Polkuni oikikseen

Jo yläasteen yhteiskuntaopin tunneilta saakka tiesin, että oikis on se paikka, mihin tulevaisuudessa haluan opiskelemaan. Olen aina ollut sellainen keskiverto oppilas, mutta erityisen älykkyyden tai lahjakkuuden sijaan palo unelmien opiskelupaikan saavuttamisesta avasi minulle lopulta ovet oikikseen. Kun valmistuin lukiosta, ei todistusvalinta ollut vielä käytössä, joten tiesin jo silloin, että ainoa mahdollisuuteni päästä haluamaani opiskelupaikkaan on pääsykokeella.

Lukiosta valmistumisen jälkeen päätin tietoisesti pitää välivuoden, matkustella ja muuttaa ensimmäiseen omaan kotiini. Näin ollen kävinkin vain katsomassa kokeen ja itse koetilanteen, jotta seuraavana vuonna tietäisin tarkemmin, mitä on luvassa. Hain ensimmäisen kerran opiskelemaan pääsykokeella vuonna 2019. Nyt jälkikäteen ajatellen ei ollut varsinainen ihme, että en päässyt ensiyrittämällä sisään, sillä pääsykoemateriaali oli jotain sellaista, mitä en ollut koskaan aikaisemmin opiskellut tai edes lukenut. Ensimmäinen hakukevät meni lopulta siihen, että opettelin peruskäsitteet ja ymmärtämään lakitekstin rakennetta. Vaikka en päässyt sisään ensimmäisellä hakukerralla, ymmärsin tilanteen, sillä tiesin, miten vaikeaa oikikseen pääsy on, ja päätin seuraavana vuonna yrittää entistä kovemmin. Vuonna 2020 pääsykoe muuttui koronan vuoksi sähköiseksi, joka sisälsi kaksi vaihetta. Vaikka valmistautumiseni oli aikaisempaa vuotta parempaa, se ei siltikään riittänyt. En kuitenkaan halunnut luovuttaa, sillä ala oli ainoa, mikä minua aidosti kiinnosti.

Vuonna 2021 päätin, että tänä vuonna teen kaiken toisin kuin aiempina vuosina. Aiempien vuosien tuoma kokemus kuitenkin auttoi minua valtavasti. Vaikka pääsykoemateriaali vaihtuu vuosittain, kirjojen rakenne pysyy samana. Termit olivat siis tulleet tutuiksi, ja ymmärrykseni oli kehittynyt pienistä ulkomuistista opetelluista yksityiskohdista laajempien kokonaisuuksien hallintaan. Olin ottanut kuukauden vapaata töistä, minkä ansiosta pyrin lukemaan noin kahdeksan tuntia päivässä. Aiemmista vuosista viisastuneena tiesin jo etukäteen, että tarkka lukusuunnitelma ja aikataulutus eivät sovi minulle. Aikaisemmin olin kellottanut lukemistani ja pyrkinyt noudattamaan tarkkaa lukusuunnitelmaa, jonka liian tiukka aikataulu johti lopulta siihen, että luin niin väsyneenä, etten lopulta edes muistanut lukemaani. Tein karkean arvion siitä, kuinka paljon aikaa tulisin mihinkin kirjaan käyttämään, mutta muuten pyrin lukemaan oman jaksamiseni mukaan ja huolehtimaan riittävästä määrästä taukoja, jotka olivat aiempina vuosina jääneet hälyttävän vähäisiksi. Tein alleviivauksia, muistiinpanoja, kertauskortteja ja pyrin muutenkin pitämään opiskelun monipuolisena. Tiesin kokemuksesta, että laatu korvaa määrän.

Mikä oli lopulta ratkaisevaa päästessäni sisään kolmannella hakukerralla? Se, että en luovuttanut. Lisäksi sisäänpääsykeväänäni priorisoin unta ja liikuntaa sekä vapaa-aikaa enemmän kuin aiempina vuosinani. Kuukausi on lopulta lyhyt aika opiskella jotain täysin uutta ja vierasta, joten on normaalia, että asioiden hahmottamisessa menee aikaa, mutta siitä huolimatta paineistetussa koetilanteessa onnistuu. Vaikka minulle kertyi useampi hakukerta kuin aluksi ajattelin, koen sen lopulta vaikuttaneen vain positiivisesti nykyisiin opintoihini.

Hinnin kolme vinkkiä valintakoetta varten:

Älä uuvuta itseäsi. Nuku ja liiku riittävästi, jotta jaksat keskittyä lukemiseen täysillä.
Pyri pienien yksityiskohtien lisäksi ymmärtämään laajempia kokonaisuuksia.
Usko itseesi, äläkä luovuta! <3
Hinni Behm, 2. vuoden oikeustieteen ylioppilas