Ota hyöty irti aikaisemmista hakukerroista!
Reittejä oikikseen on yhtä monta kuin hakijoitakin. Yksikään reitti tiedekuntaan ole sen oikeampi tai väärempi kuin toinen. Monilla hakijoilla on kuitenkin aikaisempaa kokemusta valintakoeprosessista. Miten aikaisemmat kokemukset voi käyttää hyödyksi juuri tämän kevään koetta varten?
Aikaisempien hakukertojen hyödyntämisessä tärkeää on paitsi omien suoritusten analysointi, myös itselle toimivien opiskelutyylien ja -tapojen tunnistaminen. Tämä taito kehittyy jokaisella reitin varrella ja valmennuskurssi antaa monia hyödyllisiä työkaluja sen tueksi. Kyse ei ole silmänkääntötempusta kirjojen oppimiseksi, mutta se tarjoaa aidon mahdollisuuden kehittää omaa oppimistaan tehokkaammaksi. Tästä huolimatta kokemuksen tuoma hyöty ei näy niinkään eri oikeudenalojen hallitsemisena, vaan oman itsensä tuntemisena.
Valintakoemateriaalit vaihtuvat vuosittain, niin kirjojen aiheet kuin kirjoittajat. Näin ollen aiemmat lukukerrat eivät varsinaisesti tuo etumatkaa opiskeltavaan asiaan, vaan kirjat on luettava uudelleen ja uusien oikeudenalojen oppeja otettava haltuun. Toisaalta on todettava, että lukuprosessi kehittää kykyä omaksua oikeudellista tekstiä. Se on ehdottoman tärkeä taito, jonka kehittyminen jatkuu vielä pitkään yliopistossa ja työelämässä.
Aiempien hakukertojen oikeat hyödyt ovat kuitenkin henkisellä puolella. Taustalla olevat kokemukset tuovat paitsi varmuutta omaan opiskeluun, myös luottamusta omien opiskelutekniikoiden ja -tyylien toimivuuteen. Jo itse jännittävän koetilanteen hallinta on taito, jota on vaikea todella oppia muutoin kuin käytännössä. Kaiken kaikkiaan lukuprosessi on jokaiselle kova koettelemus ja mitä paremmin itsensä tuntee, sitä paremmin siitä varmasti suoriutuu.
Oma taipaleeni oikikseen oli varsin vaiheikas ja pääsin tiedekuntaan neljännellä valintakokeellani. Reitin varrella tavoite oli kuitenkin kirkkaana mielessäni ja halusin oppia tekemään lukuprosessissa asioita paremmin. Kun tulokset tulivat, analysoin kokeeni, etsin parantamisen kohteet ja mietin mitä voisin tehdä paremmin seuraavaa koetta varten. Ennen kaikkea en pysähtynyt reitilläni, vaan pyrin jatkuvasti kehittymään.
Kerta kerralta opin valtavasti opiskelusta ja itsestäni oppijana. Vasta ymmärrettyäni kuinka paljon työtä valintakokeeseen valmistautuminen vaatii, löysin itselleni oikeat ja tehokkaimmat tavat omaksua uusia asioita. Kun olin saanut varmuutta opiskeluuni, uskalsin rikkoa oman oppimiseni kaavaa ja mennä myös epämukavuusalueelle saadakseni vahvempia muistijälkiä. Näistä vaiheista jokainen oli kohdallani välttämätön, jotta toivottuun päämäärään pääseminen oli lopulta mahdollista.
Olen monesti miettinyt kuinka monta kertaa ”oikeasti luin” valintakokeeseen tai kuinka monessa kokeessani oli aidot onnistumisen edellytykset. Jälkikäteen ajatellen kulunut aika ja hylätyt kokeet menettävät merkityksensä: niin valintakoesalissa kuin tiedekunnassa kaikki ovat viime kädessä samalla viivalla taustoistaan riippumatta.
Merkitystä on vain sillä, että kaikkien omanlaisensa reitit vievät samaan, toivottuun maaliin.
Otto-Petteri Kinnunen
Ensimmäisen vuoden oikeustieteen ylioppilas