Eräs onnistumistarina
Moikka! Tänään on luvassa tarinaa pääsykokeisiin lukemisesta viime vuodelta. Kirjoittajana on ensimmäisen vuoden opiskelija, jonka toinen lukukevät muuttui viimeiseksi. Ensimmäisellä hakukerralla kävelin pääsykoesaliin todella itsevarmana luettuani muutaman tunnin päivässä alleviivaamiani kirjoja. Pois tultiinkin nöyränä ja itku kurkussa. Yhdestäkään ”häviöstä” ei silti saa lannistua, sillä pienellä lukutavan muutoksella päästiinkin seuraavana vuonna jo huomattavasti parempaan lopputulokseen! Kaikille toki sopii erilainen tapa ja tyyli opiskella, mutta tässä tulee oma voittotarinani.
Lukuajasta haluaisin sanoa sen verran, että laatu korvaa määrän osittain, mutta vain osittain. Usean sadan sivun sisällön sisäistämiseen tarvitaan noin työpäivän verran aktiivista opiskelemista joka päivä. Kuitenkaan itsensä loppuun polttaminen tuijottamalla pääsykoekirjaa 24 tuntia vuorokaudessa ei ole terveellistä, eikä oikeastaan kovin hyödyllistäkään. Tässä lukemisella tarkoitan siis nimenomaan tuota aktiivista opiskelemista, joka ei siis sisällä esimerkiksi illalla ennen nukkumaanmenoa kertaamista. Itse asetin lukemiselleni tarkat kellonajat, jotka vaihtelivat noin klo 8 ja 19 välillä. Päivittäistä lukuaikaa kasvatin noin kuudesta tunnista kymmeneen tuntiin lukuajan puitteissa, sillä alussa lukeminen on paljon työläämpää. Tauot käytin tehokkaasti syömiseen ja pienen kävelylenkin tekemiseen, illat taas löhöilyyn tai kavereiden tapaamiseen.
Tapoja opiskella on tietysti yhtä monta kuin on opiskelijaakin (ainakin melkein). Yksi voi oppia parhaiten ääneen lukemalla, toinen selaamalla oppimiskortteja ja kolmas tekemällä muistiinpanoja. Viimeisimpiä suosittelenkin ihan kaikille, sillä varsinkin käsin kirjoittamisen avulla tärkeät asiat jäävät myös lihasmuistiin. Minulle todistetusti toimiva tapa opiskella on opettaa muita. Tätä toki voi tehdä vasta melko loppuvaiheessa, ja se mieluusti vaatii jonkun vapaaehtoisen opetettavan. Eräs ystäväni kuitenkin opetti seinää kirjaston työhuoneessa, eli tapoja on monia. Itse tein kuitenkin niin, että kirjoitin tietokoneella listan tärkeimmistä käsitteistä ja lainkohdista. Nämä listat lähetin poikaystävälleni, joka sitten tenttasi minulta puhelimessa käsitteitä ja lakeja, kun kävin kävelyllä ilta-auringossa. Tämän lisäksi tein toki myös hurjan määrän alleviivauksia, muistiinpanoja, uudestaan ja uudestaan ulkomuistista kirjoitettuja lakipykäliä ja harjoitustehtäviä. Toisin sanoen yritin pitää opiskeluni mahdollisimman vaihtelevana, ja luinkin joka päivä kahta eri kirjaa.
Opiskelupaikallakin on huomattavasti merkitystä oppimistulosten suhteen. Monet pitävät kirjastossa lukemisesta, sillä siellä on hiljaista, muttei liian hiljaista. Kirjastossa ei myöskään tule mieleen hakea jääkaapista evästä aina, kun kirjasta sattuu vaikea luku eteen. Itse luin kuitenkin koko kevään kotona, sillä tyhjä koti on minulle helpoin paikka keskittyä. Käytin myös lukemisessani mahdollisimman paljon hyväksi raitista ulkoilmaa ja auringonvaloa. Useana päivänä laitoin siis shortsit jalkaan ja kannoin kirjani ja muistiinpanovälineeni terassille, missä sain riittävän tietotason lisäksi kauniin rusketuksen.
Lopuksi haluan vielä sanoa kaikille teille luku-urakkaa odottaville ihan hurjasti tsemppiä ja onnea! Muistakaa syödä, juoda ja levätä riittävästi. Opiskelkaa silloin, kun olette virkeimmillänne ja ottakaa se opiskelupaikka, koska ansaitsette sen. Koittakaa tehdä opiskelusta mielenkiintoista ja innostavaa ja muistakaa, että vapaapäivän tai kaksi voi hyvin pitää kuukauden lukemisen aikana. Minulla ainakin vapaapäivän jälkeinen opiskelu sujui kuin tanssi ja olo oli paljon parempi kuin ennen vapaata.
– Venla-Mari Leppäniemi
Kirjoittaja on ensimmäisen vuoden opiskelija Itä-Suomen yliopiston oikeustieteiden laitoksella
