Valmennuskurssi henkisenä tukena
Korkeakoulun pääsykoe on yksi ihmisen elämän tärkeimmistä suoritteista. Opiskelupaikan merkitystä joskus toppuutellaan, mutta tosiasia on se, että useimpien työura vähintään painottuu huomattavasti suoritetun tutkinnon perusteella – ja sillä on kiistatta väliä, mihin käyttää suurimman osan elämästään. Vaikka todistusvalintauudistus on muuttanut yliopistoon hakemista, oikeustieteellisen uusista opiskelijoista yli puolet valitaan yhä valintakokeen perusteella. On siten luonnollista, että pääsykokeeseen valmistautumiseen liittyy voimakkaitakin tunteita ja ajatuksia – se on osoitus välittämisestä.
Henkinen jaksaminen on teema, joka saa säännönmukaisesti huomiota valmistautumisesta keskusteltaessa. On aivan johdannaisinta, että pitää itsestään huolta lukuaikana – niin henkisesti kuin fyysisestikin. Pääsykoekirjojen julkaisusta valintakoepäivään on tätä nykyä hieman yli kuukauden aikaikkuna, jona oppimisen on tapahduttava. Valmistautumiseen käytettävissä oleva aika on suhteellisen lyhyt, mikä on omiaan lisäämään stressiä: hakija on kovan paineen alla koko lukuajan. Kohtuullinen stressitaso on hyvästä, sillä se herkistää ihmistä mahdollistaen paremman suorituksen. Se ei saisi kuitenkaan yltyä hallitsemattomaksi, koska silloin uni ja opiskelun laatu alkavat kärsiä. Ajatuksen tulisi pysyä substanssissa, eikä sisäänpääsymahdollisuuksista murehtimisessa. Siinä valmennuskurssista on hyötyä. Valmennuskurssin paras anti on siinä, että se mahdollistaa opitun testaamisen harjoitustehtävien ja -kokeiden avulla. On toki muitakin tapoja tarkistaa, kuinka hyvin on pääsykoekirjallisuuden asiat omaksunut, mutta ne ovat epäluotettavampia ja turhan työläitä. Toisen laatimien ja pisteyttämien tehtävien avulla jäljellä olevan lukuajan saa kohdistettua osa-alueisiin, jotka eivät ole niin hyvin hallussa. Lisäksi tehtävien tekeminen vahvistaa muistijälkeä. Oppimisen kannalta on parasta, mikäli tietoa käsittelee aktiivisesti eri tavoilla, ei ainoastaan passiivisesti lukemalla.
Toiseksi valmennuskurssi tarjoaa mielenrauhaa. Kirjoittajalla on tästä omakohtaista kokemusta pääsykoekeväältään. Kirjojen julkaisusta oli kulunut noin kaksi viikkoa. Ensimmäinen viikko oli sujunut hyvin: energiaa riitti ja tieto tuntui jäävän päähän. Toisen viikon aikana kehitys muuttui alavireiseksi. Muistin asiat joko väärin tai epätäydellisesti, mikä näin retrospektiivisesti tarkasteltuna oli täysin normaalia, olihan aikaa vielä jäljellä. Olin kuitenkin kuvaannollisessa myrskyn silmässä, enkä osannut suhteuttaa tilannetta. Turhautumiseni vaikutti opiskeluintooni, ja aika tuntui valuvan sormien välistä. Hetken aikaa olin vähällä lyödä hanskat tiskiin, mutta tein kuitenkin valmennuskurssin välikokeen hampaita kiristellen. Parin päivän jälkeen hieraisin silmiäni nähdessäni kokeen tulokset. Olin saanut pisteitä reilusti yli kurssilaisten keskiarvon. Tieto muutti opiskeluni jälleen nousujohteiseksi, ja loppu onkin historiaa.
Tämän anekdootin ja koko kirjoituksen tarkoitus on rohkaista hakijoita osallistumaan valmennuskurssille, joka on pieni hinta sisäänpääsymahdollisuuksien parantamisesta. On hyvä muistaa, että leijonanosa päässeistä on osallistunut hakukeväänä valmennuskurssille. Miksi antaisi kanssahakijoille ylimääräistä lisäetua? Valmennuskurssi on yksi sisäänpääsyn muodostavista tekijöistä, jota ei kannata sivuuttaa.
Ernon kolme vinkkiä valintakoetta varten:
Ajoita päivän intensiivisin pänttäyssessio aamulle. Virkeä ja tyhjä mieli oppii parhaiten.
Mieleen palauttaminen on tehokkain tapa tallettaa tietoa muistiin. Oppiminen edellyttää tiedon aktiivista prosessointia
Vältä älylaitteiden käyttöä tauoilla. Opiskelu kuormittaa jo valmiiksi aivoja, jolloin tauoilla on paras antaa niiden levätä.
Erno Onkeli, 1.vuoden oikeustieteen ylioppilas
