Hei! Olen Laura, fuksi eli ensimmäisen vuoden opiskelija täällä Joensuussa. Hain viime vuonna ensimmäistä kertaa kunnolla oikikseen. Tätä ennen kosketuspintaa oikeustieteen opiskelusta olin saanut jo suorittamalla yleiset oikeusjärjestysopinnot Itä-Suomen yliopistossa. Aihe ei sinällään ollut minulle uusi, mutta pääsykoevalmistautumisen kanssa olin todella hukassa ja stressasin lukuaikaa jo reippaasti etukäteen.

Avuksi luku-urakkaani otin Judica-valmennuksen. Pyrin ensimmäisenä vaihtoehtona Itä-Suomen yliopistoon, joten heidän ainejärjestönsä valmennuspaketin ottaminen tuntui loogisimmalta vaihtoehdolta. Lisäksi valmennuspaketti oli verraten Suomen edullisin. En myöskään kokenut tarvitsevani erillisiä luentoja, vaan enemmänkin juuri tukea, apua, valmiit tiivistelmät ja harjoituspääsykokeen. Judica-valmennus siis kattoi kaikki tarpeeni erinomaisesti.

Luku- ja vastaustekniikkaopas tuli jo melko nopeasti paketin tilattuani ennen pääsykoekirjallisuuden julkaisemista. Sen luin läpi jo useampaan otteeseen heti alkuun. Kokeilin eri luku- ja oppimistekniikoita selvittääkseni jo etukäteen minulle parhaimman tekniikan uusien asioiden oppimiseen. Hyväksi koin etenkin muistilaput, värimerkinnät ja listojen opiskelun. Kaikki tekniikat eivät sopineet minulle, mutta on hyvä ennen lukuajan alkamista jo tunnistaa oman oppimistekniikkansa, ettei tee turhaa työtä ja tuhlaa aikaa pääsykoekirjojen julkistamisen jälkeen.

Ennen pääsykoekirjojen julkistamista pääsin lisäksi jo sisään Judica-valmennuksen Moodleen, jossa pääsin katsomaan erilaisia soveltavia tehtäviä. Nämä tein juuri ennen kirjojen julkistamista, jotta tehtävien vastaustapa olisi vielä muistissani. Soveltavat tehtävät ovat jatkuvasti lisääntyneet pääsykokeisiin, joten näihin kannattaa jo heti alkuun laittaa aikaa ja vaivaa. Kuitenkaan pääsykoekirjojen julkaisemisen jälkeen ei kannata kiinnittää mihinkään muuhun huomiota. Lisäksi tein jo itselleni myös lukusuunnitelman Judica-valmennuksen pohjan avulla, joka helpotti töihin tarttumista luku-urakan aikana.

Huhtikuun alussa julkaistiin pääsykoekirjat. Itse en tilannut fyysisiä kirjoja vaan käytin sähköisesti saatavilla olevia ilmaisversioita. Tulostin ne suurella rivivälillä itse, sillä koin, että merkkien kirjoittaminen tekstin väleihin helpottaa tekstien hahmotusta. Tänä vuonna sähköiset kirjat saa muistiinpanomahdollisuudella Unigrafiasta 3,3 eurolla. Samalla sain myös aloitettua luku-urakan heti ensimmäisenä päivänä. Alkuun luin kaikki kirjat vain nopeasti selaillen läpi. Jokaisen kirjan läpilukuun olin varannut kaksi päivää niin, että ensimmäisenä päivänä selasin vain kirjan nopeasti läpi, jonka jälkeen aloin läpilukemaan kirjojan nopeasti paremman ymmärryksen saamiseksi. Läpiluvun sain valmiiksi aina toisena päivänä.

Seuraavaksi aloin syventymään ensin kaikista vaikeimpaan kirjaan, joka silloin käsitteli valtiosääntöoikeutta. Tuo kirja oli mielestäni todella vaikea ymmärtää enkä hahmottanut sitä alkuunkaan. Tuolloin keskustelu kävi onneksi jo vahvana Judica-valmennuksen Moodlessa kyseisestä kirjasta, joten sieltä sai apua vaikeimpien lauseiden ymmärtämiseen. Myös Whatsappissa oleva tuutorointiryhmä tarjosi jo heti alkuun tukea vaikeissa asioissa ja siellä yhdessä haukuimme kyseistä kirjaa, kun sitä oli niin hankala lukea. Tein kirjaan paljon merkintöjä ja lopulta aloin jo vähän ymmärtämään mistä siinä oli kyse. Tähän uudelleen lukemiseen meni kolme päivää.

Judica-valmennuksen materiaalipaketin saapuessa pääsin viimein aloittamaan asioiden kunnollisen opiskelun. Käytin tiivistelmäpakettia oppimisen tukena ja luin jokaisen kirjan läpi vielä uudestaan, niin että täydensin tiivistelmää omasta mielestäni tärkeillä seikoilla. Kirjoitin tiivistelmien sekaan uusia muistiinpanoja sekä muistisääntöjä. Ulkopuolisen näkökulmasta tuo tuunattu tiivistelmävihkonen saattoi näyttää sekasotkulta, jonka joku lapsi on sutannut. Siinä oli monia eri värejä. Uudet muistiinpanot mustalla, muistisäännöt ruskealla, tärkeät termit sinisellä, listat punaisella, säännökset ja oikeusperiaatteet ympyröity punaisella ja keskeiset organisaatiot ja hallinnolliset elimet pinkillä. Lisäksi vielä keltaisella yliviivaustussilla keskeisin asia joka kappaleesta.

Kun olin tämän operaation saanut valmiiksi, en edes avannut pääsykoekirjoja ennen luku-urakan viimeistä viikkoa vaan aloin suoraan opetella asioita tiivistelmävihosta läpi, koska se oli minulle selkeämpää ja yksinkertaisempaa. Aloitin aina muistelemalla mitä alaotsikon alla oli, jonka jälkeen opettelin ulkoa kaiken mitä en jo muistanut ja lopuksi vielä kertasin kappaleen läpi. Illan päätteeksi kävin vielä läpi kaikki sen päivän aikana läpi käydyt kappaleet kerraten läpi.

Kun keskeisimmät asiat alkoivat olla mielessäni, tein muistikortteja tärkeistä termeistä, niin että kortin toisella puolella oli aina termi ja toisella selitys. Näitä kortteja kävin läpi aina kun vain mahdollista, jos sillä hetkellä ei ollut tiivistelmäpakettia saatavilla. Ne kulkivat aina repussa, kun olin menossa bussilla kirjastolle opiskelemaan tai kun söin. Kävin ne läpi aina ensimmäisenä ja illalla viimeisenä. Silloin oikeusteoriaa käsittelevässä kirjassa oli niin paljon käsitteitä, että niiden opiskelu vei aikansa, mutta lopulta vihdoin kaikki termit alkoivat jäädä päähän.

Pääsykoeurakan aikana tein myös kerran harjoituspääsykokeen, jossa harjoittelin niin vastaustekniikkaa, että muistiani. Tähän harjoituspääsykokeeseen käytin paljon aikaa. Ensin vastasin kysymyksiin parhaani mukaan muistini pohjalta, eli ilman kirjaan katsomista. Samalla yritin vastata oikean vastaustekniikan mukaan. Kun olin saanut sen kerran tehtyä paperille ulkomuistista, tein sen koneelle käyttäen apuna kirjaa, ja rakensin vastaukseni parhaan kykyni mukaan. Samalla katsoin läpi, mitä kaikkea en vielä osannut ja kirjoitin ne erilliseen tiedostoon myöhempää opettelua varten. Muutama päivä palautuksen jälkeen sain palautteen, jonka luin kunnolla läpi. Siinä sain niin palautetta oikeasta vastaustekniikasta kuin vastausten sisällöstäkin. Kaiken palautteen otin ilolla vastaan ja kehitin sen avulla itseäni.

Materiaalipaketissa oli harjoitustehtäviä, joiden tekemisen aloitin toiseksi viimeisen viikon lopulla. Käytin koko viikonlopun niiden tekemiseen ja tarkistamiseen. Samalla käytin sitä kerratakseni kaikki keskeiset asiat. Tein ensin alueen kaikki tehtävät, tarkastin ne ja kertasin kaikki väärin menneet vastaukset. Tällä tavoin sain oppia virheistäni parhaani mukaan.

Tuli viimeinen viikko. Stressi ja pieni paniikki alkoi jo pikkuhiljaa nousta, koska tuntui etten osaa vielä mitään. Yritin kuitenkin rentoutua ja palasin itse kirjoihin ensimmäistä kertaa sitten tiivistelmäpaketin täydennyksen. Annoin jokaiselle kirjalle taas kaksi päivää niin, että ensin luin kirjan kunnolla läpi, jonka jälkeen sisällysluetteloa apuna käyttäen kävin läpi kaiken muistamani kappale kappaleelta ja katsoin, oliko vielä jotain keskeistä mitä en osannut. Viimeisenä päivänä ennen pääsykoetta yritin vain rentoutua ja rauhoittua. Selasin tiivistelmävihon läpi ja kävin läpi oikean vastaustekniikan. Olin edelleen epävarma osaamisestani, mutta siinä en enää uskonut, että asialle voisi tehdä vielä jotain, joten annoin vain olla.

Pääsykokeessa en toki osannut kaikkea, mutta ovet oikikseen kuitenkin aukesivat ja vielä valitsemaani yliopistoon. Kannattaa pääsykokeessa muistaa, ettei siellä täysiä pisteitä ollakaan hakemassa vaan yli 60 pistettä on tähän mennessä riittänyt. Sen parempaan ei tarvitsekaan pystyä. Monivalinnat minulla menivät hyvin, mutta esseissä ei kaikki mennyt täysin putkeen. Silti voi päästä sisään. Judica-valmennus auttoi minua pitkälle, enkä usko, että oikiksen ovet olisivat minulle auenneet ilman tuutoriryhmän tukea ja materiaalipakettia.

Moikka!

Mun nimi on Reetta. Olen 21 vuotta ja Judican tämän vuoden fuksi, siis ensimmäisen vuosikurssin opiskelija. Muutin Etelä-Suomesta Joensuuhun päästyäni kolmannella yrityksellä oikeustieteelliseen. Tässä postauksessa kerron teille fuksivuoteni ikimuistoisimmista hetkistä ja fiiliksistä ensimmäisestä vuodesta oikiksessa.

Opiskelupaikan saaminen oli mahtava juttu, ja olin innoissani päästessäni tutustumaan uuteen kaupunkiin ja uusiin ihmisiin. Ennen tutoroiden järjestämää ensitapaamista olin kuitenkin kauhuissani: saankohan sittenkään yhtään ystävää? Pelkoni kuitenkin haihtui nopeasti ja jo ensimmäisen illan jälkeen olin saanut uusia ystäviä joiden kanssa tulisin viettämään ikimuistoisia hetkiä sekä yliopistolla että opiskelujen jälkeen vapaa-ajalla. Ensitapaaminen oli rento, hengailimme paikallisessa baarissa ja tutustuimme toisiimme ja tutoreihimme.

Ensitapaamisesta starttasivat fuksiviikot. Kaikki fuksiviikoista kuulemani hypetys piti paikkansa: viikot olivat tähän astisen elämäni hauskimmat viikot. Tapahtumat olivat monipuolisia. Pidimme hauskaa muun muassa baariolympialaisten, sitsien ja poikkitieteellisten tapahtumien parissa. Poikkitieteelliset tapahtumat olivat hauskoja: pääsimme tutustumaan kauppatieteiden opiskelijoihin sekä psykologian opiskelijoihin. Oma suosikkitapahtumani oli fuksiviikon huipennus: fuksiaiset, jossa teemana oli avaruus. Olimme ystävieni kanssa tähtipölyä. Fuksiaisissa kiersimme sisarainejärjestömme Legio Ostiensis ry:n opiskelijoiden kanssa ympäri Joensuuta suorittaen mitä kekseliäimpiä tehtäviä. Ilta päättyi fuksiaisten voittajien julistamiseen, jossa ryhmäni sijoittui kolmanneksi. Toinen huipputapahtuma oli haalarinkastajaiset. Pelasimme beerpongia ja vannoimme uskollisuutta haalareillemme. Oli kutkuttavaa saada ensimmäistä kertaa käyttää bolognanpunaisia haalareita, joita olin aiemmin vain voinut ihailla. Ennen haalarinkastajaisia olimme päässeet oikein urakalla ompelemaan syksyn aikana kerättyjä haalarimerkkejä.

Lisäksi fuksiviikoilla oli asiapitoista ohjelmaa kuten excursioita, joissa vierailimme paikallisissa asianajotoimistoissa, sekä Lakimiesliiton ja Asianajajaliiton pitämät infotilaisuudet. Myöhemmin syksyllä teimme myös ison, kahden päivän vierailun Helsingissä Hesaexcun parissa, jossa judistit jalkautuivat isolle kirkolle vierailemaan Helsingin isoissa asianajotoimistoissa. Pääsimme tutustumaan juristien työhön vaativan liikejuridiikan parissa. Itse olen todennut excursioille osallistumisen hyväksi tavaksi nostaa opiskelumotivaatiota. Excuilla saa hyvän kuvan siitä, kuinka monipuolisen osaamisen juristin koulutus tuottaa ja kuinka monipuolisiin tehtäviin tutkinnosta voi päätyä.

Opiskelijakavereideni kanssa jalkauduimme myös Joensuun ulkopuolelle. Kävimme Jyväskylässä Kauppakadun Approilla sekä Helsingissä Lakimiespäivässä. Approjen ideana on kiertää mahdollisimman monta anniskeluravintolaa ja kerätä niistä leimoja appropassiin. Leimoilla voit lunastaa leimojesi lukumäärää vastaavan haalarimerkin approjen päätteeksi. Approilimme myös Joensuussa, peräti kaksi kertaa syksyn aikana. Lakimiespäivässä Helsingin Messukeskuksessa kuuntelimme mielenkiintoisia luentoja ja tutustuimme alan yrityksiin. Päivä huipentui kolmen ruokalajin juhlaillalliseen ja tanssimiseen livemusiikin tahdissa.

Fuksiviikoilla meillä oli Elsa Joensuun järjestämät fuksisitsit, ja myöhemmin syksyllä Judican kaverisitsit. Tammikuussa toimimme ystäväni kanssa Judican vallanvaihtositsien toastmastereina. Sitsit ovat akateeminen pöytäjuhla, jossa lauletaan juomalauluja sekä syödään ja juodaan. Judicassa fuksit pääsevät hyvin toimintaan mukaan, ja kaikki ystäväni taitavatkin kuulua johonkin toimikuntaan.

Oikeustieteen opinnot ovat olleet mieleisiä, haastettakin on riittänyt. Kaikista kursseista selviää, joten älä huolestu jos opinnoissa pärjääminen nyt huolettaa. Oikeudenaloja ja tenttejä on laidasta laitaan, itse pidän Itä-Suomen yliopiston monimuotoisista kurssien toteutustavoista. On perinteisiä salitenttejä, verkkotenttejä sekä oppimispäiväkirjoilla suoritettavia kursseja. Joissakin kursseissa eri suoritusvaihtoehtoja on useita, joten saat räätälöidä kurssin omaa oppimistasi tukevaksi.

Tänä keväänä toimin yhtenä Judica-valmennuksen tuutoreista. Me tuutorit tsemppaamme Teitä läpi lukuajan, ota siis meihin rohkeasti yhteyttä mieltä askarruttavissa kysymyksissä! <3

Terkuin Reetta

Hei!

Olen Marika Honkanen ja toimin tänä vuonna Judica-valmennuksen toisena valmennuskurssivastaavana. Olen toisen vuoden oikeustieteen opiskelija Itä-Suomen yliopistossa.

Oma päätökseni hakea oikeustieteelliseen varmistui vasta abivuoden syksyllä. Olin ollut lukiossa se tyyppi, joka ei kauheasti lukenut tai panostanut opiskeluun, mutta sai silti ihan hyviä numeroita. Joskus oikein hyviäkin. Näin ollen ajattelin, etten minä voisi oikikseen päästä. En ollut siihen mielestäni tarpeeksi ahkera opiskelija.

Oikikseen hakemiseen ei kannustanut myöskään oma kuvitelmani keskiverto oikeustieteen opiskelijasta. Tämä kuvitelma vastasi suurin piirtein yli-ihmistä. Kuvittelemani oikis-opiskelija oli äärettömän älykäs,  kellon ympäri ahertava ja järjettömän työmoraalin omaava tyyppi. Omat luonteenpiirteeni eivät yltäneet tälle tasolle, joten ajattelin, etten vain ole sopiva henkilö edes hakemaan oikikseen. Läheisten kannustus ja so far hyvin menneet kirjoitukset kannustivat lopulta hakemaan oikikseen. Jos onnistuin kirjoituksissa, voisinko onnistua myös oikikseen sisäänpääsyssä? Kiinnostavat työpaikat, hyvä työllisyysaste ja kaikki mahdollisuudet, jotka olivat OTM-tutkinnon päässä houkuttivat. Juristin elämä alkoi vaikuttaa kiinnostavalta ja joltain, mitä itselleni halusin.

Päätös kannatti, sillä oikeustieteen opintoja on takanani jo kohta kaksi vuotta. Opiskelu oikeustieteellisessä on ehdottomasti monipuolista sekä hyvin itsenäistä. Yliopistossa opetusta on vähemmän kuin lukiossa ja monet luennot ovat myös vapaaehtoisia. Vastuu opintojen etenemisestä on täysin omilla harteilla.

Suuren vastuun kanssa tulee myös suuri vapaus. Opiskella voi juuri silloin, kun itselleen parhaiten käy. Yleensä tentteihin on hyvin aikaa lukea ja kursseja ei mene liikaa päällekäin. Meillä Joensussa useilla kursseilla on myös tentille vaihtoehtoinen suoritustapa. Vaihtoehtoisia suoritustapoja voivat olla esimerkiksi oppimispäiväkirjat, esseet ja muut tehtävät. Vaihtoehtoisessa suoritustavassa poistuu tenttiin pänttääminen ja luetun tiedon ymmärtäminen ja sen soveltaminen korostuu. Toki kurssimateriaalien sivumäärät huitelevat välillä pilvissä, mutta tiivis opintoyhteisö sekä mukaansa tempaava opiskelijaelämä pitävät huolen myös hauskanpidosta opintojen välissä. Näin ollen voin todeta opiskelun oikiksessa olevan todellakin ihanaa.

Omia kykyjään ei kannata epäillä. Jos tahdot oikikseen, sinä pääset. Uskon, että ahkeruudella, sinnikkyydellä, sekä hyvällä motivaatiolla voi kuka vain päästä sisään oikikseen. Oikiksessa ei tarvitse olla yli-ihminen. Ei kukaan meistä ole.

Onnea kaikille tulevaan luku-urakkaan!

Heippa! Olen Roosa Eskola ja opiskelen kolmatta vuotta Itä-Suomen yliopiston oikeustieteellisessä. Lukion jälkeen vietin kaksi välivuotta ja kolmannella hakukerralla vuonna 2016 pääsin sisään oikikseen. Olin välivuosien aikana töissä ja tein töitä myöskin pääsykokeisiin lukemisen aikana. Olin kuullut varoittavia sanoja siitä, miten pääsykokeisiin luvun aikana kannattaisi kyllä vain keskittyä lukemaan ja karsia elämästä kaikki ”ylimääräinen” pois. Tavallaan ymmärrän tämänkin näkökulman, sillä lukuaika on varsinkin nykyään todella lyhyt ja tuo aika kannattaa tietenkin hyödyntää mahdollisimman tehokkaasti. Tunsin kuitenkin itseni sen verran, että tiesin stressaantuvani vain entistä enemmän, jos kaikki päiväni pyörisivät vain lukemisen ympärillä. Töiden tekeminen oli minulle tietynlaista aivojen hengähdysaikaa, kun ei tarvinnut miettiä vero-oikeutta tai eurooppaoikeutta koko aikaa.

Vaikka teinkin lukuaikana töitä, vähensin töiden määrää heti pääsykoekirjojen ilmestyessä ja ensimmäisinä lukuviikkoina tein 3-4 työpäivää viikossa. Työvuorot työpaikassani olivat noin 6-8 tuntia päivässä, eli ei töissä kuitenkaan koko päivää kulunut. Muutaman viikon jälkeen vähensin työvuoroja 2-3 työpäivään viikossa ja pääsykoeviikolla taisin tehdä vain yhden työvuoron.

Mikäli suunnittelet tekeväsi töitä luku-urakan aikana tai sinulla on vaikkapa todella aikaa vievä harrastus, on mielestäni tärkeintä, että tunnet itsesi ja omat rajasi. Tiesin jo etukäteen, että en pysty keskittymään kovin montaa tuntia kerrallaan ja minun olikin pakko tauottaa lukemistani melko paljon muutenkin. Olin päättänyt ennen pääsykoekirjojen ilmestymistä, että en aio lukuaikana ”tuhlata” aikaa siihen, että istuisin kirja nenän edessä saamatta siitä mitään irti. Oma tekniikkani oli sellainen, että luin aina kerrallaan muutaman tunnin siten, että oikeasti keskityin ja sain opiskeltua tehokkaasti. Heti jos huomasin ajatusteni harhailevan esimerkiksi päivän lounaassa tai illalla telkkarista tulevassa ohjelmassa, lopetin lukemisen. Lopulta lukupäiväni olivat pituudeltaan noin 6-8 tuntia pitkiä, välillä vähemmänkin. Pidin myös vapaapäiviä lukemisesta ja juhlin muun muassa vappua ystävieni kanssa ihan normaaliin malliin! Kannattaa pitää siis mielessä, että on hyvinkin yksilöllistä kuinka paljon lukuaikaa tarvitsee ja mikä on itselle tehokkain tapa oppia.

Tiedän että tällainen toimintamalli ei sovi kaikille, mutta mikäli haluaisit tehdä töitä lukemisen aikana rahallisista tai muista syistä, haluan korostaa sitä, että se ei todellakaan ole mahdotonta! Suosittelen kuitenkin keskustelemaan töissä esimiehen kanssa siitä, että onko töiden vähentäminen lukuaikana mahdollista, sillä täyttä viikkoa en usko, että luku-urakan aikana kovinkaan hyvin pystyy tekemään. Mikäli työsi ei ole itsessään kovin stressaavaa, voi työpäivä tiukan lukemisen jälkeen olla hyvässä lykyssä jopa hermolomaa jolloin aivot saavat levätä. Pääsykokeisiin lukeminen on kuitenkin melko stressaavaa ja mikäli koko elämä vain pyörii aineiston ympärillä päivästä toiseen, voi lukeminen olla todella henkisesti kuormittavaa.

Olen yliopistoon päästyänikin tehnyt osa-aikaisesti koko ajan töitä, joten sekään ei ole mitenkään mahdotonta. Töiden suhteen haluan yleisesti korostaa sitä, että oman elämän aikataulutuksella on erittäin tärkeä rooli. Työvuorot ovat kuitenkin tiedossa jo hyvissä ajoin ja lukemisen suunnittelussa on pakko ottaa huomioon se aika jonka on töissä. Yksittäisenä vinkkinä haluaisin myös kertoa siitä, että vaikka töiden aikana ei pystykään keskittymään pääsykoejuttuihin, voi työmatkat kuitenkin käyttää halutessaan hyödyksi. Itse olin äänittänyt omia muistiinpanojani puhelimelle ja kuuntelin niitä työmatkoilla. Kannattaa siis olla luova myös opiskelutekniikan suhteen!

Hirmuisesti tsemppiä kaikille lukemiseen! Muistakaa olla itsellenne armollisia ja suunnitelkaa ajankäyttönne hyvin niin pääsykoe menee varmasti ihan superhyvin.

Moikka! Olen Iida Lähteenmäki ja opiskelen toista vuotta oikeustieteellisessä. Ajattelin kertoa muutamia vinkkejä siihen, kuinka tehostaa oma oppiminen lyhyessä ajassa. Lukuaika on vähitellen lyhentynyt vuosi vuodelta, joten mielestäni tehokas oppiminen on noussut entistä tärkeämmäksi. Itse pääsin oikikseen ensimmäisellä hakukerralla ja tässä vinkkaankin hyväksi havaitsemiani juttuja tehokkaaseen hakukevääseen.

Ensinnäkin kaikista tärkeintä on raivata etukäteen tilaa kalenteriin, jotta pystyy keskittymään täysillä koko lukuajan. Kaikki turhat menot ja velvollisuudet kannattaa ehdottomasti karsia pois ja esimerkiksi kertoa kavereillekin etukäteen, että ei pysty mihinkään tapahtumiin lukuaikana lähtemään mukaan.

Etukäteen kannattaa myös hahmotella itselleen lukusuunnitelma. Vaikka tarkkoja sivumääriä ei pystyisi etukäteen tarkasti arvioimaan, voi hyvin suunnitella esimerkiksi lukupäivien pituuden ja asettaa lukuajalle pari vapaapäivää tai -iltaa. Jos etukäteen tietää lukunopeutensa oikeudellisessa tekstissä (jonka hitaus tuli ainakin itselleni yllätyksenä), voi toki etukäteen tehdä tarkempiakin suunnitelmia. Lukusuunnitelmaa voi lukuaikana sitten tarkentaa vastaamaan omaa oppimista. Tässäkin tapauksessa hyvin suunniteltu on jo ainakin melkein puoliksi tehty. Omana vinkkinä sanoisin vielä, että kertaamiselle kannattaa ehdottomasti varata reilusti aikaa myös lukusuunnitelmaan esimerkiksi jokaisen lukupäivän alkuun. Judica-valmennuksen nettisivuilta voit käydä halutessasi lataamassa ilmaisen lukusuunnitelmapohjan suunnittelun avuksi.

Lukuaikana tärkeää on tietenkin yksinkertaisesti lukea paljon ja nimenomaan tehokkaasti. Vaikka kuinka monta kertaa kirjat lukisi läpi, eivät asiat jää päähän jos niiden opiskeluun ei käytä aikaa ja vaivaa. Opetteluvaiheessa luin kirjoja todella hitaasti, välillä aukeaman opetteluun vierähti helposti puoli tuntia. Ei kannata siis stressata siitä, kuinka monta kertaa joku muu kirjat on lukenut vaan keskittyä siihen, mikä tuntuu itsestä tehokkaimmalta oppimistavalta. Luin myös ajallisesti paljon ja käytinkin lähes kaiken liikenevän ajan kirjojen parissa. Iltaisin tein usein valmennuskurssiltani saamia harjoitustehtäviä ja uskoisin, että niiden tekemisestä olikin paljon apua. Pääsykokeen tehtävät eivät vaikuttaneet niiden ansiosta mahdottomilta, sillä tiesin ainakin teoriassa, kuinka niihin pitäisi vastata ja mitä pisteiden saamiseen vaaditaan.

Tärkeää on myös tietää itselleen sopiva opiskelutekniikka, sillä jokainen oppii eri tavalla. Judica-valmennuksen luku- ja vastaustekniikkaoppaasta löytyy tarkemmin tietoa eri tekniikoista, mutta itse opin parhaiten alleviivausten ja termikorttien avulla, eli siis ihan lukemalla. Alleviivausten lisäksi kirjoitin aina kirjoihin jokaisen kappaleen viereen sen keskeisen sisällön. Eräs kaverini puolestaan luki ääneen ja äänitti kaikki kirjat ja kuunteli niitä sitten lenkillä. Kannattaa siis pohtia, mikä on itselle tehokkain oppimistapa ja rohkeasti myös kokeilla erilaisia tapoja!

Viimeisimpinä mutta ei vähäisimpinä keinoina oppimisen tehostamisessa lyhyessä ajassa ovat riittävä lepo, ruoka ja mahdollisesti liikunta. Itse pyrin nukkumaan vähintään 8 tuntia joka yö. Vaikka lukuaika onkin lyhyt, nukkumisesta ei kannata missään nimessä tinkiä, sillä väsyneenä oppii huonosti ja ei ainakaan missään nimessä tehokkaasti. Lukuaikana voi myös hyvällä omallatunnolla pitää pari vapaapäivää tai jos ei siihen pysty niin edes pari vapaailtaa ja tehdä jotakin ihan muuta. Ennen luku-urakan alkamista kannattaa myös rentoutua ja levätä niin paljon kuin mahdollista. Itse olin Lapissa pääsykoelukemisen alkamista edeltävän viikon ja se auttoi hyvin saamaan ajatukset muualle. Ruoka on tietysti tärkeää jaksamisen kannalta ja itselleni ainakin syöminen oli lisäksi aina mukava hengähdystauko lukemisesta. Liikunta auttaa varmasti keskittymään ja pieni happihyppely jossakin välissä päivää tehostaa varmasti oppimista. Itse tykkäsin käydä lukuaikana aina iltaisin juoksulenkillä ja se auttoikin hyvin samaan ajatukset hetkeksi muualle.

Toivotan kaikille todella paljon tsemppiä lukukevääseen ja toivottavasti saitte joitakin hyviä vinkkejä tehokkaaseen lukemiseen!