Perheellisenä aikuisena oikikseen

Siinä vaipanvaihdon lomassa se ajatus alkoi kehittyä. Ensin vaivihkaa, mutta lopulta niin vahvana, että kirjat oli tilattava. Ilmoitin miehelleni, että kun kahden pienen lapsen kanssa aikaa jäi arjessa niin paljon ylimääräistä (juu, sarkasmia), ehkä voisin vielä kokeilla opiskelua. Kun sain tämän mullistavan idean perhevapaalla ollessani pyrkiä uudelleen opiskelemaan, olin 39-vuotias 3-vuotiaan tytön ja 7 kk vanhan pojan äiti.

Olin viimeiset 3 vuotta ollut perhevapailla enemmän kuin työelämässä, mutta ennen sitä jo yli 10 vuotta saman työnantajan palveluksessa. Ehkä tämä elämä työmaailman ulkopuolella sai miettimään, että mitä haluan tehdä loppu-urani ajan. Nykyisessä
työssänikin olin tekemisessä lakien ja pykälien kanssa, mutta mikäli haluaisin uppoutua syvemmälle oikeuden maailmaan, olisi edessä pakostakin pyrkiminen oikikseen.

Taustallani on jo useita vuosia sitten suoritettu HTM-tutkinto silloisessa Joensuun yliopistossa, pääaineena hallinto-oikeus. Voisi kuvitella, että oikeudellisen tekstin lukeminen kävisi silmänräpäyksessä ja sisäistäisin aiheen kuin aiheen tuosta vain. Aikaisempaan oli kuitenkin tullut monia muutoksia. Ensimmäisenä tietenkin perheen perustaminen. Vauvaelämän aiheuttama yövalvominen ja jatkuva väsymys vaivasi. Asioiden sisäistäminen ei tuntunut helpolta ja ajatus lukemisesta tuntui todella raskaalta. Lisäksi uutena oli tullut myös valintamenettelyn muuttuminen. En ollut ensikertalaishakija, milloin sisäänpääseminen oli aikaisempaa vaikeampaa. Pieni negatiivinen ääni päässäni sanoi, että tämä on mahdoton urakka ja turha edes yrittää. Kuinka voisin pärjätä nuorien, juuri ylioppilaaksi päässeiden keskellä. Heillä oli kaikki aika maailmassa keskittyä vain
tähän urakkaan.

Tuo ääni alkoi olla jo todella ärsyttävä ja päätin vaientaa sen. Tiesin, että olin hankkinut kokemusta niin työelämässä kuin ihan normaalissa elämässä ja sen, että tästä kokemuksesta on hyötyä. Vaikka omaan työhöni ei olisi liittynyt pykälien pyörittelyä, jo ihan arkipäiväisissä asioissa joutuu perehtymään eri lakeihin ja yhteiskunnan toimimiseen. Esimerkkeinä mainittakoon työsopimukset, työturvallisuus, terveydenhuolto, Kelan etuudet, avioliitto, perhe- ja perintöasiat, lasten varhaiskasvatus, sosiaalihuolto, vakuutukset ja vahingonkorvaukset, lainat, tilit, arvopaperit, kiinteistöt, sopimukset, kuluttajansuoja ja rikosoikeus. Kaikki tämä antoi uskoa siihen, että minulla on yhtä hyvät mahdollisuudet kuin muillakin. Ymmärsin, että minun tulee mahdollisuuksien mukaan verrata lukemaani siihen, mitä jo tiedän ja peilata sitä omaan elämään. On helpompi sisäistää asioita, kun tietää mihin sitä tietoa tarvitsee.

Mistä sitten voi saada sitä lukuaikaa, kun työnteko ja perhe-elämäkin pitäisi hoitaa? Se on paljon hakijasta itsestään kiinni. Aiemmin lukuaika oli noin kaksi kuukautta, nykyisin sitä on noin kuukausi (27.4.-26.5.). On toki parempi, jos pystyy järjestämään tuon lukuajan niin vapaaksi kuin mahdollista. Lomien tai muiden vapaiden pitäminen tässä kohdassa voi olla hyvä idea, varsinkin luku-urakan loppuvaiheessa. Mikäli tämä ei ole mahdollista, mieti, voisiko joku auttaa sinua esimerkiksi huolehtimalla lapsista, jotta töiden jälkeen voisit uppoutua kirjoihin. Itse luin iltapäivisin ja iltaisin lapsien nukkuessa. Lisäksi sain apua äidiltäni; hänen vahtiessaan lapsia sain rauhassa keskittyä kirjoihin. Minulle eduksi oli se, että pienen lapsen kanssa olin jo muutenkin tottunut siihen, että muuta elämää ei juuri siihen aikaan ollut. Tällainenkin uhraus voi olla paikallaan, jotta pääsykoe ei pääse yllättämään.

Joka tapauksessa muistakaa se, että vaikka lukuaikaa ei ole 24/7 koko urakan ajan, se ei ole este oikikseen pyrkimiselle. Itsellänikin oli välissä vapaapäiviä, kun lapset vaativat huomion tai jos edellinen yö oli mennyt vain hetken unilla. Kyse on siitä, miten opiskelet. Voit lukea koko kuukauden kaiken aikaa, mutta jos et sisäistä sitä mitä luet, voi hyöty jäädä pienemmäksi kuin vähäisemmällä lukemisella. Minulle ei ollut mitenkään mahdollista lukea koko päivää ja täällä olen, oikiksessa opiskelemassa.

Mitä tehdä ennen kuin valintakoekirjat julkaistaan? Mieti ja muistele mikä oli se tapa, jolla opit parhaiten. Onko se ääneen lukeminen? Hahmotatko paremmin kirjoittamalla ja tekemällä erilaisia kaavioita tms.? Miten opit eri termit ja käsitteet parhaiten? Tai listat? Opitko parhaiten kuuntelemalla ja/tai keskustelemalla? Minä hahmotan kirjoittamalla ja kuuntelemalla. Samalla kun luin, kirjoitin ylös lukemaani. Yhdistelin otsikon alle ranskalaisilla viivoilla ko. asian pääkohdat.

Monet ovat varmasti suositelleet valmennuskurssia ja niin teen minäkin. Varsinkin ensikertalaisten on tärkeää oppia oikea vastaustekniikka, ja sen oppii parhaiten valmennuskurssilla. Myös näiden valintakokeen ensimmäisen osan ns. leikkurina toimivien monivalintakysymysten harjoittelu on hyödyllistä. Tässä vinkki: jos et ole AIVAN varma oikeasta vastauksesta, vastaa ”ei vastausta”. Yksikin väärä vastaus voi vaikuttaa pisteisiin uskomattoman paljon. Voi olla siis parempi ottaa 0 pistettä kuin miinuksia. Myös muut valmennuskurssien harjoitustehtävät antavat suuntaa sille, mitä pitäisi vielä kerrata.

Jokaisella teistä on jo pohjatieto olemassa, nyt siihen päälle rakennetaan yksityiskohtaisempaa tietoa. Valintakoemuutoksista on valitettu paljon, minusta ne eivät kaikki ole kuitenkaan huonoja. Itse olen jo pidempään ollut sitä mieltä, että pelkästä ulkoa opettelusta pitäisi siirtyä siihen, että testataan sitä, että kuka osaa soveltaa annettuja tietoja annettuun tapaukseen. Nyt tällainen osuus on aineistotehtävissä. Aineistotehtävien materiaali ei välttämättä millään tavalla liity valintakoekirjallisuuteen, vaan sillä testataan kykyä lukea ja soveltaa oikeudellista tekstiä. Tässä korvaamattomana apuna on elämänkokemus. Muistakaa, että jopa ns. maalaisjärjestä voi olla apua.

Jos haluat oikikseen, tee päätös hakemisesta. Luku-urakka on rankka, mutta kun saat ilmoituksen siitä, että sinut on hyväksytty opiskelijaksi, et enää muista koko luku-urakan rankkuutta. Olen tänä vuonna täyttänyt 40 vuotta ja hyvä esimerkki siitä, että ikä tai perhe ei ole este opiskelulle. Ensi lukuvuonna liitän tähän yhtälöön vielä työelämän, mutta etäopintomahdollisuuksien ollessa Itä-Suomen yliopistossa huikeat, ei tämäkään tule olemaan mahdotonta.

Usko itseesi, lue ajatuksella ja muista, että joku sinne oikikseen sisään pääsee. Tällä
kertaa se olet juuri sinä.

Terveisin,
Minna, ensimmäisen vuoden opiskelija