Olen 43-vuotias, elävä esimerkki siitä, että haaveitaan voi toteuttaa ja uusille urille hakeutua vielä kypsemmässäkin iässä. Olin tänä vuonna oikeustieteelliseen hakiessani työskennellyt saman työnantajan palveluksessa ilmailualalla viimeiset 16 vuotta ja selättänyt pahimmat ruuhkavuoteni suhteellisen hyvin. Ajatus oikikseen hakemisesta oli kolkutellut takaraivossani oikeastaan koko työurani ajan, mutta olin painanut tuon ajatuksen tietoisesti taka-alalle erilaisia tekosyitä keksimällä. Kun sitten vuodenvaihteessa kävin läpi bucket listaani, niin totesin, että korkeakoulututkinnon suorittaminen on roikkunut listallani luvattoman kauan, ja sille oli aika vihdoin tehdä jotain.

Stereotyyppinen käsitykseni oikikseen pääsevästä opiskelijasta oli haku-urakkaa aloitellessani nuori, fiksu, juuri ylioppilaaksi ällän papereilla kirjoittanut tuleva neljännen sukupolven juristi, jonka päähän oikeustieteellinen teksti siirtyy valokuvamuistin avulla täydellisesti ensilukemalla. Tästä seurasi tietysti karmea ajatus: Miten ihmeessä minä, vanha ihminen, jonka kouluajoista on vierähtänyt parikymmentä vuotta, voin pärjätä nuorille ja teräväpäisille, suoraan lukion penkiltä tuleville kilpakumppaneilleni pääsykokeissa? Ensimmäinen tehtäväni oli päästä yli tuosta pelosta. Tämän tein yksinkertaisesti uskomalla itseeni. Muistelin lukeneeni nyrkkeilylegenda Muhammad Alin sanoneen itselleen joka päivä ääneen: ”Olen suurin!” Alia mukaillen kirjoitin kalenteriini lauseen: ”Pääsen sisään oikeustieteelliseen vuonna 2017″, ja luin tuon lauseen itselleni ääneen joka ainoa aamu. Yksinkertainen, mutta uskokaa tai älkää, myös tehokas temppu. Ihmisen aivot nimittäin ovat sillä tavalla hassu elin, että niitä voi vähän huijata. Kun niille kertoo tiettyä tarinaa, niin aivot alkavat uskoa tuohon tarinaan ja ikäänkuin toimia sen mukaisesti. Heti alussa otin myös sellaisen asenteen, että ihmisten kanssa oikikseen hakemisesta keskustellessani kerroin aina uskovani, että pääsen sisään. Näin vahvistin aivoilleni tuota hyvää tarinaa.

[aesop_image imgwidth=”300px” img=”https://judica.fi/valmennus/wp-content/uploads/2017/12/4f2eb623-55b7-4807-9b04-b8b5e4a90326.jpg” align=”center” lightbox=”off” captionposition=”center” revealfx=”off” overlay_revealfx=”off”]

Nyt moni kypsään ikään ehtinyt, hektisessä työelämässä mukana oleva oikeustieteiden opiskelua harkitseva henkilö tietysti toteaa, että eihän työnteon ja perhe-elämän ohella ole mitenkään mahdollista irrottaa riittävästi aikaa pääsykokeisiin lukemiseen, luettava kun on kellon ympäri. Osittain tuo on totta, mutta paljon on myös hakijasta itsestään kiinni. Lukuaika kirjojen ilmestymisestä pääsykoepäivään oli minun tapauksessani noin seitsemän viikkoa, ja tulevana keväänä se lyhenee entisestään. Itse pystyin panostamaan koko seitsemän viikon ajan täysipäiväisesti lukemiseen. On ilman muuta eduksi, mikäli pystyy järjestämään tuon ajan mahdollisimman vapaaksi töistä sekä muista menoista ja keskittymään lukemiseen. Suosittelen mahdollisten lomien ja vapaiden keräämistä lukuajaksi, varsinkin sen loppuosaksi. Toki työn ohessa lukemallakin on mahdollista saavuttaa hyvä tulos, mutta se edellyttää lähes kaiken muun elämän unohtamista ja pitkää pinnaa lähipiiriltä. Kannattaa myös huomata, että oikeustieteellisen tekstin lukemisessa iän tuomasta elämänkokemuksesta on usein hyötyä. Yksi omista pääsykoekirjoistani esimerkiksi käsitteli panttioikeutta, jonka asioita asuntovelallisen oli helppo kytkeä tosielämän ilmiöihin ja sitä kautta ymmärtää helpommin.

Jo ennen varsinaisen luku-urakan aloittamistakin voi tehdä paljon asioita, kuten laittaa mahdollisesti ruosteessa oleva opiskelutekniikka kuntoon. Itse panostin tietoisesti parin kuukauden ajan ennen pääsykoekirjojen ilmestymistä luku- ja muistitekniikoiden harjoittelemiseen aivan yleisellä tasolla. Ilmoittauduin myös hyvissä ajoin valmennuskurssille, mitä voin lämpimästi suositella ainakin sellaisille henkilöille, joilla ei ole aiempaa kokemusta oikikseen hakemisesta. Oikean vastaustekniikan omaksuminen on välttämätöntä pääsykokeessa menestymisen kannalta, ja kurssikavereiden muodostaman yhteisön tuki auttaa yli vastaan tulevista ongelmista ja vaikeista hetkistä.

Nyt on aika tehdä päätös oikikseen hakemisesta ja samalla sinne pääsemisestä! Työ on kova, mutta palkinto sen arvoinen.

Terveisin,

Samuli
kirjoittaja on ensimmäisen vuoden opiskelija Itä-Suomen yliopiston oikeustieteiden laitoksella

Moikka! Olen Savanna Itä-Suomen yliopiston oikeustieteellisestä. Ennen pääsykoekirjojen ilmestymistä luin paljon erilaisista lukutekniikoista ja mietin omaa lukusuunnitelmaani. Olin innoissani kirjojen ilmestymisestä, jotta pääsisin jo töihin ja toteuttamaan suunnitelmiani. Alustava lukusuunnitelma kannattaa tehdä, vaikkakin se voi muuttua lukuprosessin aikana. Keväällä 2017 lukuaika oli noin 7 viikkoa ja luin kirjat 8 kertaa. Yliviivasin käsitteet, käsitteen selityksen, oikeustapaukset ja lait eri väreillä. Minulla oli myös Judica-valmennuksen materiaalipaketti. Numerointi on järjestetty lukukertojen mukaan.

1. lukukerralla luin kirjat läpi kirja/päivä taktiikalla eli hyvin nopeasti. Tein jonkin verran merkintöjä jo tässä vaiheessa, mutta en kuitenkaan liikaa. Lähinnä yliviivasin käsitteitä.
2. kerralla tein muistiinpanot ja tämä vei aikaa suunnilleen 3–4 päivää/kirja. Koin muistiinpanojen tekemisen kuitenkin itselleni hyödylliseksi prosessiksi.
3. kerralla luin kirjat tarkemmin ja aloin painaa muistiin tärkeitä asioita ja listoja. Tein käsitekortteja jokaisesta kirjasta, eli toiselle puolelle käsite ja toiselle selitys. Näitä pystyi selaamaan illalla, kun ei jaksanut enää keskittyä muuhun. Kirjoitin eri värisillä kynillä eri kirjojen käsitekortit, jotta tiesin mihin asiaa voisi alkaa yhdistämään, jos asia ei muuten muistuisi mieleen. Kortit olivat myös siitä hyödyllisiä, että joskus lukiessa asiat saattavat tuntua selviltä, mutta kun se otetaan pois asiayhteydestä ja kysytään vain jotain tiettyä listaa, niin sitä ei ehkä muistakaan niin helposti.
4. kerralla tein mindmapeja tärkeistä asioista, jotta hahmottaisin kokonaisuudet paremmin, vaikka olinkin jo kerran tehnyt perusteelliset muistiinpanot.
5. kerralla kirjoitin sivujen reunoille tärkeitä avainsanoja. Näin hahmotin nopeasti, mistä asiasta ja sivusta on kyse. Tämä oli itselleni ehkä tärkeimpiä vaiheita.
6. kerralla tein samalla muistilappuja oviin ja seiniin minulle vaikeista asioista ja käsitteistä.
7. & 8. kerralla puhuin kotona ääneen asioita ja jokaisen sivun tärkeät pointit, listat ja käsitteet sanasta sanaan niin kauan, että muistin ne. Palasin välillä aiempiin vaikeisiin kohtiin ja menin eteenpäin, kun muistin listat.

[aesop_image imgwidth=”250px” img=”https://judica.fi/valmennus/wp-content/uploads/2018/01/savanna-blogi.jpg” align=”center” lightbox=”off” captionposition=”center” revealfx=”off” overlay_revealfx=”off”]

Muita kokemuksia:

• Luin yliopiston kirjastolla noin 5 viikkoa ja 2 viimeistä viikkoa kertasin kotona ääneen asioita. Kellotin lukuaikani, jotta pysyin selvillä siitä, kuinka kauan olin todellisuudessa lukenut. Ilman lukuajan kellottamista minun olisi ollut helpompaa tehdä muita asioita lukemisen ohella ja uskotella itselleni, että olin lukenut koko päivän. Rehellistä lukuaikaa tuli noin 7 tuntia päivässä, joskus enemmän ja joskus vähemmän.
• Minulle alku oli vaikein ja turhauttavin, koska piti opetella asiat. Loppukertaaminen oli helpompaa, kun se oli lähinnä pänttäämistä ja asioiden muistamista.
• Luin yhtä kirjaa päivässä ja toisesta kirjasta tekemiäni muistiinpanoja/ Judica-valmennuksen tiivistelmiä. Näin pystyin keskittymään yhteen kirjaan, mutta samalla palauttamaan muistiin toisen kirjan asioita niin, etteivät ne unohdu.
• Opettelin listat ensin hyvin pelkistetysti, jokainen kohta oli vain yksi sana. Pänttäsin näitä aluksi ja sitten vasta lisäsin listoihin sanoja ja aloin opetella listoja kokonaisvaltaisesti ja miettimään, mitä ne oikeastaan tarkoittavat.
• Minulle on helppoa opetella kirjainjonoja, joten tein pitkistä listoista pelkistettyjä kirjainjonoja tyyliin ”VPTOKVTITO” eli haastehakemuksessa täytyy ilmoittaa vaatimus, kanneperuste, todisteet, oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskeva vaatimus sekä peruste, jolla tuomioistuin on toimivaltainen. Kuulostaa ehkä monimutkaiselta, mutta kannattaa miettiä, millä tavalla itse oppii ja muistaa asiat ja toteuttaa se, vaikka se olisikin ehkä vähän erikoinen.
• Tein valmennuksen tehtävät ja harjoituspääsykokeet, mutta en kuitenkaan käyttänyt niihin ”liikaa” aikaa.
• Vaikka pisteitä saa vain kirjoissa mainituista asioista, itse katsoin netistä joitakin käsitteitä ja oikeustapauksia, jotka olivat kirjassa hankalasti avattu.
• Itse koetilanteeseen en ollut valmistautunut tarpeeksi ja pelkäsin kokeen jälkeen, että se koituisi sisään pääsemiseni kohtaloksi. En ollut miettinyt tehtäväkohtaista ajankäyttöä, sillä eri tehtävät voivat viedä eri verran aikaa. En myöskään ollut miettinyt strategiaani tehtävään, jossa saa miinuspisteitä väärästä vastauksesta ja mokasinkin tällaisen tehtävän kokeessa vastaamalla kaikkiin kohtiin viime minuuteilla, vaikken tiennyt varmaa vastausta puoliinkaan. Onneksi muut tehtävät olivat menneet hyvin eikä tästä tehtävästä tullut huima yksi piste ollutkaan este sisäänpääsylle. Näitä asioita kannattaa siis myös pohtia!

Tsemppiä luku-urakkaan!

-Savanna
kirjoittaja on ensimmäisen vuoden opiskelija Itä-Suomen yliopiston oikeustieteiden laitoksella

[aesop_image imgwidth=”190px” img=”https://judica.fi/valmennus/wp-content/uploads/2018/01/savanna-kuva.jpg” align=”left” lightbox=”off” captionposition=”left” revealfx=”off” overlay_revealfx=”off”]