihin verrattava opinnot päättävä suoritus tai kenties jo yksi tai useampi pääsykoekevät. Ennen kuin aloitat luku-urakkasi tälle vuodelle, palaa ainakin ajatuksen tasolla aiempaan, ja mieti missä onnistuit. Mieti myös, missä meni vikaan ja mitä olisit voinut tehdä toisin. Virheet olisivat turhia, jos niistä ei olisi tarkoitus oppia. Tämän vuoksi niitä ei sovi pelätä tänäkään keväänä!
Vaikka pystyinkin yllättävän hyvin vetämään keväällä 2017 rajan lukemisen ja vapaa-ajan välille, on minun silti myönnettävä, että loppuvaiheessa ote omasta hyvinvoinnista alkoi horjua. Mieleeni palaa erityisesti eräs lauantai-ilta, jona ystäväni pyysivät minua lähtemään ulos ”ihmisten ilmoille”. Olin jo saavuttanut lukutavoitteeni, mutta olin silti aikeissa jäädä kotiin, jos vaikka tulisi vielä ”ihan vähän kertailtua”. Äitini astui huoneeseen ja sanoi että ehei, sinä lähdet nyt ulos. Tulihan siinä sitten lähdettyä, kun äitikin kerran käski – ja hyvä niin! Seuraavana päivänä kirjaan tarttuminen tuntui ainakin 50 kiloa kevyemmältä pienen ”tuulettumisen” ansiosta.
Omasta hyvinvoinnista ja jaksamisesta huolehtiminen on juuri nyt tärkeämpää kuin koskaan. Pääsykoekevät on tarpeeksi rankka kokemus ilman kulkutautejakin, eikä vallitsevan maailmantilanteen pitkittyminen helpota tuota rutistusta lainkaan. Oman jaksamisen vaarantaminen ei tee oikiksen ovien aukenemista kuitenkaan yhtään sen todennäköisemmäksi. Pääsykoekevättä ei tarvitse vetää läpi hinnalla millä hyvänsä. Muista siis pitää huolta itsestäsi ja sisällyttää arkeesi muutankin kuin pykäliä, momentteja ja yleisiä oppeja. Ole itsellesi armollinen, niin sinun on helpompi antaa kaikkesi. Sen jälkeen koittavat elämäsi parhaat vuoden osana bolognanpunaista oikkariyhteisöä!
Saara Penttilä
Oikeusnotaari, 4. vuosikurssi