Hakukertoja itselläni oikeustieteelliseen on kolme. Ensimmäisellä kerralla hain suoraan lukiosta jääden 30 pisteen päähän rajasta. Päätös oikeustieteelliseen hakemisesta itselläni varmistui lukion loppuvaiheessa ja halusin aloittaa opinnot heti lukion jälkeen jossain muodossa. Avoimen yliopiston opinnot tarjosivat tähän tarkoitukseen hyvän mahdollisuuden päästä tutustumaan oikeustieteelliseen alaan. Varasuunnitelma oli mietittynä valmiiksi ja kesän jälkeen lähdin opistolle oikeustieteen opintolinjalle opiskelemaan. Vaikka oikeustieteellisen paikka yliopistosta ei aukeaisi, opintojen pariin on mahdollista päästä avoimen yliopiston kautta. Oikeustieteelliseen tekstiin tutustuminen ja opintojen suorittaminen etukäteen olivat itselleni yksi sisäänpääsyyn vaikuttavista tekijöistä.

Kokoan vertailumielessä kolmen hakukevääni osalta ”jälkiviisaan” pohdintoja asioista, jotka kulloisenakin vuotena menivät mönkään ja asioita, jotka tein oikein.

[aesop_image imgwidth=”300px” img=”https://judica.fi/valmennus/wp-content/uploads/2018/02/IMG_7686.jpg” align=”center” lightbox=”off” captionposition=”center” revealfx=”off” overlay_revealfx=”off”]

 

2015: Hain suoraan lukiosta, enkä ollut tutustunut oikeustieteelliseen tekstiin aiemmin. Kyseinen hakukevät oli niin sanotusti hyppy syvään veteen ilman pelastusrengasta. Tuolloin yritin epätoivoisesti kahlata kohti pääsykoetta eikä homma ollut hallussa. Alku tuntui haastavalta ja oli vaikea hahmottaa esim. mitä oikeustapauksen vastaukseen haetaan ja miten vastaus pitää rajata. Väsymys ylioppilaskirjoituksista saattoi painaa hieman taustalla, mutta yhtenä suurena kompastuskivenä oli tietämättömyys vaadittavan työn määrästä. Ensimmäisenä hakukeväänä luin siis huomattavasti liian vähän. Asia valkeni pääsykokeissa, kun ymmärsin todellisuudessa, kuinka paljon asioita on osattava ulkoa. Oikeustieteen pääsykokeisiin lukiessa lukumäärää, lukutapaa ja ulkoa opettelua on lisättävä reilusti ja tähän on myös hyvä varautua etukäteen. Luku- ja vastaustekniikkaan avustava valmennuskurssi ennen kirjojen ilmestymistä on hyvä pohja, jotta lukemisen saa aloitettua tehokkaasti heti kirjojen ilmestyttyä.

Positiivisena asiana ensimmäisessä lukukeväässä oli se, että luku- ja vastaustekniikkani hioutui hyväksi. Kokeilin rohkeasti eri tyylejä kirjojen ”purkamiseen”; tiivistelmiä, käsitekortteja, yliviivausta, alleviivausta, ajatuskarttoja tietokoneella ja paperilla yms. Vaikka ensimmäinen hakukerta olisikin ”kahlausta kohti pääsykoetta”, voi siitä olla huomattavasti hyötyä seuraavia hakukertoja ajatellen, mikäli koulupaikka ei ensimmäisellä hakukerralla aukea.

[aesop_image imgwidth=”300px” img=”https://judica.fi/valmennus/wp-content/uploads/2018/02/IMG_7710.jpg” align=”center” lightbox=”off” captionposition=”center” revealfx=”off” overlay_revealfx=”off”]

 

2016: Opiskelin välivuoden (2015-2016) oikeustiedettä avoimen opintojen parissa opistolla. Tuolloin asuin muiden kouluun hakijoiden kanssa, ja stressi ja lukukevään tuovat paineet olivatkin hyvin helposti havaittavissa kämppisten keskuudessa. Toisena hakukeväänä olin valmistautunut lukukevääseen pitkän aikaa. Tein alustavia lukusuunnitelmia muutaman kappaleen, leikkasin käsitekorttipohjat valmiiksi, olin lukenut ja tehnyt aiempien vuosien pääsykokeita, aloittanut some –tauon ja olin todella motivoitunut kevään urakkaan. Lukeminen lähtikin hyvin liikkeelle ja parissa viikossa kirjat olivat jo kohtalaisen hyvin hallussa. Lukupäivät venyivät kuitenkin liiallisuuksiin ja lopetin kaiken muun elämän lukemisen ympäriltä. Olin vuorannut koko huoneen seinät täyteen post it –lappuja, ajatuskarttoja ja tiivistelmiä ja iltaisin ennen nukkumaanmenoa kertailin lappuja seiniltä. Tämän seurauksena kirjojen asiat pyörivät mielessä yrittäessäni saada unen päästä kiinni, unen laatu huononi ja jaksaminen seuraavana lukupäivänä kärsi. Lukukevääseen valmistautuminen etukäteen ja motivoituminen urakkaan on suositeltavaa, mutta toisella hakukerralla oheiset asiat menivätkin itselläni reilusti yli ja pakka ei pysynyt tästä syystä koossa. Kohtuus kaikessa! Tuona keväänä asenteenani oli ”pakko päästä oikikseen tänä keväänä”, eikä se vienyt tavoitteeseen.

Positiivista toisessa hakukeväässäni oli se, että luin lähes joka päivä eri oikeustieteelliseen hakevan kämppikseni kanssa. Vaikka kirjojen sisällöistä emme pystyneet toisiamme auttamaan, toi jo pelkästään toisen hakijan tsemppi hurjasti jaksamista. Lisäksi toisena keväänä vaihtelin paljon lukupaikkoja. Välillä luin turvallisesti oman koulupöydän ääressä, mutta aina kelin ollessa aurinkoinen, keräsin opiskelutavarat ja lueskelin ulkona. Joskus luin keittiön pöydän ääressä, toisinaan kirjaston parhaalla ikkunapaikalla ja kerran lähdimme kämppikseni kanssa mökille lukemaan. Lukuympäristön vaihteleminen voi virkistää päivästä toiseen samanlaisena jatkuvaa puurtamista. Lisäksi 2016 hakukeväällä tein itselleni motivaatiotaulun, joka toisaalta auttoi myös kesän huonojen uutisten käsittelyssä. Tulostin isolle pahville kuvia ja lauseita, jotka motivoivat itseäni hakemaan oikeustieteelliseen. Aloitin jokaisen päivän katselemalla kuvia ja lueskelemalla lauseita ja huonoimpinakaan päivinä ei tarvinnut miettiä, oliko motivaatiota hakemiseen jäljellä.

[aesop_image imgwidth=”300px” img=”https://judica.fi/valmennus/wp-content/uploads/2018/02/IMG_7711.jpg” align=”center” lightbox=”off” captionposition=”center” revealfx=”off” overlay_revealfx=”off”]

2017: Kolmas kerta toden sanoi. Kahden hakukevään jälkeen hakeminen tuntui jo hyvin tutulta, eikä lukemisen aloittaminen stressannut edellisten keväiden tavoin. Viimeisenä lukukeväänä tiesin tarkasti, mitkä opiskelutekniikat toimivat itselleni ja käytin ainoastaan kyseisiä. Asioiden sisäistämiseen ja ulkoa opetteluun itselläni toimivat parhaiten seuraavaksi lyhyesti selittämäni tekniikat. Ensimmäisen lukukerran jälkeen päälleviivasin kirjat värikoodeittain. Lait sinisellä, oikeustapaukset keltaisella, termit punaisella jne. ja samoja värikoodeja käytin myös post it –lapuissa pitkin kirjaa ja muistiinpanoja. Värikoodit auttoivat itseäni muistamaan asioita ja kirjoista oli myös helppo etsiä esim. tiettyä oikeustapausta. Lisäksi tein kirjojen toisella lukukerralla jokaisesta termistä käsitekortin. Kaikilla kirjoilla oli oman väriset korttinsa, joiden avulla opettelin termit ulkoa. Päälleviivauksen ja käsitekorttien lisäksi tein paljon omia tiivistelmiä ja ”seinäjulisteita” vaikeimmista aiheista ja asioiden purkaminen perinpohjaisesti jäi hyvin mieleen. Pääsykokeessa oli myös helppo muistella aiheen sisältöä omien tiivistelmien ja töiden pohjalta.

Kolmantena keväänä luin paljon, mutta edellisestä vuodesta viisastuneena, en liikaa. Keskityin olennaiseen ja kuuntelin paremmin itseäni ja jaksamistani. Pääsykoekirjojen kokonaisuuksien ja pienempien asioiden hahmottaminen ja ulkoa opetteleminen voi tuntua aluksi haastavalta, mutta oikeat tavat ja tekniikat löydettyä kaikki on mahdollista!

-Krista Koivisto

kirjoittaja on ensimmäisen vuoden opiskelija Itä-Suomen yliopiston oikeustieteiden laitoksella

[aesop_image imgwidth=”180px” img=”https://judica.fi/valmennus/wp-content/uploads/2018/05/DSC_0706-3.jpg” align=”center” lightbox=”off” captionposition=”center” revealfx=”off” overlay_revealfx=”off”]

 

Olen 43-vuotias, elävä esimerkki siitä, että haaveitaan voi toteuttaa ja uusille urille hakeutua vielä kypsemmässäkin iässä. Olin tänä vuonna oikeustieteelliseen hakiessani työskennellyt saman työnantajan palveluksessa ilmailualalla viimeiset 16 vuotta ja selättänyt pahimmat ruuhkavuoteni suhteellisen hyvin. Ajatus oikikseen hakemisesta oli kolkutellut takaraivossani oikeastaan koko työurani ajan, mutta olin painanut tuon ajatuksen tietoisesti taka-alalle erilaisia tekosyitä keksimällä. Kun sitten vuodenvaihteessa kävin läpi bucket listaani, niin totesin, että korkeakoulututkinnon suorittaminen on roikkunut listallani luvattoman kauan, ja sille oli aika vihdoin tehdä jotain.

Stereotyyppinen käsitykseni oikikseen pääsevästä opiskelijasta oli haku-urakkaa aloitellessani nuori, fiksu, juuri ylioppilaaksi ällän papereilla kirjoittanut tuleva neljännen sukupolven juristi, jonka päähän oikeustieteellinen teksti siirtyy valokuvamuistin avulla täydellisesti ensilukemalla. Tästä seurasi tietysti karmea ajatus: Miten ihmeessä minä, vanha ihminen, jonka kouluajoista on vierähtänyt parikymmentä vuotta, voin pärjätä nuorille ja teräväpäisille, suoraan lukion penkiltä tuleville kilpakumppaneilleni pääsykokeissa? Ensimmäinen tehtäväni oli päästä yli tuosta pelosta. Tämän tein yksinkertaisesti uskomalla itseeni. Muistelin lukeneeni nyrkkeilylegenda Muhammad Alin sanoneen itselleen joka päivä ääneen: ”Olen suurin!” Alia mukaillen kirjoitin kalenteriini lauseen: ”Pääsen sisään oikeustieteelliseen vuonna 2017″, ja luin tuon lauseen itselleni ääneen joka ainoa aamu. Yksinkertainen, mutta uskokaa tai älkää, myös tehokas temppu. Ihmisen aivot nimittäin ovat sillä tavalla hassu elin, että niitä voi vähän huijata. Kun niille kertoo tiettyä tarinaa, niin aivot alkavat uskoa tuohon tarinaan ja ikäänkuin toimia sen mukaisesti. Heti alussa otin myös sellaisen asenteen, että ihmisten kanssa oikikseen hakemisesta keskustellessani kerroin aina uskovani, että pääsen sisään. Näin vahvistin aivoilleni tuota hyvää tarinaa.

[aesop_image imgwidth=”300px” img=”https://judica.fi/valmennus/wp-content/uploads/2017/12/4f2eb623-55b7-4807-9b04-b8b5e4a90326.jpg” align=”center” lightbox=”off” captionposition=”center” revealfx=”off” overlay_revealfx=”off”]

Nyt moni kypsään ikään ehtinyt, hektisessä työelämässä mukana oleva oikeustieteiden opiskelua harkitseva henkilö tietysti toteaa, että eihän työnteon ja perhe-elämän ohella ole mitenkään mahdollista irrottaa riittävästi aikaa pääsykokeisiin lukemiseen, luettava kun on kellon ympäri. Osittain tuo on totta, mutta paljon on myös hakijasta itsestään kiinni. Lukuaika kirjojen ilmestymisestä pääsykoepäivään oli minun tapauksessani noin seitsemän viikkoa, ja tulevana keväänä se lyhenee entisestään. Itse pystyin panostamaan koko seitsemän viikon ajan täysipäiväisesti lukemiseen. On ilman muuta eduksi, mikäli pystyy järjestämään tuon ajan mahdollisimman vapaaksi töistä sekä muista menoista ja keskittymään lukemiseen. Suosittelen mahdollisten lomien ja vapaiden keräämistä lukuajaksi, varsinkin sen loppuosaksi. Toki työn ohessa lukemallakin on mahdollista saavuttaa hyvä tulos, mutta se edellyttää lähes kaiken muun elämän unohtamista ja pitkää pinnaa lähipiiriltä. Kannattaa myös huomata, että oikeustieteellisen tekstin lukemisessa iän tuomasta elämänkokemuksesta on usein hyötyä. Yksi omista pääsykoekirjoistani esimerkiksi käsitteli panttioikeutta, jonka asioita asuntovelallisen oli helppo kytkeä tosielämän ilmiöihin ja sitä kautta ymmärtää helpommin.

Jo ennen varsinaisen luku-urakan aloittamistakin voi tehdä paljon asioita, kuten laittaa mahdollisesti ruosteessa oleva opiskelutekniikka kuntoon. Itse panostin tietoisesti parin kuukauden ajan ennen pääsykoekirjojen ilmestymistä luku- ja muistitekniikoiden harjoittelemiseen aivan yleisellä tasolla. Ilmoittauduin myös hyvissä ajoin valmennuskurssille, mitä voin lämpimästi suositella ainakin sellaisille henkilöille, joilla ei ole aiempaa kokemusta oikikseen hakemisesta. Oikean vastaustekniikan omaksuminen on välttämätöntä pääsykokeessa menestymisen kannalta, ja kurssikavereiden muodostaman yhteisön tuki auttaa yli vastaan tulevista ongelmista ja vaikeista hetkistä.

Nyt on aika tehdä päätös oikikseen hakemisesta ja samalla sinne pääsemisestä! Työ on kova, mutta palkinto sen arvoinen.

Terveisin,

Samuli
kirjoittaja on ensimmäisen vuoden opiskelija Itä-Suomen yliopiston oikeustieteiden laitoksella