Useammalla hakukerralla oikikseen sisään

Moikka!

Mun nimi on Elsa ja kerron teille tässä postauksessa mun hakuprosessista oikikseen. Opiskelen tällä hetkellä toista vuottaoikeustiedettä Itä-Suomen yliopistossa. Hain oikikseen kolme kertaa pääsykokeilla, ensimmäisen kerran heti lukion jälkeen vuonna 2018.

Kun yhteishaku alkoi vuonna 2018, en tiennyt yhtään mitä haluaisin opiskella. Mietin, että oikeustiede kiinnostaisi, mutta sitä on niin kovin vaikea päästä opiskelemaan. Totesin, että aina voi yrittää eikä siinä mitään menetä, joten päätin koittaa onneani.

Ensimmäisellä hakukerralla en lukenut kovin tosissani enkä tehnyt opiskelupaikan eteen töitä läheskään niin paljon kuin olisi tarvinnut. En siis saanut opiskelupaikkaa, mutta en ollut siitä myöskään kovin pettynyt, sillä välivuosi oli ihan toivottu juttu. Ensimmäisestä hakukerrasta kuitenkin ymmärsin sen, että tämä on juuri se ala, mitä haluan päästä opiskelemaan.

Toisella hakukerrallani tein töitä aivan toisella tavalla. Tein lukusuunnitelmaa jo ennen kirjojen julkaisemista ja mietin eri opiskelutekniikoita. Koitin löytää itselleni sopivinta. Kirjojen julkaisemisen jälkeen luin monta tuntia päivässä, tein muistiinpanoja ja ajatuskarttoja. Tämän lisäksi kävin valmennuskurssin, josta oli erittäin paljon hyötyä ei vain tiivistelmien ja tehtävien vuoksi, vaan myös vertaistuen ja tsemppauksen vuoksi. Tällä hakukerralla opiskelutekniikassani oli kuitenkin vielä hieman parantamisen varaa, sillä unohdin levon ja vastapainon opiskelulle, joten paloin loppuun enkä jaksanut
viimeisellä viikolla lukea enää juuri ollenkaan. Vertasin omaa lukuaikaani aivan liikaa muihin, sillä vallitseva ajatus oli se, että on pakko lukea koska kaikki muutkin lukevat vähintään 9h päivässä. Se ei kannattanut, sillä vain aiheutti itselleen lisää painetta ja kuormitusta. Tälläkään kertaa en siis saanut opiskelupaikkaa. Tämän myötä haluankin sanoa, että älä vertaa omaa tyyliäsi opiskella muiden tyyleihin, sillä vaikka joku lukisi 9-10h päivässä, se ei ole ainoa oikea tapa eikä se toimi kaikilla.

Kolmannella hakukerralla päätin, että nyt tai ei koskaan. Myös tällä kerralla kävin valmennuskurssin. Edellisistä kerroista oppineena muutin hieman opiskelutekniikkaani. Suurin ja merkittävin muutos kuitenkin oli siinä, että muistin tauot ja tein myös muuta kuin opiskelin. Vaikka pidin paljon taukoja, ehdin lukea monta tuntia päivässä, sillä myös lyhyet tauot auttoivat jaksamaan. Opiskeluni etenivät suunnittelemassani aikataulussa ja osasin asiat mielestäni erittäin hyvin. Tällä kertaa pääsykokeet olivat kuitenkin erilaiset kuin aikaisempina vuosina. Koronatilanteen vuoksi pääsykokeet olivat kaksiosaiset,
joista toinen osa tehtiin etänä kotona. Ensimmäisen vaiheen jälkeen olin varma, että nyt meni huonosti, sillä aikapaine oli suuri. Pahinta tässä oli se, että meni viikko, ennen kuin tiedot toiseen vaiheeseen pääsemisestä sai. Koska en voinut tietää varmaksi menikö koe oikeasti huonosti tai miten se on muilla mennyt, oli pakko lukea varmuudeksi, jos kuitenkin pääsen toiseen vaiheeseen. Jos itsekuri oli pääsykokeisiin lukiessa jo koetuksella, tässä vaiheessa sitä testattiin todenteolla.

Koitin unohtaa huonosti menneen kokeen ja jatkaa lukemista. Ei siitä paljoa mitään tullut, mutta viikon päästä, kun sain tiedon toiseen vaiheeseen pääsemisestä keräsin itseni ja tein loppukirin lukemisen kanssa. Toinen vaihe meni hyvin, mutta tunne opiskelupaikan saamisesta ei ollut silti kovin vahva. Mitä jos muilla on mennyt paremmin? Monien ahdistuksen- ja epätoivonkyynelien jälkeen kuitenkin tieto opiskelupaikasta tuli ja kyyneleet muuttuivat onnenkyyneleiksi. Kova työ kannatti ja tuotti tulosta!

Oman tarinani kautta haluankin muistuttaa, että et varmasti ole ainoa, joka kokee epätoivon ja turhautumisen tunteita pääsykoeurakan aikana. Luota itseesi ja omaan opiskelutekniikkaasi.

Pääsykokeen jälkeen on tärkeä muistaa, että olet tehnyt parhaasi, etkä voi vaikuttaa tulokseen enää. Vaikka koe olisi tuntunut vaikealta, se on varmasti tuntunut vaikealta myös muiden mielestä, joten toivoa on silti! Tämän lisäksi, vaikka opiskelupaikka ei ensimmäisellä yrittämisellä aukeaisi, älä luovuta! Jokaisesta hakukerrasta oppii jotakin ja seuraavalla kerralla tiedät mitä tehdä toisin.

Tsemppiä luku-urakkaan kaikille hakijoille!

Elsa Riikonen, toisen vuoden oikeustieteen ylioppilas