Yleinen – Sivu 5 – Judica-valmennus

Opiskelijatapahtumia ympäri Suomen

Opiskelu oikiksessa saattaa joskus olla melko rankkaa ja vaativaa. Tenttejä saattaa pahimmassa tapauksessa olla melko usein ja välillä tuntuu, että nyt tarvitsee hengähtää hetkisen. Mistä löytää siis tilaisuus hieman tuulettaa omia ajatuksiaan ja poistua hetkeksi pois pölyisten kirjojen äärestä? Ympäri Suomea toinen toistaan mahtavampien opiskelijatapahtumien parista!

Erilaisia tapahtumia on tarjolla ympäri vuoden eripuolilla Suomea. Mikä olisikaan mahtavampaa kuin käydä hyvien ystävien kanssa vaikkapa Rovaniemellä legendaarisessa Poronkusemassa, opettelemassa miten pelataan kyykkää Tampereella taikka pelaamassa muutama erä mölkkyä Turussa vapun alla? Voin kokemuksesta sanoa, että tällaisen reissun aikana hauskanpitoa riittää ja koulumaailma unohtuu melko nopeasti jo ensimmäisillä askelilla kohti määränpäätä.

Opiskelijatapahtumat tarjoavat mahtavan tilaisuuden laajentaa omaa tuttavapiiriään, reissata ympäri Suomea ja unohtaa tentit, ainakin hetkeksi. Jos tentit ja deadlinet palaavat vielä baarin tanssilattiallakin mieleen, on silloin saattanut jäädä eräs elintärkeä asia tekemättä; hauskanpito. Sitä nämä eri tapahtumat tarjoavat takuuvarmasti!

Voin kolmannen vuoden opiskelijana hyvällä omalla tunnolla todeta, että nämä erinäiset opiskelijatapahtumat ovat ehdottomasti olleet opintojeni suola. Olen ennättänyt kiertää melko monissa opiskelijatapahtumissa, niin oikkareiden kuin muidenkin järjestämissä. Jokainen tapahtuma on ehdottomasti rikastuttanut opiskelijaelämääni ja antanut mitä mahtavimpia muistoja, joita tulen varmasti opiskeluaikani jälkeenkin muistelemaan lämmöllä.

Tapahtumia on tarjolla lähestulkoon yhtä paljon kuin osallistujiakin. Myös tapahtumien kirjo on laaja. On leikkimielisiä urheilutapahtumia, approja, rastikilpailuja…. You name it. Tässä muutamia esimerkkejä omista kokemuksistani erinäisissä opiskelijatapahtumissa.

Poronkusemassa on kyse nimenomaan siitä, että joukkueet kiertävät päivän aikana erilaisia rasteja, joilla on joka vuosi hieman vaihtelevia tehtäviä. Tämä tapahtuma kokoaa yhteen eri alojen opiskelijoita ympäri Suomea Joulupukin kotipaikkakunnalle Rovaniemelle. Itse olen ollut pitämässä kaikkien oikkareiden yhteistä rastia. Sain nauttia rastilla kävijöiden suorituksista, söin paljon karjalanpiirakoita ja tutustuin todella moneen uuteen ihmiseen.

Myös leikkimielisiä, enemmän ja vähemmän urheilullisia tapahtumia on tarjolla ympäri vuoden. Akateemisen kyykän MM-kilpailuissa, tutustuessani peliin ensi kertaa, onnistuin vain lievästi säikäyttämään katsojat melkein teilaamalla heidät kartulla. (Suosittelen kiinnostuneita googlaamaan säännöt, sillä taitoni tämän lajin osalta ovat enemmän kuin puutteelliset.) Turussa järjestetään joka vuosi vapun alla Akateemisen mölkyn maailmanmestaruuskilpailut., eli tuttavallisemmin AMMM. Mölkky on sentään lajina tuttu, mutta kokemuksen perusteella osumistarkkuudessani voisi olla hieman parantamisen varaa. (Tämänkin lajin hallinnassa on siis osaltani vielä parannettavaa.)

Rakas ainejärjestömme Judicakin järjestää mitä laajimman kirjon tapahtumia, joista yksi on poikkitieteellinen, jo perinteeksi muodostunut TonttuAppro. Mielestäni on mahtavaa, että tällaisia isompia tapahtumia järjestetään myös Joensuussa. Nähdään siis tänä vuonna TonttuApproilla teidän tulevien oikkareiden kanssa!

Suosittelen ehdottomasti avartamaan opiskelijaelämää oman paikkakuntansa ulkopuolellekkin. Mikä olisi parempaa kuin kerätä kasaan porukka hyviä ystäviä ja lähteä nauttimaan kaikesta siitä, mitä opiskelijaelämällä on tarjota!

Eräs onnistumistarina

Moikka! Tänään on luvassa tarinaa pääsykokeisiin lukemisesta viime vuodelta. Kirjoittajana on ensimmäisen vuoden opiskelija, jonka toinen lukukevät muuttui viimeiseksi. Ensimmäisellä hakukerralla kävelin pääsykoesaliin todella itsevarmana luettuani muutaman tunnin päivässä alleviivaamiani kirjoja. Pois tultiinkin nöyränä ja itku kurkussa. Yhdestäkään ”häviöstä” ei silti saa lannistua, sillä pienellä lukutavan muutoksella päästiinkin seuraavana vuonna jo huomattavasti parempaan lopputulokseen! Kaikille toki sopii erilainen tapa ja tyyli opiskella, mutta tässä tulee oma voittotarinani.

Lukuajasta haluaisin sanoa sen verran, että laatu korvaa määrän osittain, mutta vain osittain. Usean sadan sivun sisällön sisäistämiseen tarvitaan noin työpäivän verran aktiivista opiskelemista joka päivä. Kuitenkaan itsensä loppuun polttaminen tuijottamalla pääsykoekirjaa 24 tuntia vuorokaudessa ei ole terveellistä, eikä oikeastaan kovin hyödyllistäkään. Tässä lukemisella tarkoitan siis nimenomaan tuota aktiivista opiskelemista, joka ei siis sisällä esimerkiksi illalla ennen nukkumaanmenoa kertaamista. Itse asetin lukemiselleni tarkat kellonajat, jotka vaihtelivat noin klo 8 ja 19 välillä. Päivittäistä lukuaikaa kasvatin noin kuudesta tunnista kymmeneen tuntiin lukuajan puitteissa, sillä alussa lukeminen on paljon työläämpää. Tauot käytin tehokkaasti syömiseen ja pienen kävelylenkin tekemiseen, illat taas löhöilyyn tai kavereiden tapaamiseen.

Tapoja opiskella on tietysti yhtä monta kuin on opiskelijaakin (ainakin melkein). Yksi voi oppia parhaiten ääneen lukemalla, toinen selaamalla oppimiskortteja ja kolmas tekemällä muistiinpanoja. Viimeisimpiä suosittelenkin ihan kaikille, sillä varsinkin käsin kirjoittamisen avulla tärkeät asiat jäävät myös lihasmuistiin. Minulle todistetusti toimiva tapa opiskella on opettaa muita. Tätä toki voi tehdä vasta melko loppuvaiheessa, ja se mieluusti vaatii jonkun vapaaehtoisen opetettavan. Eräs ystäväni kuitenkin opetti seinää kirjaston työhuoneessa, eli tapoja on monia. Itse tein kuitenkin niin, että kirjoitin tietokoneella listan tärkeimmistä käsitteistä ja lainkohdista. Nämä listat lähetin poikaystävälleni, joka sitten tenttasi minulta puhelimessa käsitteitä ja lakeja, kun kävin kävelyllä ilta-auringossa. Tämän lisäksi tein toki myös hurjan määrän alleviivauksia, muistiinpanoja, uudestaan ja uudestaan ulkomuistista kirjoitettuja lakipykäliä ja harjoitustehtäviä. Toisin sanoen yritin pitää opiskeluni mahdollisimman vaihtelevana, ja luinkin joka päivä kahta eri kirjaa.

Opiskelupaikallakin on huomattavasti merkitystä oppimistulosten suhteen. Monet pitävät kirjastossa lukemisesta, sillä siellä on hiljaista, muttei liian hiljaista. Kirjastossa ei myöskään tule mieleen hakea jääkaapista evästä aina, kun kirjasta sattuu vaikea luku eteen. Itse luin kuitenkin koko kevään kotona, sillä tyhjä koti on minulle helpoin paikka keskittyä. Käytin myös lukemisessani mahdollisimman paljon hyväksi raitista ulkoilmaa ja auringonvaloa. Useana päivänä laitoin siis shortsit jalkaan ja kannoin kirjani ja muistiinpanovälineeni terassille, missä sain riittävän tietotason lisäksi kauniin rusketuksen.

Lopuksi haluan vielä sanoa kaikille teille luku-urakkaa odottaville ihan hurjasti tsemppiä ja onnea! Muistakaa syödä, juoda ja levätä riittävästi. Opiskelkaa silloin, kun olette virkeimmillänne ja ottakaa se opiskelupaikka, koska ansaitsette sen. Koittakaa tehdä opiskelusta mielenkiintoista ja innostavaa ja muistakaa, että vapaapäivän tai kaksi voi hyvin pitää kuukauden lukemisen aikana. Minulla ainakin vapaapäivän jälkeinen opiskelu sujui kuin tanssi ja olo oli paljon parempi kuin ennen vapaata.

– Venla-Mari Leppäniemi

Kirjoittaja on ensimmäisen vuoden opiskelija Itä-Suomen yliopiston oikeustieteiden laitoksella

Aikataulutus on kaiken A ja O

Moikka! Olen Suvi Heimonen ja opiskelen ensimmäistä vuotta oikeustieteellisessä. Oikis on jo pitkään ollut unelmani ja vihdoin kolmannella kerralla tärppäsikin. Avainasemaan hakiessani nousi ehdottomasti hyvä aikataulutus, joka kannatteli läpi luku-urakan. Judica-valmennuksen sivuilta saat ladattua ilmaisen lukusuunnitelmapohjan, johon voit kirjata helposti ylös oman henkilökohtaisen suunnitelmasi ja päivittäisen lukutavoitteesi. Kerron nyt muutamia vinkkejä, kuinka itse rakensin toimivan aikataulutuksen viime keväänä.

Lukusuunnitelmaa tehdessä kannattaa ensimmäisenä merkitä ruokailut, tauot, liikunta/ulkoilu ja jättää tilaa hyville yöunille. Näistä ei pidä tinkiä. Aluksi on tärkeää, ettei tee liian tiukkaa aikataulua ennen kuin valintakoemateriaalit on julkaistu, sillä tarkemmat sivumäärät ja aiheet tarkentuvat vasta sitten. Kun olet tehnyt hyvän rungon suunnitelmallesi, on materiaalien ilmestyttyä helppo täydentää tarkemmat aikataulut esimerkiksi tiettyjen sivumäärien tai aihealueiden mukaan. Muutenkin lukusuunnitelmaan kannattaa jättää hieman joustovaraa, sillä loppuvaiheessa voit huomata tarvitsevasi esimerkiksi enemmän aikaa jonkin aiheen kertaamiselle, jolloin toisen aiheen kertaaminen siirtyy.

Toisena merkitsin omaan suunnitelmaani aamuille aikaa kertaamista varten noin pari tuntia, jonka jälkeen oli esimerkiksi lounas ja sen jälkeen uuden aiheen tai sivumäärän vuoro. Merkitsin ylös myös ajat tehtävien tekemiselle ja harjoituspääsykokeille. Lukupäiväni alkoivat aamu kahdeksalta, sillä illasta keskittyminen helposti herpaantuu ja yöunet viivästyvät, mutta jos illalla lukeminen sujuu, niin kannattaa tehdä oman oppimistyylin mukaan. Lukupäiväni loppuivat yleensä seitsemän tai kahdeksan aikaan illalla. Nämäkin ajat olin kirjannut ylös lukusuunnitelmaani. Lukutavoitteen kirjaaminen ja selkeä suunnitelmanmukainen päivärytmi auttoivat jaksamaan. Iltaisin jäi aikaa hieman rentoutua ja kerätä voimia seuraavaan päivään. Näin pysyi hyvä balanssi lukemisen ja levon välillä.

Tauottamisen kanssa pitää olla realisti. Kuinka kauan pystyt oikeasti keskittymään yhdellä kertaa? Lukupäivät ovat pitkiä ja aika tulee käyttää tehokkaasti. Oman aikatauluni opiskeluosiot rakentuivat n. 25 minuutin tehokkaan lukemisen pätkistä oikeasti keskittyen, jonka jälkeen seurasi viiden minuutin tauko. Aikataulussani oli tällaisia jaksoja aina muutama putkeen, jonka jälkeen oli pidempi tauko. Lukusuunnitelmaan kannattaa merkitä ylös ainakin pidemmät tauot opiskeluosioiden välillä. Omassa suunnitelmassani ei ollut aikaa kokonaisille vapaapäiville.

Reilun kuukauden lukuaika on melko lyhyt, jonka jaksaa painaa täysillä kohti omia unelmia!

Hurjasti tsemppiä tulevaan kevääseen ja intoa lukusuunnitelmien tekemiseen!

Miksi oikikseen?

Haluatko auttaa itsesi lisäksi muita? Tunnetko tarvetta puuttua ympärilläsi vallitseviin epäkohtiin? Rakastatko argumentoimista siitäkin huolimatta, että kuulijat eivät ymmärrä sinun olevan yleensä oikeassa? Vai haluatko muuten vain koulutuksen, joka antaa monipuolisimman ja yleispätevimmän koulutuksen, mitä kuvitella saattaa riippumatta siitä, minkä polun elämässäsi valitset? Jos vastasit edes kerran kyllä, sinun on aika hakea oikkariksi.

Opiskelu oikiksessa voi toisinaan vaikuttaa vaativalta. Jokainen meistä sisään päässeistä on varmasti jossain opintojensa vaiheessa kokenut sen hetken, kun huomaa kellon vilahtaneen pikkutunneille saakka tenttiin kerratessa tai kun illan hämärtyessä huomaa olevansa kirjaston viimeinen asukki kirjavuorensa kanssa. Vakuutan, että opiskelu oikiksessa on paljon muutakin.

Mahdolliset vastoinkäymiset unohtuvat tässä ainutlaatuisessa opiskelijayhteisössä nopeasti seuraavissa opiskelijabileissä tai edellisvuoden henkeäsalpaavan kauniita vuosijuhlia muistellessa. Liikuntavuoron kiivastempoinen sählypeli purkaa syntyneitä paineita ja pahaa mieltä aiheuttaneista epäkohdista pääsee avautumaan ystävien lisäksi myös ainejärjestölehden sivuilla.

Oikeustiede tieteenalana on hyvin uniikki. Kenties tästä syystä myös sen opiskelijat ovat verrattain erityisiä. Monelle muulle oikeustieteilijä saattaa virheellisesti näyttäytyä ylimieliseltä, oman arvonsa liian hyvin tuntevana lukutoukkana, joka yleensä käyttäytyy – joskin yleensä on – kuin huoneen älykkäin tyyppi. Olen opiskeluhistoriani aikana nähnyt oikkaripiirit sisältä ja ulkoa. Voin vannoa, että todellisuudessa joukkomme on vähintäänkin yhtä kirjava ja maanläheistä, kuin mikä tahansa muukin.

Vaikka oikkareilla on paljon yhteistä, on jokainen kuitenkin oma yksilöllinen tyyppinsä omine kiinnostuksen kohteineen ja harrastuksineen. Joustava opiskelurytmi ja heterogeeninen joukko eri taustojen harrastajia tarjoavat paljon mahdollisuuksia toteuttaa itseään mitä erinäisimmillä tavoilla. Jokaisella on mahdollisuus löytää se oma juttunsa.

Oikkarius pitää sisällään joukon erityispiirteitä. Yksi tällainen vahva tekijä vallitsee koko ajan keskuudessamme aistihavaintoja herättämättä. Silti sen voi tuntea pöytäjuhlien päättyessä koko juhlakansan yhteiseen syleilyyn illan viimeisen hitaan soidessa, kamppailupäivän voitokkaassa tuuletuksessa tai vapunaaton raukeassa piknik-tunnelmassa. Oikkareiden keskuudessa vallitsee aivan erityinen yhteishenki.

Väitän, että tämän yhteishengen kokeminen ei ole mahdollista missään muualla. On vaikea sanoa, mistä yhteishenki viime kädessä muodostuu, mutta kuten sanottua, sen voi selvästi tuntea. Voimakas yhteenkuuluvuuden tunne ja halu olla osana jotain näin erityistä antavat valtavan paljon voimia siihen, mitä ikinä tavoitteletkaan.

Opiskelu oikiksessa mahdollistaa vaikuttamisen yhteisiin asioihin. Ympärillä olevat opiskelijat ovat yleensä keskivertoa kiinnostuneempia yhteiskunnasta, yhteisöistä ja muuten vain yhteisistä asioista. Yleensä kaikilta löytyy mielipiteitä ja rakentavia keskusteluja käydään harva se päivä. Oikkarit ovat luonteeltaan aktiivisia ja valmiita tekemään parhaansa. On häkellyttävää, kuinka paljon yhden vuoden aikana voi oppia itsestään, ystävistä, yhteistyöstä, vastuusta ja kokonaisesta tieteenalasta. Toiset sanovat, että lukio on ihmisen parasta aikaa. Se on väärin. Oikis on ihmisen parasta aikaa.

– Jarkko Kontiainen

Mitä valmistumisen jälkeen?

Hienoa, että olet ottanut ensimmäiset askeleesi kohti oikeustieteellistä sekä juristin uraa, kun olet päätynyt Judica-valmennuksen sivuille. Itse aloitin opintoni Itä-Suomen yliopistossa 2014 vuoden syksyllä, jolloin Judica otti vasta ensimmäisiä askeleitaan ainejärjestönä. Koska aloitin opinnot vähän vanhemmalla iällä, noudatin opintosuunnitelmasta hieman poikkeavaa systeemiä opintojeni suhteen, joka mahdollisti valmistumisen tavoiteaikaa nopeammassa tahdissa. Opinnoista ja opiskelijaelämästä jäi nopeammasta opiskelutahdista huolimatta kuitenkin poikkeuksellisen mukavat muistot, joita en vaihtaisi mihinkään. Myös valmistumisen jälkeen olen vieraillut mahdollisuuksien mukaan Judican tapahtumissa.

Opintojeni aikana keskityin opintopisteiden saavuttamiseen ja Judican vapaa-ajan aktiviteetteihin (varsinkin sitseihin). En nähnyt välttämättömäksi hankkia työkokemusta oman alan töistä ensimmäisinä opintovuosina ja ensimmäisen oman alan työsopimuksen solminkin vasta maisterivaiheen loppupuolella. Tammikuussa 2018 muutinkin turvallisesta Joensuun keskustan asunnostani Varkauteen ja aloitin työt avustavana lakimiehenä pienessä lakitoimistossa. Muutto tuntemattomaan Varkauteen ja ensimmäisten omien toimeksiantojen hoitaminen loivat ajatuksen, että mihinköhän sitä on ryhdyttykään. Hyppääminen valmiin juristin töihin ilman minkäänlaista työkokemusta ei kieltämättä sujunut ilman unettomia öitä. Useamman kerran kerkesin jo päässäni antaa periksi, mutta aina jokin sai mielen muuttumaan.

Lopulta Varkaudessa vierähti yhdeksän kuukautta. Yliopisto-opinnot antavat pohjan juristin töille, mutta rehellisesti sanoen opin tuon yhdeksän kuukauden aikana enemmän kuin kolmen vuoden yliopisto-opintojeni aikana. Vastuuta sain heti ensimmäisestä työpäivästä alkaen kun viiden asiakkaan toimeksiannot siirrettiin minun vastuulle. Käytännössä yhdeksän kuukauden työjaksoni Varkaudessa kattoi kaiken muun lakitoimiston juristin työn paitsi oikeudenkäynneissä prosessaamisen. Tämä tarkoitti päivittäisessä työssäni, että hoidin omat asiakastapaamiset, laadin haastehakemukset ja valitukset eri oikeusasteisiin sekä avustin asiakkaitani ulkoprosessuaalisissa kokouksissa kuten lastenvalvojan ja pesänjakajan tapaamisissa.

Heti ensimmäisistä päivistä asti Varkaudessa minusta kuitenkin tuntui, että jotain tärkeää työnkuvastani puuttui. Vaikka kirjelmien toimittaminen oikeuteen toi oman haasteensa kokemattomalle juristille, halusin jo päästä myös istumaan omia toimeksiantojani. Kyseinen päämäärä sai minut 2018 keväällä valmistuttuani hakemaan julkisen oikeusavustajan töitä Etelä-Suomesta. Muutama valmistunut ystäväni oli jo siirtynyt oikeusavun palvelukseen ja tätä kautta olin kuullut positiivisia asioita oikeusavun työilmapiiristä. Useiden hakemusten ja muutamien haastattelujen jälkeen lopulta sain puolen vuoden määräaikaisen nimityksen oikeusavustajan virkasuhteeseen Espoon toimipaikkaan.

Muuttaminen Espooseen, josta alun perin saavuin Joensuuhun sekä lakitoimiston työtehtäviä vastaavien työtehtävien hoitaminen mahdollistivat sen, että muutos ei aiheuttanut samanlaista reaktiota kuin yhdeksän kuukautta aikaisemmin Varkaudessa. Vaikka avustaminen ensimmäistä kertaa oikeudessa olikin ikimuistoista, siitäkin on jo alkanut tulla viimeisten kuukausien aikana enemmän rutiinia.

Entinen työtoverini totesi minulle aikoinaan, että ”nuoren juristin työsuhteen alku on kuin tönäisisi lapsen uima-altaan reunalta veteen ja katsoisi, että kelluuko se”. Vertaus kuulostaa rajulta, mutta vuosi sitten se tuntui hyvin osuvalta. Lopulta kuitenkin yleensä aherrus palkitaan ja niin se käy myös valintakoelukemisten kuin työelämään sopeutumisen kanssa. Joten jos lukeminen valintakokeisiin tuntuu välillä rankalta, niin lupaan, että edessänne on huikeat opiskelu- ja työvuodet jonka kaltaisista vain harva pääsee nauttimaan. Oikeustieteen maisterina sinulla on vain taivas rajana!

Terveisin

Toni Eronen

Valintamenettelyn eri reitit

Heippa! Olen Olli Tirri ja toimin tänä keväänä Judica-valmennuksen toisena valmennuskurssivastaavana. Itse olen neljännen vuoden opiskelija ja pääsin sisään oikeustieteelliseen kolmannella yrittämällä. Omien opiskeluvuosieni aikana oikeustieteellisen valintamenettely on muuttunut huomattavasti – on tullut ensikertalaiskiintiöitä, yhteisvalintaa kaikkien oikeustieteellisten välille ja lukuaikakin on vähentynyt entisestään jo aikaisemmasta vähästä.

Tänä keväänä oikeustieteen hakuprosessi saa taas uuden ulottuvuuden, kun normaalin valintakokeen ohelle otetaan käyttöön todistusvalinta sisäänpääsyväyläksi. Tämä tarkoittaa sitä, että noin 20 prosenttia hakijoista saa opiskelupaikan pelkän ylioppilastodistuksen arvosanojen perusteella ja loput noin 80 prosenttia valintakokeessa menestymisen kautta – yhteispistekiintiö poistuu kokonaan. Todistusvalinnassa otetaan huomioon kuitenkin ainoastaan ensikertalaiskiintiöön kuuluvat hakijat.

Mitä tämä sitten tarkoittaa konkreettisesti hakijoiden kannalta? Kysymykseen on vielä näin ennakkoon vaikea vastata täsmällisesti, koska on mahdotonta arvuutella mihin pisteraja ylioppilastodistuksen arvosanoista asettuu. Se on kuitenkin varmaa, että suhteellisen korkealla se tulee olemaan. Tästä syystä opiskelupaikan saaminen todistusvalinnan kautta voi olla hyvin epävarmaa, enkä itse ainakaan omilla ylioppilastodistuksen arvosanoilla olisi luottanut omaan sisäänpääsyyni.

Vaikka todistusvalinnan kautta voi päästä sisään opiskelemaan oikeustieteelliseen ilman, että menisi valintakokeeseen, vielä tänä keväänä huomattavan pieni osuus sisään pääsevistä onnistuu saamaan paikan sitä kautta. Tästä syystä kannustankin – arvosanoihin katsomatta – kaikkia pänttäämään valintakoekirjallisuutta parhaalla mahdollisella tavalla, jotta voitte varmistaa opiskelun oikeustieteellisessä. Samalla, kun saat pienen pintaraapaisun oikeudelliseen tekstiin lukiessasi valintakokeeseen, saat myös ensivaikutelman oikeudellisiin opintoihin, ja näet kiinnostavatko ne todella sinua. Todistusvalinnan vaarana onkin katsottu voivan olevan, että itse opinnot eivät sitten todellisuudessa kiinnostakaan, jos ei ole aikaisempaa kokemusta oikeustieteellisessä opiskeltavista asioista. Lisäksi tänä keväänä valintakoekirjallisuus on saatavilla sähköisesti maksuttomasti, joten kynnys lukea valintakokeisiin on asetettu todella matalaksi. Koska tällainen tilaisuus on suotu, kaikki ahertamaan loppukeväästä valintakoekirjallisuuden pariin!

Muista, että me Judica-valmennuksen väki autamme sinua onnistumaan unelmiesi opiskelupaikan saavuttamisessa!

Opiskelu oikiksessa on ihmisen parasta aikaa!

Moikka! Nimeni on Kaisa Maukonen ja minulla on ilo ja kunnia toimia tänä vuonna toisena Judica-valmennuksen valmennuskurssivastaavana. Minulle ajatus oikeustieteelliseen hakemisesta puhkesi vasta lukion jälkeen. Päätöstäni hakea oikikseen en ole katunut päivääkään, sillä oikis on tarjonnut minulle lukuisia mahdollisuuksia kehittää itseäni ihmisenä ja opiskelijana. Ei turhaan huhuta, että oikis on ihmisen parasta aikaa. Hain oikikseen kahdesti: ensin vähemmän tosissani, sillä todellisuudessa halusin vielä matkustella, ja toisen kerran hyvinkin tosissani – tämä tuottikin tulosta. Suosittelen kovasti tätä jälkimmäistä vaihtoehtoa, se säästää huomattavasti hermojasi.

Opiskelu oikeustieteellisessä eroaa paljolti lukiosta. Koulun penkit vaihtuvat itsenäisempään opiskeluun kirjastolla tai kotona, luennot eivät ole yleensä pakollisia (mutta hyödyllisiä) ja uuvuttavat koeviikot ovat historiaa tenttien jakautuessa ympäri vuotta. Kuulen paljon puhuttavan oikeustieteellisen haastavasta vastaustekniikasta. Tähän apua kysyvät niin huolestuneet sivuaineopiskelijat kuin muut oikiksesta kiinnostuneet. Älä kuitenkaan huoli, sen oppii opiskelujen myötä. Ennen tätä sinun on kuitenkin mahdollista kurkata Judica-valmennuksen luku- ja vastaustekniikkaoppaasta, joka sisältää vinkkejä tähän! Me Judica-valmennuksessa autamme sinua, jotta pääset oikikseen 2019.

Meillä Joensuussa opiskelu on mahdollista suorittaa juuri siinä aikataulussa, kuin itselleen sopii. Lisäksi monilla kursseilla on vaihtoehtoisia suoritustapoja, jotka suosivat erilaisia oppijoita. Kurssi voi olla mahdollista suorittaa esimerkiksi normaaliin tapaan opiskelemalla kurssikirjallisuuden, osallistumalla halutessaan luennoille ja tämän jälkeen tenttimällä. Toisinaan tentti on mahdollista tehdä myös netissä. Jotkut kurssit on mahdollista suorittaa myös kokonaan tehtävillä tai oppimispäiväkirjalla. Ainakin itselleni tämä laitoksemme edistämä monipuolinen kurssien suoritustapa on sopinut paremmin kuin hyvin!

Vaikka oikeustieteelliset kirjat vievät aikaasi todennäköisesti enemmän kuin yksikään aiemmin lukemasi kirja, on tämä kaikki sen arvoista. Jos haluat oikikseen, sinä pääset! Kun tahtoa riittää, kaikki on saatavillasi. Etsi itsellesi motivaatiobiisi tai muu tsemppari. Itseäni auttoi kämppikseni, joka luki samaan aikaan hammaslääketieteelliseen. Oikiksessa sinua odottaa uskomaton opiskelijaelämä, uudet elämänmittaiset ystävät, huikeat muistot ja tutustumiset paikkoihin, joihin et olisi koskaan kuvitellut pääseväsi! Opiskelu erityisesti Joensuussa on osoittautunut niin ihanaksi, että on vaikea päästää jonain päivänä irti. Lue itsesi raivolla sisään – oikiksessa sinua odottaa palkinto, joka kestää läpi opiskeluaikasi.

Viimeiset päivät ennen valintakoetta

Pääsykoepäivä lähenee uhkaavaa vauhtia ja stressitaso kohoaa sen mukana. Mihin kaikki lukuaika yhtäkkiä katosi? Todennäköisesti et ole ainoa, jota ahdistaa ja stressaa ennen h-hetkeä. Tunnemyrskystä ja pitkistä lukutunneista huolimatta, voit nyt tässä vaiheessa taputtaa itseäsi olalle, koska ainoa asia jonka voit enää tehdä, on yrittää parhaasi. Psyykkaa itsesi asenteella, että menet kokeeseen ylittämään itsesi ja antamaan parhaan suorituksesi. Luku-urakka on monella tapaa todella rankka, joten ajattele ettet halua toistaa sitä enää uudelleen. Itseäni tämä motivoi viimeisellä, kolmannella hakukerrallani – neljättä kertaa en olisi varmaankaan enää jaksanut.

Viimeisinä päivinä erityisesti nukkumisesta huolehtiminen on avainasemassa. Aivot eivät jaksa toimia kokeessa, jos et ole antanut itsesi levätä ja prosessoida kaikkea tietomäärää. Houkutus lukutuntien venyttämiseen loppupäivinä äärimmilleen voi olla suuri. Jos pystyt keskittymään, hyvä niin. Jos kuitenkin ahdistaa liikaa, tehoton lukeminen tuntitolkulla ei hyödytä ketään. Pohjatyö on kuitenkin jo tehty, joten ennen koetta keskity nopeaan kertaamiseen. Hyödynnä omia termikorttejasi, mind mappeja, sisällysluettelon tenttaamista jne. Pänttää listoja ja muistisääntöjä ja anna kaverin tai sukulaisen kuulustella sinua.

[aesop_image imgwidth=”220px” img=”https://judica.fi/valmennus/wp-content/uploads/2018/05/Koepv.png” align=”center” lightbox=”off” captionposition=”left” revealfx=”off” overlay_revealfx=”off”]

Päivä ennen koetta on hyvä ottaa kevyesti, kertaa oman tilanteesi mukaan. Itse en pystynyt viimeisenä päivänä lukemaan tehokkaasti. Annoin siskoni tentata minulta termikortteja, joita en muistanut sitten millään, vaikka aiemmin osasin ne hyvin. Pää ei vain ota enää kaikkea vastaan eikä sitä kannata sekoittaa turhaan, jos käy jo ylikierroksilla.

Illalla kannattaa pakata tavarat valmiiksi: kirjoitusvälineet erikseen tai läpinäkyvään pussiin, mahdollisesti korvatulpat sekä henkilöllisyystodistus esille. Jos sinulla on kokeessa erityisjärjestelyjä, varmista, että olet lukenut siihen liittyvät ohjeet, ja tiedät miten toimia. Tarkista kokeen aika ja paikka huolellisesti ja katso, että ehdit paikalle hyvissä ajoin. Itse tein kokeet jokaisena kolmena kertana Turussa ja olin aina eri rakennuksessa, varmista siis, että todella löydät oikeaan paikkaan. Ennen koetta on hyvä syödä lounas, kokeeseen ei kannata mennä ”eväsretkelle”. Toki voit ottaa kokeeseen jotain pientä evästä, jos se auttaa pitämään verensokeritason korkealla.

[aesop_image imgwidth=”300px” img=”https://judica.fi/valmennus/wp-content/uploads/2018/05/016b6ea05db7e653081190f52744e006e783e5be46.jpg” align=”center” lightbox=”off” captionposition=”left” revealfx=”off” overlay_revealfx=”off”]

Sinut kutsutaan nimeltä koesaliin. Kuuntele kokeen valvojien ohjeet huolellisesti. Kun saat luvan katsoa koetta, muista ensin kirjoittaa nimesi ja henkilötunnuksesi merkittyihin kohtiin. Selaa sitten koe läpi ja kun aloitat vastaamisen, lue kysymykset pariin otteeseen ennen kuin annat kynän sauhuta. Huomioi erityisesti, jos tehtävässä jaetaan miinuspisteitä. Muista tarkistaa koe ennen kuin annat sen takaisin! Käytä mieluiten koko koeaika. Koetunnit vievät vain hiukkasosan elämästäsi, joten käytä ne hyvin. Kokeen jälkeen kiitä itseäsi ja jaksamistasi, ole tyytyväinen, että koe ja rankka kevät ovat viimein ohi. Olet ansainnut nauttia kesäsäästä, joten palkitse itsesi ja tee jotain, josta olet haaveillut kuluttaessasi kirjaston penkkiä nenä kirjamusteessa.

Hurjan paljon tsemppiä ja jaksamista viimeisiin päiviin!

-Emmi-Tuulia Filatow

kirjoittaja on toisen vuoden opiskelija Itä-Suomen yliopiston oikeustieteiden laitoksella

[aesop_image imgwidth=”190px” img=”https://judica.fi/valmennus/wp-content/uploads/2018/03/Emmi-Tuulia.jpg” align=”left” lightbox=”off” captionposition=”left” revealfx=”off” overlay_revealfx=”off”]

Ronjan pääsykoekevät

Pääsin opiskelemaan oikeustiedettä toisella hakukerrallani. Lukioaikana olin selvinnyt koulusta melko vähällä panostuksella, joten pääsykoelukemisen tarkkuus ja kirjojen oikeudellinen kieli tulivat ensimmäisellä hakukerralla yllätyksenä enkä lukenut läheskään tarpeeksi. Toisen välivuoteni taas vietin ruotsinkielisessä kansanopistossa oikeustieteellisellä linjalla ja suunnittelinkin hakevani ruotsinkieliseen oikeustieteelliseen. Luonnollisesti en tuona aikana juurikaan lukenut suomenkielistä oikeudellista tekstiä. Päätettyäni lopulta kuitenkin hakevani suomenkieliseen oikikseen, aloin pikkuhiljaa totuttaa itseäni suomenkieliseen oikeudelliseen tekstiin jo ennen pääsykoekirjojen julkaisemista lukemalla muutamia oikeudenalojen perusteoksia, mistä olikin suuri hyöty. Tässä suhteessa minulla kävi tuuri, sillä kaikista lukemistani aiheista tuli pääsykoekirjallisuutta. En käynyt keväällä valmennuskurssia vaan opiston yksi opettajista valmensi minua tarpeideni mukaan. Tämä opetustyyli sopi itselleni hyvin, sillä en koe saavani luennoista paljoakaan irti. Näin minulle jäi tarpeeksi aikaa omalle lukemiselle ja opettajani kanssa keskityimme vain asioihin, joita en ollut ymmärtänyt.

Luin kirjat suunnilleen neljään kertaan – en siis lukenut kaikkia kannesta kanteen neljää kertaa vaan keskityin erityisesti vaikeiden osioiden kertaamiseen neljännellä lukukerralla. Ensimmäinen lukukerta oli enemmänkin tekstiin ja aiheeseen tutustumista. Tällöin kirjoitin vaikeiden kohtien viereen marginaaliin esimerkiksi kysymyksiä tai kysymysmerkkejä, jotta myöhemmin muistin kysyä niihin apua opettajaltani. Näin ne myös jäävät paremmin mieleen. Tärkeää on myös, ettei heti luovuta, jos tuntuu ettei ymmärrä tekstistä mitään. Itse vaihdoin toiseen pääsykoekirjaan, jos tuntui että keskittyminen sillä kertaa herpaantui jonkin kirjan osalta. Jatkoin vaikeamman kirjan kanssa seuraavana päivänä kun aivot olivat kunnolla levänneet.

[aesop_image imgwidth=”200px” img=”https://judica.fi/valmennus/wp-content/uploads/2018/01/Ronja4.jpeg” align=”center” lightbox=”off” captionposition=”left” revealfx=”off” overlay_revealfx=”off”]

Toisella lukukerralla värikoodasin kaikki kirjat korostustusseilla. Värikoodit toimivat minulle hyvin, sillä muistini on melko visuaalinen ja saatoinkin muistaa kokonaisia sivuja vain niiden värityksen ansiosta. Tässä vaiheessa aloin ymmärtämään tekstiä paremmin ja myös muistamaan joitakin asioita ulkoa niiden värikoodien mukaisesti. Kolmas lukukerta oli minulle raskain, sillä vasta silloin opettelin juurta jaksain kirjojen asiat ja ulkoa esimerkiksi käsitteet ja oikeustapauksia. Tässä ei oikeastaan ollut oikotietä onneen vaan vaan minulle se oli puhtaasti pänttäämistä ja sen jälkeen kertaamista. Neljännellä lukukerralla vain kertailin oppimaani ja tein harjoitustehtäviä.

Yksi todella tärkeä, ellei jopa tärkein, asia itselleni luku-urakan aikana olikin jatkuva kertaaminen. Vaikka kertaus päivän päätteeksi ja/tai seuraavana aamuna maistuikin puulta, se tosiasiassa kevensi luku-urakkaani paljon. Lukuajan loppupuoli tuppasi olemaan intensiivisintä aikaa lukemisen osalta ja tunnollisesti tehty säännöllinen kertaus helpotti tätä vaihetta paljon. Älä siis missään nimessä laiminlyö kertaamista!

[aesop_image imgwidth=”250px” img=”https://judica.fi/valmennus/wp-content/uploads/2018/01/Ronja3.jpeg” align=”center” lightbox=”off” captionposition=”left” revealfx=”off” overlay_revealfx=”off”]

Tiesin entuudestaan, että olen melko hidas lukija, joten testasinkin lukunopeuttani oikeudellisen tekstin osalta jo alkukeväästä. Näin osasin tehdä realistisen ja oikein mitoitetun lukusuunnitelman, jossa oli suhteellisen helppo pysyä. Lukusuunnitelma oli ensiarvoisen tärkeä asia lukuprosessissani, se rytmitti koko elämäni pääsykoekevään ajan. Joillekin toimii lukuajan tarkka kellotus, mutta tiesin, että minulle tuntimäärien tarkasta vahtimisesta saattaisi tulla itseisarvo oppimisen sijaan. Päätin siis jakaa päivät lukukertojen mukaan kun olin arvioinut kauanko mihinkin lukukertaan kuluisi aikaa. Esimerkiksi kirjojen ensimmäiseen lukukertaan käytin neljä päivää. Jätin lukusuunnitelmaani rutkasti aikaa myös kertaamiselle, mutta lopulta siihen jäi aivan liian vähän aikaa. Neuvoisin siis huomioimaan lukusuunnitelmassa sen, että kaikkina päivinä lukeminen ei suju ja on miltei mahdotonta noudattaa tiukkaa lukusuunnitelmaa orjallisesti.

Tein kaikista pääsykoekirjan käsitteistä värikoodatut paperiset muistikortit. Kun aivot olivat väsyneet lukemisesta, lähdin lenkille korttieni kanssa ja kertasin itsekseni ääneen käsitteitä. Paperisten muistikorttien kirjoittamisessa menee paljon aikaa, mutta ne ovat mielestäni myös hyvin tehokas vaihtoehto käsitteiden tarkkaan opettelemiseen. Jos olisin itse yhä hakija, saattaisin lyhennetyn lukuajan johdosta turvautua paperisten korttien väkertelyn sijaan johonkin vastaavaa tarkoitusta varten suunniteltuun sovellukseen (esim. Anki) ajan säästämiseksi.

Sudenkuoppa, johon itsekin putosin ensimmäisenä pääsykoekeväänä, on kännykän käyttö. Pienetkin puhelintauot häiritsevät keskittymistä ja tauot venyvät huomaamatta aivan liian pitkiksi. Toisena pääsykoekeväänä teinkin päätöksen, etten käytä kännykkää päivisin ollenkaan. Jätin puhelimen suosiolla toiseen huoneeseen tai jopa lentotilaan koko päiväksi. Puhelimella kyllä ehtii roikkua pääsykokeen jälkeen vaikka koko kesän jos haluaa. Jo valmiiksi lyhyttä lukuaikaa ei kannata tuhlata siihen! Tsemppiä lukemiseen!

-Ronja Lind

kirjoittaja on ensimmäisen vuoden opiskelija Itä-Suomen yliopiston oikeustieteiden laitoksella

[aesop_image imgwidth=”180px” img=”https://judica.fi/valmennus/wp-content/uploads/2018/05/DSC_0761-2.jpg” align=”left” lightbox=”off” captionposition=”left” revealfx=”off” overlay_revealfx=”off”]

Opiskelutekniikat ja -taktiikat haltuun

Hakukertoja itselläni oikeustieteelliseen on kolme. Ensimmäisellä kerralla hain suoraan lukiosta jääden 30 pisteen päähän rajasta. Päätös oikeustieteelliseen hakemisesta itselläni varmistui lukion loppuvaiheessa ja halusin aloittaa opinnot heti lukion jälkeen jossain muodossa. Avoimen yliopiston opinnot tarjosivat tähän tarkoitukseen hyvän mahdollisuuden päästä tutustumaan oikeustieteelliseen alaan. Varasuunnitelma oli mietittynä valmiiksi ja kesän jälkeen lähdin opistolle oikeustieteen opintolinjalle opiskelemaan. Vaikka oikeustieteellisen paikka yliopistosta ei aukeaisi, opintojen pariin on mahdollista päästä avoimen yliopiston kautta. Oikeustieteelliseen tekstiin tutustuminen ja opintojen suorittaminen etukäteen olivat itselleni yksi sisäänpääsyyn vaikuttavista tekijöistä.

Kokoan vertailumielessä kolmen hakukevääni osalta ”jälkiviisaan” pohdintoja asioista, jotka kulloisenakin vuotena menivät mönkään ja asioita, jotka tein oikein.

[aesop_image imgwidth=”300px” img=”https://judica.fi/valmennus/wp-content/uploads/2018/02/IMG_7686.jpg” align=”center” lightbox=”off” captionposition=”center” revealfx=”off” overlay_revealfx=”off”]

2015: Hain suoraan lukiosta, enkä ollut tutustunut oikeustieteelliseen tekstiin aiemmin. Kyseinen hakukevät oli niin sanotusti hyppy syvään veteen ilman pelastusrengasta. Tuolloin yritin epätoivoisesti kahlata kohti pääsykoetta eikä homma ollut hallussa. Alku tuntui haastavalta ja oli vaikea hahmottaa esim. mitä oikeustapauksen vastaukseen haetaan ja miten vastaus pitää rajata. Väsymys ylioppilaskirjoituksista saattoi painaa hieman taustalla, mutta yhtenä suurena kompastuskivenä oli tietämättömyys vaadittavan työn määrästä. Ensimmäisenä hakukeväänä luin siis huomattavasti liian vähän. Asia valkeni pääsykokeissa, kun ymmärsin todellisuudessa, kuinka paljon asioita on osattava ulkoa. Oikeustieteen pääsykokeisiin lukiessa lukumäärää, lukutapaa ja ulkoa opettelua on lisättävä reilusti ja tähän on myös hyvä varautua etukäteen. Luku- ja vastaustekniikkaan avustava valmennuskurssi ennen kirjojen ilmestymistä on hyvä pohja, jotta lukemisen saa aloitettua tehokkaasti heti kirjojen ilmestyttyä.

Positiivisena asiana ensimmäisessä lukukeväässä oli se, että luku- ja vastaustekniikkani hioutui hyväksi. Kokeilin rohkeasti eri tyylejä kirjojen ”purkamiseen”; tiivistelmiä, käsitekortteja, yliviivausta, alleviivausta, ajatuskarttoja tietokoneella ja paperilla yms. Vaikka ensimmäinen hakukerta olisikin ”kahlausta kohti pääsykoetta”, voi siitä olla huomattavasti hyötyä seuraavia hakukertoja ajatellen, mikäli koulupaikka ei ensimmäisellä hakukerralla aukea.

[aesop_image imgwidth=”300px” img=”https://judica.fi/valmennus/wp-content/uploads/2018/02/IMG_7710.jpg” align=”center” lightbox=”off” captionposition=”center” revealfx=”off” overlay_revealfx=”off”]

2016: Opiskelin välivuoden (2015-2016) oikeustiedettä avoimen opintojen parissa opistolla. Tuolloin asuin muiden kouluun hakijoiden kanssa, ja stressi ja lukukevään tuovat paineet olivatkin hyvin helposti havaittavissa kämppisten keskuudessa. Toisena hakukeväänä olin valmistautunut lukukevääseen pitkän aikaa. Tein alustavia lukusuunnitelmia muutaman kappaleen, leikkasin käsitekorttipohjat valmiiksi, olin lukenut ja tehnyt aiempien vuosien pääsykokeita, aloittanut some –tauon ja olin todella motivoitunut kevään urakkaan. Lukeminen lähtikin hyvin liikkeelle ja parissa viikossa kirjat olivat jo kohtalaisen hyvin hallussa. Lukupäivät venyivät kuitenkin liiallisuuksiin ja lopetin kaiken muun elämän lukemisen ympäriltä. Olin vuorannut koko huoneen seinät täyteen post it –lappuja, ajatuskarttoja ja tiivistelmiä ja iltaisin ennen nukkumaanmenoa kertailin lappuja seiniltä. Tämän seurauksena kirjojen asiat pyörivät mielessä yrittäessäni saada unen päästä kiinni, unen laatu huononi ja jaksaminen seuraavana lukupäivänä kärsi. Lukukevääseen valmistautuminen etukäteen ja motivoituminen urakkaan on suositeltavaa, mutta toisella hakukerralla oheiset asiat menivätkin itselläni reilusti yli ja pakka ei pysynyt tästä syystä koossa. Kohtuus kaikessa! Tuona keväänä asenteenani oli ”pakko päästä oikikseen tänä keväänä”, eikä se vienyt tavoitteeseen.

Positiivista toisessa hakukeväässäni oli se, että luin lähes joka päivä eri oikeustieteelliseen hakevan kämppikseni kanssa. Vaikka kirjojen sisällöistä emme pystyneet toisiamme auttamaan, toi jo pelkästään toisen hakijan tsemppi hurjasti jaksamista. Lisäksi toisena keväänä vaihtelin paljon lukupaikkoja. Välillä luin turvallisesti oman koulupöydän ääressä, mutta aina kelin ollessa aurinkoinen, keräsin opiskelutavarat ja lueskelin ulkona. Joskus luin keittiön pöydän ääressä, toisinaan kirjaston parhaalla ikkunapaikalla ja kerran lähdimme kämppikseni kanssa mökille lukemaan. Lukuympäristön vaihteleminen voi virkistää päivästä toiseen samanlaisena jatkuvaa puurtamista. Lisäksi 2016 hakukeväällä tein itselleni motivaatiotaulun, joka toisaalta auttoi myös kesän huonojen uutisten käsittelyssä. Tulostin isolle pahville kuvia ja lauseita, jotka motivoivat itseäni hakemaan oikeustieteelliseen. Aloitin jokaisen päivän katselemalla kuvia ja lueskelemalla lauseita ja huonoimpinakaan päivinä ei tarvinnut miettiä, oliko motivaatiota hakemiseen jäljellä.

[aesop_image imgwidth=”300px” img=”https://judica.fi/valmennus/wp-content/uploads/2018/02/IMG_7711.jpg” align=”center” lightbox=”off” captionposition=”center” revealfx=”off” overlay_revealfx=”off”]

2017: Kolmas kerta toden sanoi. Kahden hakukevään jälkeen hakeminen tuntui jo hyvin tutulta, eikä lukemisen aloittaminen stressannut edellisten keväiden tavoin. Viimeisenä lukukeväänä tiesin tarkasti, mitkä opiskelutekniikat toimivat itselleni ja käytin ainoastaan kyseisiä. Asioiden sisäistämiseen ja ulkoa opetteluun itselläni toimivat parhaiten seuraavaksi lyhyesti selittämäni tekniikat. Ensimmäisen lukukerran jälkeen päälleviivasin kirjat värikoodeittain. Lait sinisellä, oikeustapaukset keltaisella, termit punaisella jne. ja samoja värikoodeja käytin myös post it –lapuissa pitkin kirjaa ja muistiinpanoja. Värikoodit auttoivat itseäni muistamaan asioita ja kirjoista oli myös helppo etsiä esim. tiettyä oikeustapausta. Lisäksi tein kirjojen toisella lukukerralla jokaisesta termistä käsitekortin. Kaikilla kirjoilla oli oman väriset korttinsa, joiden avulla opettelin termit ulkoa. Päälleviivauksen ja käsitekorttien lisäksi tein paljon omia tiivistelmiä ja ”seinäjulisteita” vaikeimmista aiheista ja asioiden purkaminen perinpohjaisesti jäi hyvin mieleen. Pääsykokeessa oli myös helppo muistella aiheen sisältöä omien tiivistelmien ja töiden pohjalta.

Kolmantena keväänä luin paljon, mutta edellisestä vuodesta viisastuneena, en liikaa. Keskityin olennaiseen ja kuuntelin paremmin itseäni ja jaksamistani. Pääsykoekirjojen kokonaisuuksien ja pienempien asioiden hahmottaminen ja ulkoa opetteleminen voi tuntua aluksi haastavalta, mutta oikeat tavat ja tekniikat löydettyä kaikki on mahdollista!

-Krista Koivisto