Periksi ei anneta!

Minulle oli lukiossa selvää, että haluan juristiksi. Pääsykoekevään lähestyessä päätin, että pääsisin sisään heti ensimmäisellä hakukerralla. Jos jonkun B-vaihtoehdon miettisi valmiiksi, sehän tarkoittaisi etten hakisi täysillä. Jälkikäteen ajateltuna olisi voinut edes vähän miettiä, mitä tekisi, jos tämä ajattelutapa ei olisikaan niin pettämätön ja edessä olisikin välivuosi. Sillä niinhän siinä kävi, ensimmäisellä hakukerralla en päässyt lähellekään. Pettymys oli valtava.

Ylioppilaskirjoitusten jälkeen olin valmistautunut käyttämään kaiken aikani pääsykoekirjojen lukemiseen. Ja niin myös tein – luin todella pitkiä päiviä kirjastossa. Olin kuullut, että oikiksen pääsykoekirjat pitää lukea moneen kertaan läpi, jotta on mahdollisuuksia päästä sisään. Luotin tähän sokeasti, enkä ollenkaan miettinyt, millainen lukutyyli minulle sopisi parhaiten. Luin kirjat seitsemän kertaa läpi. Kun sain tietää etten saanut opiskelupaikkaa, olin järkyttynyt siitä, ettei kaikkeni antaminen riittänyt. Koko heinäkuu meni itkeskellessä, sillä en tiennyt yhtään mitä nyt tekisin ja voisinko koskaan päästä opiskelemaan unelma-alaani. Opiskelupaikka oikiksessa tuntui todella kaukaiselta ja tavoittamattomalta. Miten ihmeessä voisin koskaan päästä oikikseen?

Päädyin viettämään välivuoteni kansanopistossa oikeustiedettä opiskellessa. Tämä oli ehdottomasti hyvä vaihtoehto minulle, sillä kursseja suorittaessa näin, että kyllä minusta oikeasti on tähän, vaikken pääsykokeessa pärjännytkään. Samalla rupesin pohtimaan myös lukutekniikkaani. Mitä järkeä on lukea kirjat hirveän nopeasti monta kertaa, kun kuitenkin opin parhaiten hitaasti lukemalla ja kertaamalla?

Päätin, ettei vika ollut minussa vaan lukutekniikassani. Seuraavana keväänä muutin lukutekniikkani kokonaan edellisestä. Lähdin heti pääsykoekirjojen saapumisen jälkeen lukemaan niitä hitaasti ajatuksella ja pyrin jo alusta asti sisäistämään ja ymmärtämään pääsykoekirjojen sisältöä. Vietin taas pitkiä päiviä kirjastossa, eli ajallisesti työstin pääsykoekirjoja suunnilleen saman verran kuin ensimmäiselläkin hakukerralla.

[aesop_image imgwidth=”400px” img=”https://judica.fi/valmennus/wp-content/uploads/2018/01/hetaliisa.jpg” align=”center” lightbox=”off” captionposition=”left” revealfx=”off” overlay_revealfx=”off”]

Suurimmat muutokseni olivat lukunopeuden hidastamisessa ja kertaamisessa. Ensimmäisenä hakukeväänä en juuri kerrannut, sillä se ei kerryttänyt kirjojen lukukertojen määrää. Pidin itseisarvoisen tärkeänä saada luettua kirjat läpi mahdollisimman moneen otteeseen. Toisena hakukeväänä kertasin aamuisin edellisenä päivänä opitut asiat ja iltaisin samana päivänä luetut aiheet. Suttasin myös muistiinpanoja monet vihkot täyteen. Niitä en koskaan lukenut uudelleen. Tällä tyylillä pääsykoekirjat tuli luettua 3-4 kertaa läpi, vaikka sivumäärä oli noin puolet pienempi kuin ensimmäisenä vuonna. Jos olisin siis lukenut samaan malliin kuin ensimmäisellä hakukerralla, olisin lukenut kirjat 14 kertaa läpi.

Kun uskalsin lukea omalta kannaltani järkevästi, sain opiskelupaikan oikiksesta. Se, mikä toimii toisella, ei välttämättä auta toista oppimaan asioita tarpeeksi hyvin. Lukutekniikkaa tulee muuttaa, jos tuntuu, ettei opi käyttämällään tekniikalla. Tämän sisäistäminen oli minulle keskeistä pettymyksestä yli pääsemisessä. Uskon monilla hakijoilla olevan vaikeutta löytää hyvää lukutekniikkaa, sillä ylioppilaskirjoituksiin lukeminen on melko erilaista. Valmennuskurssit ovat siitä hyviä, että ne auttavat tunnistamaan erilaisia lukutekniikoita ja tsemppaavat jaksamaan läpi lukukevään.

Lopuksi vielä vinkkini hakukevääseen.

1) Kuuntele itseäsi. Jos ei tunnu hyvältä lukea nopeaa tahtia, älä lue. Keskity vaikeisiin asioihin ja tankkaa niitä, jos siten asiat tuntuisivat jäävän paremmin mieleen.
2) Luota itseesi. Voit onnistua, vaikket ennen olisikaan onnistunut.
3) Anna itsellesi lupa syödä ja liikkua juuri siten, mikä parhaalta tuntuu. Kuten pääsykoekeväällä ottamastani oheisesta kuvasta näkyy, kävin hakemassa kirjastoon milloin mitäkin herkkua. En urheillut kevään aikana ollenkaan poislukien pyöräilymatkoja kodin ja kirjaston välillä. Opiskelupaikka oikiksessa on uhratun kesäkunnon väärti!

Tsemppiä!

-Hetaliisa Nurmi

kirjoittaja on ensimmäisen vuoden opiskelija Itä-Suomen yliopiston oikeustieteiden laitoksella

 

[aesop_image imgwidth=”190px” img=”https://judica.fi/valmennus/wp-content/uploads/2018/03/Heta.jpg” align=”left” lightbox=”off” captionposition=”left” revealfx=”off” overlay_revealfx=”off”]