Opiskelu oikiksessa

Hei!

Olen Marika Honkanen ja toimin tänä vuonna Judica-valmennuksen toisena valmennuskurssivastaavana. Olen toisen vuoden oikeustieteen opiskelija Itä-Suomen yliopistossa.

Oma päätökseni hakea oikeustieteelliseen varmistui vasta abivuoden syksyllä. Olin ollut lukiossa se tyyppi, joka ei kauheasti lukenut tai panostanut opiskeluun, mutta sai silti ihan hyviä numeroita. Joskus oikein hyviäkin. Näin ollen ajattelin, etten minä voisi oikikseen päästä. En ollut siihen mielestäni tarpeeksi ahkera opiskelija.

Oikikseen hakemiseen ei kannustanut myöskään oma kuvitelmani keskiverto oikeustieteen opiskelijasta. Tämä kuvitelma vastasi suurin piirtein yli-ihmistä. Kuvittelemani oikis-opiskelija oli äärettömän älykäs,  kellon ympäri ahertava ja järjettömän työmoraalin omaava tyyppi. Omat luonteenpiirteeni eivät yltäneet tälle tasolle, joten ajattelin, etten vain ole sopiva henkilö edes hakemaan oikikseen. Läheisten kannustus ja so far hyvin menneet kirjoitukset kannustivat lopulta hakemaan oikikseen. Jos onnistuin kirjoituksissa, voisinko onnistua myös oikikseen sisäänpääsyssä? Kiinnostavat työpaikat, hyvä työllisyysaste ja kaikki mahdollisuudet, jotka olivat OTM-tutkinnon päässä houkuttivat. Juristin elämä alkoi vaikuttaa kiinnostavalta ja joltain, mitä itselleni halusin.

Päätös kannatti, sillä oikeustieteen opintoja on takanani jo kohta kaksi vuotta. Opiskelu oikeustieteellisessä on ehdottomasti monipuolista sekä hyvin itsenäistä. Yliopistossa opetusta on vähemmän kuin lukiossa ja monet luennot ovat myös vapaaehtoisia. Vastuu opintojen etenemisestä on täysin omilla harteilla.

Suuren vastuun kanssa tulee myös suuri vapaus. Opiskella voi juuri silloin, kun itselleen parhaiten käy. Yleensä tentteihin on hyvin aikaa lukea ja kursseja ei mene liikaa päällekäin. Meillä Joensussa useilla kursseilla on myös tentille vaihtoehtoinen suoritustapa. Vaihtoehtoisia suoritustapoja voivat olla esimerkiksi oppimispäiväkirjat, esseet ja muut tehtävät. Vaihtoehtoisessa suoritustavassa poistuu tenttiin pänttääminen ja luetun tiedon ymmärtäminen ja sen soveltaminen korostuu. Toki kurssimateriaalien sivumäärät huitelevat välillä pilvissä, mutta tiivis opintoyhteisö sekä mukaansa tempaava opiskelijaelämä pitävät huolen myös hauskanpidosta opintojen välissä. Näin ollen voin todeta opiskelun oikiksessa olevan todellakin ihanaa.

Omia kykyjään ei kannata epäillä. Jos tahdot oikikseen, sinä pääset. Uskon, että ahkeruudella, sinnikkyydellä, sekä hyvällä motivaatiolla voi kuka vain päästä sisään oikikseen. Oikiksessa ei tarvitse olla yli-ihminen. Ei kukaan meistä ole.

Onnea kaikille tulevaan luku-urakkaan!