Oikikseen on monta tietä
Hei kaikki! Olen Katariina, ensimmäisen vuoden oikkari Itä-Suomen yliopistossa. Minulle ovet oikikseen aukesivat suoraan ensimmäisellä hakukerralla, viime keväänä 2020, joskin hieman epätavallisen reitin kautta.
Aloitin yliopistourani syksyllä 2019 Itä-Suomen yliopistossa yhteiskuntatieteiden puolella, ympäristöpolitiikan tutkinto-ohjelmassa. Kyseinen ala oli ensimmäinen hakutoiveeni, enkä ollut koskaan edes ajatellut hakevani oikeustieteelliseen. Sivuaineekseni kuitenkin valitsin ympäristöoikeuden, ja jo ensimmäisen oikiksen luennon jälkeen olin vakuuttunut siitä, että olin väärällä alalla. Oikeustiede vei mennessään ensikosketuksesta lähtien. Tuolloin, oltuani neljä kuukautta “unelma-alallani” olin valmis vaihtamaan opintosuuntaa, ja rupesinkin heti suorittamaan oikeustieteen perusteiden kursseja. Noista suoritetuista 25 opintopisteestä oli lopulta paljon apua pääsykokeisiin lukiessa, sillä oikeudellisen tekstin lukeminen oli tullut jo tutuksi.
Hain heti keväällä 2020 oikikseen yhteishaussa, pääsykokeella kuten muutkin. Työskentelin koko hakuprosessin ajan kokoaikaisesti, ja istuin arkipäivät toimistolla kahdeksasta neljään. Pääsykokeisiin luin iltaisin työpäivän jälkeen; lukutunnit sijoittuvat minulla kello 17 ja 23 välille. Viikonloppuisin pyrin ottamaan viikolla menetettyjä tunteja takaisin lukemalla 10 – 12 tuntia päivässä.
Arki tuon neljän viikon aikana oli pelkästään töissä käyntiä ja pääsykokeisiin lukua. Viikonloppuisin kävin salilla, mikä oli oikeastaan ainoa “ylimääräinen” asia, jonka ehdin viikossa tehdä. Myös kymmenen minuutin happihyppelyitä tein kevätiltoina, jos lukeminen tökki pahasti. Suosittelisin kuitenkin erittäin lämpimästi sisällyttämään arkeen myös sellaisia asioita, joista oikeasti nauttii. Itse ainakin uuvuin pääsykoeurakan loppuvaiheessa pahasti, sillä arki oli täynnä pelkästään asioita joita oli “pakko” suorittaa.
Työn ja lukemisen yhdistämisellä oli myös puolensa; kun aikaa lukemiselle on rajatusti, tulee jokainen lukuminuutti käytettyä hyödyksi ja lukemisen on hyvin intensiivistä. Se, että ajatuksia sai myös säännöllisesti siirrettyä työn pariin oli tärkeää vaihtelua ja muistutti siitä, ettei kouluun pääsy ollut koko maailma.
Luin aluksi kaikki kirjat harppoen läpi, jonka jälkeen luin ne ajatuksella muutaman kerran. Luin aina kahta kirjaa illan aikana, kuitenkin siten, ettei mikään kirja jäänyt sivuun yhtä päivää pidemmäksi. Ensimmäisellä lukukierroksella tein muistiinpanoja koneelle, toisella kirjoitin sivujen reunoille omia huomioita ja tein yliviivauksia. Loppumetreillä tein vielä käsitekarttoja laajoista asiakokonaisuuksista. Lisäksi kokosin yhteen tiedostoon kaikki kirjoissa mainitut lainkohdat ja niiden selitykset, joita siskoni tenttasi minulta iltaisin. Testasin osaamistani säännöllisesti myös harjoitustehtävillä ja -pääsykokeella. Ehdottomasti paras lukuvinkkini tulee aina olemaan kertaaminen, jota kannattaa tehdä aktiivisesti, vaikka se tuntuisikin puuduttavalta. Kertasin lounastauolla töissä aina edellisen päivän sisällöt ja kahden tunnin välein sen, mitä olin juuri opiskellut. Myös iltaisin kertasin päivän luvut. Vaikka erityisesti Jodel kävi viime keväänä kuumana, totesin jo alkuvaiheessa, että itselleni paras vaihtoehto oli pysytellä mahdollisimman vähässä kontaktissa muiden oikikseen hakijoiden kanssa. Erityisesti lukutunteja rajoittava elämäntilanteeni aiheutti minulle usein paineita, sillä muut tuntuivat lukevan vähintäänkin 12 tuntia päivässä. Kehotan siis keskittymään itseensä ja omaan suoritukseensa – lukemisessa pätee laatu eikä määrä ja uskallan väittää myös oman lukemisen olevan tehokkaampaa, kun sulkee ylimääräiset häiriötekijät pois. Sen sijaan suosittelen tukeutumaan lähipiiriin ja ystäviin vaikeina hetkinä – itse sain ainakin valtavasti tukea heiltä!
Kokopäivätyön ja pääsykoeurakan yhdistäminen oli epäilemättä yksi elämäni rankimmista puristuksista. Työnantajani oli joustava sen suhteen, että sain pääsykoepäivät ja niitä edeltävät arkipäivät vapaaksi, mutta muutoin olin kiinni toimistolla. Kuten Saara on aiemmassa blogipostauksessaan todennut, voi osa-aikainen työskentely lukemisen ohella olla tärkeä urakan rytmittäjä. Kokopäivätyötä en kuitenkaan voi suositella, mutta haluan kertoa, että se on mahdollista. Itse sain runsaasti hyvin epäileviä ja skeptisiä kommentteja koskien voimavarojeni riittävyyttä ja lukuajan vähyyttä. Sen vuoksi haluan kannustaa sinuakin hakemaan ja tekemään sen täysillä, vaikkei elämäntilanteesi olisikaan sellainen, että voisit omistaa elämästäsi yhden kuukauden pelkästään pääsykoekirjoille.
Kun hain oikikseen, olin jo menettänyt ensikertalaisuuteni, mikä yhdistettynä rajalliseen lukuaikaan töiden ohessa tuntui aluksi lannistavalta. Motivaationi päästä sisälle oli kuitenkin järkyttävän suuri, enkä koskaan miettinyt muita vaihtoehtoja. Usko siis itseesi ja omaan osaamiseesi, sillä oikeustiede tai pääsykoekirjojen sisältö eivät ole rakettitiedettä, vaan jokaisen opittavissa. Motivaatiolla pääset pitkälle.
Katariina Kaario,
ensimmäisen vuoden oikeustieteen ylioppilas
