Ronjan pääsykoekevät
Pääsin opiskelemaan oikeustiedettä toisella hakukerrallani. Lukioaikana olin selvinnyt koulusta melko vähällä panostuksella, joten pääsykoelukemisen tarkkuus ja kirjojen oikeudellinen kieli tulivat ensimmäisellä hakukerralla yllätyksenä enkä lukenut läheskään tarpeeksi. Toisen välivuoteni taas vietin ruotsinkielisessä kansanopistossa oikeustieteellisellä linjalla ja suunnittelinkin hakevani ruotsinkieliseen oikeustieteelliseen. Luonnollisesti en tuona aikana juurikaan lukenut suomenkielistä oikeudellista tekstiä. Päätettyäni lopulta kuitenkin hakevani suomenkieliseen oikikseen, aloin pikkuhiljaa totuttaa itseäni suomenkieliseen oikeudelliseen tekstiin jo ennen pääsykoekirjojen julkaisemista lukemalla muutamia oikeudenalojen perusteoksia, mistä olikin suuri hyöty. Tässä suhteessa minulla kävi tuuri, sillä kaikista lukemistani aiheista tuli pääsykoekirjallisuutta. En käynyt keväällä valmennuskurssia vaan opiston yksi opettajista valmensi minua tarpeideni mukaan. Tämä opetustyyli sopi itselleni hyvin, sillä en koe saavani luennoista paljoakaan irti. Näin minulle jäi tarpeeksi aikaa omalle lukemiselle ja opettajani kanssa keskityimme vain asioihin, joita en ollut ymmärtänyt.
Luin kirjat suunnilleen neljään kertaan – en siis lukenut kaikkia kannesta kanteen neljää kertaa vaan keskityin erityisesti vaikeiden osioiden kertaamiseen neljännellä lukukerralla. Ensimmäinen lukukerta oli enemmänkin tekstiin ja aiheeseen tutustumista. Tällöin kirjoitin vaikeiden kohtien viereen marginaaliin esimerkiksi kysymyksiä tai kysymysmerkkejä, jotta myöhemmin muistin kysyä niihin apua opettajaltani. Näin ne myös jäävät paremmin mieleen. Tärkeää on myös, ettei heti luovuta, jos tuntuu ettei ymmärrä tekstistä mitään. Itse vaihdoin toiseen pääsykoekirjaan, jos tuntui että keskittyminen sillä kertaa herpaantui jonkin kirjan osalta. Jatkoin vaikeamman kirjan kanssa seuraavana päivänä kun aivot olivat kunnolla levänneet.
[aesop_image imgwidth=”200px” img=”https://judica.fi/valmennus/wp-content/uploads/2018/01/Ronja4.jpeg” align=”center” lightbox=”off” captionposition=”left” revealfx=”off” overlay_revealfx=”off”]
Toisella lukukerralla värikoodasin kaikki kirjat korostustusseilla. Värikoodit toimivat minulle hyvin, sillä muistini on melko visuaalinen ja saatoinkin muistaa kokonaisia sivuja vain niiden värityksen ansiosta. Tässä vaiheessa aloin ymmärtämään tekstiä paremmin ja myös muistamaan joitakin asioita ulkoa niiden värikoodien mukaisesti. Kolmas lukukerta oli minulle raskain, sillä vasta silloin opettelin juurta jaksain kirjojen asiat ja ulkoa esimerkiksi käsitteet ja oikeustapauksia. Tässä ei oikeastaan ollut oikotietä onneen vaan vaan minulle se oli puhtaasti pänttäämistä ja sen jälkeen kertaamista. Neljännellä lukukerralla vain kertailin oppimaani ja tein harjoitustehtäviä.
Yksi todella tärkeä, ellei jopa tärkein, asia itselleni luku-urakan aikana olikin jatkuva kertaaminen. Vaikka kertaus päivän päätteeksi ja/tai seuraavana aamuna maistuikin puulta, se tosiasiassa kevensi luku-urakkaani paljon. Lukuajan loppupuoli tuppasi olemaan intensiivisintä aikaa lukemisen osalta ja tunnollisesti tehty säännöllinen kertaus helpotti tätä vaihetta paljon. Älä siis missään nimessä laiminlyö kertaamista!
[aesop_image imgwidth=”250px” img=”https://judica.fi/valmennus/wp-content/uploads/2018/01/Ronja3.jpeg” align=”center” lightbox=”off” captionposition=”left” revealfx=”off” overlay_revealfx=”off”]
Tiesin entuudestaan, että olen melko hidas lukija, joten testasinkin lukunopeuttani oikeudellisen tekstin osalta jo alkukeväästä. Näin osasin tehdä realistisen ja oikein mitoitetun lukusuunnitelman, jossa oli suhteellisen helppo pysyä. Lukusuunnitelma oli ensiarvoisen tärkeä asia lukuprosessissani, se rytmitti koko elämäni pääsykoekevään ajan. Joillekin toimii lukuajan tarkka kellotus, mutta tiesin, että minulle tuntimäärien tarkasta vahtimisesta saattaisi tulla itseisarvo oppimisen sijaan. Päätin siis jakaa päivät lukukertojen mukaan kun olin arvioinut kauanko mihinkin lukukertaan kuluisi aikaa. Esimerkiksi kirjojen ensimmäiseen lukukertaan käytin neljä päivää. Jätin lukusuunnitelmaani rutkasti aikaa myös kertaamiselle, mutta lopulta siihen jäi aivan liian vähän aikaa. Neuvoisin siis huomioimaan lukusuunnitelmassa sen, että kaikkina päivinä lukeminen ei suju ja on miltei mahdotonta noudattaa tiukkaa lukusuunnitelmaa orjallisesti.
Tein kaikista pääsykoekirjan käsitteistä värikoodatut paperiset muistikortit. Kun aivot olivat väsyneet lukemisesta, lähdin lenkille korttieni kanssa ja kertasin itsekseni ääneen käsitteitä. Paperisten muistikorttien kirjoittamisessa menee paljon aikaa, mutta ne ovat mielestäni myös hyvin tehokas vaihtoehto käsitteiden tarkkaan opettelemiseen. Jos olisin itse yhä hakija, saattaisin lyhennetyn lukuajan johdosta turvautua paperisten korttien väkertelyn sijaan johonkin vastaavaa tarkoitusta varten suunniteltuun sovellukseen (esim. Anki) ajan säästämiseksi.
Sudenkuoppa, johon itsekin putosin ensimmäisenä pääsykoekeväänä, on kännykän käyttö. Pienetkin puhelintauot häiritsevät keskittymistä ja tauot venyvät huomaamatta aivan liian pitkiksi. Toisena pääsykoekeväänä teinkin päätöksen, etten käytä kännykkää päivisin ollenkaan. Jätin puhelimen suosiolla toiseen huoneeseen tai jopa lentotilaan koko päiväksi. Puhelimella kyllä ehtii roikkua pääsykokeen jälkeen vaikka koko kesän jos haluaa. Jo valmiiksi lyhyttä lukuaikaa ei kannata tuhlata siihen! Tsemppiä lukemiseen!
-Ronja Lind
kirjoittaja on ensimmäisen vuoden opiskelija Itä-Suomen yliopiston oikeustieteiden laitoksella
[aesop_image imgwidth=”180px” img=”https://judica.fi/valmennus/wp-content/uploads/2018/05/DSC_0761-2.jpg” align=”left” lightbox=”off” captionposition=”left” revealfx=”off” overlay_revealfx=”off”]
