Yleinen – Sivu 2 – Judica-valmennus

Tapahtumat osana oikkarielämää

Viiteen opiskeluvuoteen mahtuu yhtä jos toistakin. Fuksiviikot, tuutorointia ja vuosijuhlia, unohtamatta myöskään lukuisia sitsejä, baarikierroksia ja approja. Verkostoitumista, haalareiden ulkoiluttamista ja ihan rehellistä oluen maistelua on oikkareille tarjolla niin omassa opiskelukaupungissa kuin myös ulkomaita myöten. Kerron seuraavaksi muutamasta kaikista eeppisimmästä tapahtumasta, ja toivon, että te lukijat saatte siitä lisämotivaatiota oikikseen hakemiseen.

Aloitetaan SAKKE:sta, joka on Lakimiesliiton joka toinen vuosi järjestämä tapahtuma ja jonne tulee opiskelijoita jokaisesta oikiksesta. SAKKE järjestetään aina sellaisessa kaupungissa jossa ei ole oikeustieteellistä ja se pitää sisällään mm. baarikierroksia, fiiniä illallistamista, sekä asiapitoiset ”verkostoitumis- ja seminaari”-osuudet. Vuoden 2018 SAKKE suuntautui Viroon ja meno oli hurjaa, hyvä kun hengissä selvisin! Siitä inspiroituneena toimin myös Judican osalta SAKKE-vastaavana vuonna 2020, mutta valitettavasti korona esti meitä tällä erää seikkailemasta Seinäjoella.

Seuraavaksi haluan johdattaa lukijat Norjaan. Olevan mukana ELSAn eli European Law Students’ Associationin toiminnassa pääsin niin sanottuun NOM:iin eli Nordic Officers’ Meetingiin. ELSA on tunnettu ainakin miljoonasta eri lyheenteestään, kuten juurikin NOM, mutta ne kätkevät taakseen hienon kansainvälisen yhteisön täynnä seikkailuja. Automatka Joensuusta Tromssaan oli itsessään jo kokemus, mutta paikan päällä suoritin lisäksi elämäni ensimmäisen crowd surfingin (baarissa, ex tempore), tanssin salsaa oikeussalissa ja sain norjalaisia frendejä. Huhhuh!

Oma lempparini lienee kuitenkin vuosijuhlat. Vujuilla meininki ei ole pönöttämistä, vaan pöytäseurueissa jutellaan rennoissa tunnelmissa hyvän ruoan, viinin ja monesti myös salaa taskumatin kanssa. Väliin saatetaan kajauttaa yhteinen laulu tai kuunnella juhlapuhe. Olen itse päässyt osallistumaan kahdeksille vujuille, mutta elättelen toiveita, että luku vielä tuplaantuu esimerkiksi ensi syksynä. Valmistua en aio, ennen kuin on sata lasissa ☺

Tässä tekstissä raapaistiin vain oikkarielämän pintaa, mutta uskokaa ihmeessä: oikis on ihmisen parasta aikaa! Toimin tänä vuonna Judican puheenjohtajana ja toivonkin tapaavani teistä mahdollisimman monta ensi syksynä – jos en Judican fukseina, niin sitten ainakin siellä erinäisillä vuosijuhlilla taikka SAKKE:ssa.

Jussi Kataja, oikeusnotaari, 5. vuosikurssi

Vastaustekniikka valintakokeessa

Moikka!
Oon Lotta, ensimmäisen vuoden oikkari. Kerron täällä blogin puolilla teille vastaustekniikasta, tuosta valintakokeiden kinkkisestä kulmakivestä! Vastaustekniikka on kriittisessä roolissa valintakokeessa, sekä tenteissä tiedekunnassa. Oikean vastaustekniikan avulla saat tuotua tehtävän kannalta relevantit seikat esille lyhyesti ja ytimekkäästi, tuhlaamatta valintakoetehtävien kallisarvoista vastaustilaa.

Valintakokeen kesto on tänä keväänä 2021 neljä tuntia. Lähtökohtaisesti valintakoe koostuu monivalintatehtävistä, aineistotehtävistä, esseetehtävistä ja oikeustapauksista. Monivalintatehtäviin on aikaisempina vuosina voinut varata noin 15 min/tehtävä ja kirjallisiin tehtäviin noin 45 min. Jokaiseen tehtävään tulee vastata hieman omalla tekniikallaan, joista ensimmäisenä pureudun monivalintoihin.

Monivalintatehtävät muodostavat valintakokeen ensimmäisen vaiheen, jota seuraa kuuluisa monivalintaleikkuri – 1248:n monivalintoihin parhaiten vastanneen hakijan kirjalliset tehtävät tarkastetaan. Monivalinnoissa oikeasta vastauksesta saa 1 pisteen, tyhjästä vastauksesta 0 pistettä ja väärästä vastauksesta -1 pisteen. On ensiarvoisen tärkeää vastata huolellisesti, jottei kauan odotettu hakukevät kaadu monivalinnoissa tehtyihin virheisiin.

Vinkit monivalintoihin:
1. Lue huolellisesti, MITÄ kysytään.

Monivalintojen kysymyksenasettelu vaihtelee tehtäväkohtaisesti. Esimerkiksi ensimmäisen kohdan kysymyksenä voi olla “Mikä väittämistä on tosi?” ja toisen
kohdan kysymyksenä “Mikä väittämistä ei pidä paikkaansa?”. Ole erityisen tarkkana, mitä kysytään, jotta et menetä turhia pisteitä.

2. Kompastuskivenä ehdottomuus.

Monivalinnoissa törmää väittämiin, jotka sisältävät ilmauksia “väite x pätee
aina/vain/ei koskaan”. Oikeustieteessä harvoin mikään väite on ehdoton ja poikkeussääntöjä löytyy runsaasti, joten ole hyvin tarkkana ehdottomien väittämien kanssa.

3. ÄLÄ veikkaa!

Vastaa vain väittämiin, joiden paikkansapitävyydestä voit olla 100 % varma. Veikkaamalla vastaat helposti väärin, josta seuraa kriittisiä miinuspisteitä.

Seuraavaksi vuorossa aineistotehtävät. Aineistotehtävät ovat valintakokeen laajimpia tehtäviä, jotka yleensä käsittelevät joko pelkästään aineistoa tai sitä yhdessä valintakoekirjallisuuden kanssa. Aineistona toimii kokeessa jaettava materiaali, johon hakija ei ole pystynyt tutustua ennen valintakoetta.

Vinkit aineistotehtäviin:

1. Lue huolellisesti tehtävänanto.

Tehtävänannossa tuodaan esille, sovelletaanko tehtävään pelkkää aineistoa tai aineistoa yhdessä valintakoekirjallisuuden kanssa. Jos kyseessä on pelkästään aineistoon pohjautuva tehtävä, älä sovella tehtävään valintakoekirjallisuutta, sillä se on tehtävän kannalta irrelevanttia. Jos kyseessä on yhdistelmätehtävä, osaan kysymyksistä on lähtökohtaisesti mahdollista vastata valintakoekirjallisuuden avulla. Vastaa näihin kysymyksiin ensin, jonka jälkeen etsi vastaukset aineistoa koskeviin kysymyksiin. Näin varmistat varmat pisteet tehtävästä, jos aineisto on hyvin monimutkainen ja vaikeaselkoinen.

2. Älä yritä lukea koko aineistoa, lue OTSIKOT.

Aineistot ovat usein kymmeniä sivuja pitkiä. Valintakokeessa aika on kortilla, joten koko aineiston lukemiseen löytyy harvoin aikaa. Vastaus aineistotehtäviin löytyy lähtökohtaisesti tutustumalla aineiston otsikoihin ja väliotsikoihin, jotka vievät oikean vastauksen jäljille.

3. Vahdi ajankäyttöä.

Aineistotehtäviin menee helposti paljon aikaa. Kirjoitan tähän ajankäytön nyrkkisäännön, jota voi harjoitella ennen valintakoetta. Metodin avulla aineistotehtävän saa selkeästi jäsennettyä ja aikaa jää muille tehtäville.

§ Tutustu huolellisesti tehtävänantoon (5 min)
§ Tutustu kysymysten pohjalta aineistoon (15 min)
§ Jäsennä vastaus suttupaperille ranskalaisin viivoin (5 min) § Kirjoita vastaus puhtaaksi (20 min)
§ Lopuksi läpiluku, mikäli aikaa jää.

Kolmantena vuorossa esseetehtävät. Esseetehtävät käsittelevät valintakoekirjallisuuden laajoja kokonaisuuksia, joihin tulee vastata kattavasti, relevantteja faktoja käyttäen. Esseetehtävien arvostelussa kiinnitetään huomiota oikeasisältöisen vastauksen lisäksi vastauksen johdonmukaiseen etenemiseen.

Vinkit esseetehtäviin:
1. Jäsennä vastaus suttupaperille

Esseetehtävät käsittelevät yleensä kappaleiden kokonaisuuksia kirjallisuudesta, jonka vuoksi jäsentäminen auttaa hahmottamaan alueen kannalta relevantit seikat. Jäsentämällä pystyt luomaan vastauksen punaisen langan paperille, eikä aikaa kulu ylimääräiseen kumittamiseen tai epäloogisuuden korjaamiseen.

2. Etene pääasioista sivuseikkoihin

Nyrkkisääntö esseen kirjoittamiseen on yksinkertainen: Jokaisen lukijan tulisi ymmärtää esseen asiasisältö, riippumatta lukijan tietotasosta. Esseessä on ensiarvoisen tärkeää hahmotella alkuun pääasiat, oikeustieteessä esimerkiksi pykälien pääsäännöt. Pääkohtien jälkeen on hyvä edetä yksityiskohtaisempiin faktoihin. Lisäksi käsitteiden sisältö on hyvä avata, mikäli se on esseen kannalta olennaista.

3. Vahdi ajankäyttöä

Esseetehtävissä korostuu aineistotehtävien tavalla ajankäytön tärkeys. Suosittelen hyödyntämään aineistotehtävien ajankäyttömallia, käyttämällä aineistoon tutustumisen sijasta noin 15 min. esseen asioiden jäsentämiseen. Kattavan jäsentämisen jälkeen puhtaaksi kirjoittaminen vie vähän aikaa ja selviät tehtävästä optimaalisessa 45 min ajassa.

Viimeisenä, muttei vähäisimpänä – oikeustapaustehtävät. Oikeustapaustehtävät käsittelevät yleensä tapauksia, jotka ovat valintakoekirjallisuuden kannalta relevantteja. Oikeustapauksissa korostuu oikeudellinen päättely ja erityisesti vastaustekniikka.

Vinkit oikeustapaustehtäviin:
1. Sääntö – sovellus – johtopäätös.

Oikeustapaustehtävien vastaustekniikka on hyvin yksinkertainen. Ensiksi vastauksessa tuodaan esille oikeustapauksen kannalta relevantit pääsäännöt ja poikkeussäännöt. Seuraavaksi sääntöjä sovelletaan tapauksen faktoihin, jonka pohjalta tehdään ratkaisun johtopäätös.

Tässä tältä erää tärkeimmät vinkit valintakokeeseen. Vastaustekniikkaa kannattaa harjoitella ennen valintakoetta, esimerkiksi kellottamalla tehtäviä ja harjoituskokeita. Hurjasti tsemppiä tulevaan koitokseen, teette parhaanne ja se riittää!

Lotta Pettersson, ensimmäisen vuoden oikeustieteen ylioppilas

Ota hyöty irti aikaisemmista hakukerroista!

Reittejä oikikseen on yhtä monta kuin hakijoitakin. Yksikään reitti tiedekuntaan ole sen oikeampi tai väärempi kuin toinen. Monilla hakijoilla on kuitenkin aikaisempaa kokemusta valintakoeprosessista. Miten aikaisemmat kokemukset voi käyttää hyödyksi juuri tämän kevään koetta varten?

Aikaisempien hakukertojen hyödyntämisessä tärkeää on paitsi omien suoritusten analysointi, myös itselle toimivien opiskelutyylien ja -tapojen tunnistaminen. Tämä taito kehittyy jokaisella reitin varrella ja valmennuskurssi antaa monia hyödyllisiä työkaluja sen tueksi. Kyse ei ole silmänkääntötempusta kirjojen oppimiseksi, mutta se tarjoaa aidon mahdollisuuden kehittää omaa oppimistaan tehokkaammaksi. Tästä huolimatta kokemuksen tuoma hyöty ei näy niinkään eri oikeudenalojen hallitsemisena, vaan oman itsensä tuntemisena.

Valintakoemateriaalit vaihtuvat vuosittain, niin kirjojen aiheet kuin kirjoittajat. Näin ollen aiemmat lukukerrat eivät varsinaisesti tuo etumatkaa opiskeltavaan asiaan, vaan kirjat on luettava uudelleen ja uusien oikeudenalojen oppeja otettava haltuun. Toisaalta on todettava, että lukuprosessi kehittää kykyä omaksua oikeudellista tekstiä. Se on ehdottoman tärkeä taito, jonka kehittyminen jatkuu vielä pitkään yliopistossa ja työelämässä.

Aiempien hakukertojen oikeat hyödyt ovat kuitenkin henkisellä puolella. Taustalla olevat kokemukset tuovat paitsi varmuutta omaan opiskeluun, myös luottamusta omien opiskelutekniikoiden ja -tyylien toimivuuteen. Jo itse jännittävän koetilanteen hallinta on taito, jota on vaikea todella oppia muutoin kuin käytännössä. Kaiken kaikkiaan lukuprosessi on jokaiselle kova koettelemus ja mitä paremmin itsensä tuntee, sitä paremmin siitä varmasti suoriutuu.

Oma taipaleeni oikikseen oli varsin vaiheikas ja pääsin tiedekuntaan neljännellä valintakokeellani. Reitin varrella tavoite oli kuitenkin kirkkaana mielessäni ja halusin oppia tekemään lukuprosessissa asioita paremmin. Kun tulokset tulivat, analysoin kokeeni, etsin parantamisen kohteet ja mietin mitä voisin tehdä paremmin seuraavaa koetta varten. Ennen kaikkea en pysähtynyt reitilläni, vaan pyrin jatkuvasti kehittymään.

Kerta kerralta opin valtavasti opiskelusta ja itsestäni oppijana. Vasta ymmärrettyäni kuinka paljon työtä valintakokeeseen valmistautuminen vaatii, löysin itselleni oikeat ja tehokkaimmat tavat omaksua uusia asioita. Kun olin saanut varmuutta opiskeluuni, uskalsin rikkoa oman oppimiseni kaavaa ja mennä myös epämukavuusalueelle saadakseni vahvempia muistijälkiä. Näistä vaiheista jokainen oli kohdallani välttämätön, jotta toivottuun päämäärään pääseminen oli lopulta mahdollista.

Olen monesti miettinyt kuinka monta kertaa ”oikeasti luin” valintakokeeseen tai kuinka monessa kokeessani oli aidot onnistumisen edellytykset. Jälkikäteen ajatellen kulunut aika ja hylätyt kokeet menettävät merkityksensä: niin valintakoesalissa kuin tiedekunnassa kaikki ovat viime kädessä samalla viivalla taustoistaan riippumatta.

Merkitystä on vain sillä, että kaikkien omanlaisensa reitit vievät samaan, toivottuun maaliin.

Otto-Petteri Kinnunen

Ensimmäisen vuoden oikeustieteen ylioppilas

Oikikseen on monta tietä

Hei kaikki! Olen Katariina, ensimmäisen vuoden oikkari Itä-Suomen yliopistossa. Minulle ovet oikikseen aukesivat suoraan ensimmäisellä hakukerralla, viime keväänä 2020, joskin hieman epätavallisen reitin kautta.

Aloitin yliopistourani syksyllä 2019 Itä-Suomen yliopistossa yhteiskuntatieteiden puolella, ympäristöpolitiikan tutkinto-ohjelmassa. Kyseinen ala oli ensimmäinen hakutoiveeni, enkä ollut koskaan edes ajatellut hakevani oikeustieteelliseen. Sivuaineekseni kuitenkin valitsin ympäristöoikeuden, ja jo ensimmäisen oikiksen luennon jälkeen olin vakuuttunut siitä, että olin väärällä alalla. Oikeustiede vei mennessään ensikosketuksesta lähtien. Tuolloin, oltuani neljä kuukautta “unelma-alallani” olin valmis vaihtamaan opintosuuntaa, ja rupesinkin heti suorittamaan oikeustieteen perusteiden kursseja. Noista suoritetuista 25 opintopisteestä oli lopulta paljon apua pääsykokeisiin lukiessa, sillä oikeudellisen tekstin lukeminen oli tullut jo tutuksi.

Hain heti keväällä 2020 oikikseen yhteishaussa, pääsykokeella kuten muutkin. Työskentelin koko hakuprosessin ajan kokoaikaisesti, ja istuin arkipäivät toimistolla kahdeksasta neljään. Pääsykokeisiin luin iltaisin työpäivän jälkeen; lukutunnit sijoittuvat minulla kello 17 ja 23 välille. Viikonloppuisin pyrin ottamaan viikolla menetettyjä tunteja takaisin lukemalla 10 – 12 tuntia päivässä.

Arki tuon neljän viikon aikana oli pelkästään töissä käyntiä ja pääsykokeisiin lukua. Viikonloppuisin kävin salilla, mikä oli oikeastaan ainoa “ylimääräinen” asia, jonka ehdin viikossa tehdä. Myös kymmenen minuutin happihyppelyitä tein kevätiltoina, jos lukeminen tökki pahasti. Suosittelisin kuitenkin erittäin lämpimästi sisällyttämään arkeen myös sellaisia asioita, joista oikeasti nauttii. Itse ainakin uuvuin pääsykoeurakan loppuvaiheessa pahasti, sillä arki oli täynnä pelkästään asioita joita oli “pakko” suorittaa.

Työn ja lukemisen yhdistämisellä oli myös puolensa; kun aikaa lukemiselle on rajatusti, tulee jokainen lukuminuutti käytettyä hyödyksi ja lukemisen on hyvin intensiivistä. Se, että ajatuksia sai myös säännöllisesti siirrettyä työn pariin oli tärkeää vaihtelua ja muistutti siitä, ettei kouluun pääsy ollut koko maailma.

Luin aluksi kaikki kirjat harppoen läpi, jonka jälkeen luin ne ajatuksella muutaman kerran. Luin aina kahta kirjaa illan aikana, kuitenkin siten, ettei mikään kirja jäänyt sivuun yhtä päivää pidemmäksi. Ensimmäisellä lukukierroksella tein muistiinpanoja koneelle, toisella kirjoitin sivujen reunoille omia huomioita ja tein yliviivauksia. Loppumetreillä tein vielä käsitekarttoja laajoista asiakokonaisuuksista. Lisäksi kokosin yhteen tiedostoon kaikki kirjoissa mainitut lainkohdat ja niiden selitykset, joita siskoni tenttasi minulta iltaisin. Testasin osaamistani säännöllisesti myös harjoitustehtävillä ja -pääsykokeella. Ehdottomasti paras lukuvinkkini tulee aina olemaan kertaaminen, jota kannattaa tehdä aktiivisesti, vaikka se tuntuisikin puuduttavalta. Kertasin lounastauolla töissä aina edellisen päivän sisällöt ja kahden tunnin välein sen, mitä olin juuri opiskellut. Myös iltaisin kertasin päivän luvut. Vaikka erityisesti Jodel kävi viime keväänä kuumana, totesin jo alkuvaiheessa, että itselleni paras vaihtoehto oli pysytellä mahdollisimman vähässä kontaktissa muiden oikikseen hakijoiden kanssa. Erityisesti lukutunteja rajoittava elämäntilanteeni aiheutti minulle usein paineita, sillä muut tuntuivat lukevan vähintäänkin 12 tuntia päivässä. Kehotan siis keskittymään itseensä ja omaan suoritukseensa – lukemisessa pätee laatu eikä määrä ja uskallan väittää myös oman lukemisen olevan tehokkaampaa, kun sulkee ylimääräiset häiriötekijät pois. Sen sijaan suosittelen tukeutumaan lähipiiriin ja ystäviin vaikeina hetkinä – itse sain ainakin valtavasti tukea heiltä!

Kokopäivätyön ja pääsykoeurakan yhdistäminen oli epäilemättä yksi elämäni rankimmista puristuksista. Työnantajani oli joustava sen suhteen, että sain pääsykoepäivät ja niitä edeltävät arkipäivät vapaaksi, mutta muutoin olin kiinni toimistolla. Kuten Saara on aiemmassa blogipostauksessaan todennut, voi osa-aikainen työskentely lukemisen ohella olla tärkeä urakan rytmittäjä. Kokopäivätyötä en kuitenkaan voi suositella, mutta haluan kertoa, että se on mahdollista. Itse sain runsaasti hyvin epäileviä ja skeptisiä kommentteja koskien voimavarojeni riittävyyttä ja lukuajan vähyyttä. Sen vuoksi haluan kannustaa sinuakin hakemaan ja tekemään sen täysillä, vaikkei elämäntilanteesi olisikaan sellainen, että voisit omistaa elämästäsi yhden kuukauden pelkästään pääsykoekirjoille.

Kun hain oikikseen, olin jo menettänyt ensikertalaisuuteni, mikä yhdistettynä rajalliseen lukuaikaan töiden ohessa tuntui aluksi lannistavalta. Motivaationi päästä sisälle oli kuitenkin järkyttävän suuri, enkä koskaan miettinyt muita vaihtoehtoja. Usko siis itseesi ja omaan osaamiseesi, sillä oikeustiede tai pääsykoekirjojen sisältö eivät ole rakettitiedettä, vaan jokaisen opittavissa. Motivaatiolla pääset pitkälle.

Katariina Kaario,

ensimmäisen vuoden oikeustieteen ylioppilas

Tieni oikikseen

Moikka! Olen Jenni ja opiskelen nyt ensimmäistä vuotta oikiksessa. Omalla kohdalla ovet tänne aukesivat kolmannella hakukerralla kovan työn ja itselle sopivan lukuaikataulun ja -tekniikan tuloksena. Ensimmäisellä kerralla en hakenut kovin tosissaan ja sain vasta pintaraapaisun siitä mitä oikeustieteelliseen hakeminen oikeasti oli. Tarkoituksena oli kuitenkin lähinnä käydä katsomassa, millaiset pääsykokeet olivat ja sainkin sinä keväänä paljon paremman kuvan siitä, mitä hakeminen minulta seuraavana keväänä vaatisi.

Seuraavana keväänä otin hakemisen enemmän tosissaan, tein tiukan lukusuunnitelman ja vähensin työvuoroja silloisessa työpaikassani yli puoleen ja tein tämän seurauksena kaksi kahdeksan tunnin päivää viikossa. Tarkkailin opiskeluani todella kurinalaisesti ja opiskelinkin aamusta iltaan aina niinä päivinä, joina en ollut töissä. Työpäivinäni kävin vain kääntymässä kotona ja menin suoraan kirjastolle lukemaan iltaan asti. Keskityin liikaa siihen, että luin ”tarpeeksi” monta tuntia, ja opiskelun laatu olikin useasti huonoa. Kertaus jäi myös liian vähäiseksi ja tein lisäksi liikaa muistiinpanoja suhteessa omaan lukutahtiini. Lukeminen oli muutenkin omalla kohdalla hitaampaa johtuen lukihäiriöstä, mutta en kuitenkaan tästä huolimatta muistanut hakea lisäaikaa pääsykokeisiin. En tänä kyseisenä hakukeväänä pitänyt myöskään tarpeeksi taukoja ja kulutin itseni nopeasti loppuun, ja koulupaikka jäi sinä vuonna saamatta.

Tästä kuitenkaan lannistumatta päätin heti tehdä jo listaa siitä, mitä minun tulisi seuraavana keväänä tehdä toisin, jotta mahdollisuudet sisäänpääsyyn olisivat paremmat. Päätin lisäksi hyödyntää välivuoteni paremmin ja osallistua muutamalle avoimen yliopiston kurssille ja kokeilla minkälaisia oikeustieteellisen kurssit oikeasti ovat. Kursseilla opin paremmin mikä oli minulle hyvä tapa lukea oikeudellista tekstiä ja kuinka paljon lukihäiriöni vaikuttaa lukutahtiini. Tämä hyödynsi minua seuraavan kevään lukuaikataulun suunnittelussa. Lisäksi avoimen yliopiston kursseilta saatu tieto oli hyödyksi myös lukiessa kevään 2020 pääsykoekirjoja, minkä lisäksi oikea vastaustekniikka tuli selkeämmäksi.

Lähdin paljon itsevarmempana kohti kevään 2020 pääsykokeita, sillä tiesin mitä kaikkea minun tulee korjata edelliseltä hakukerralta, jotta mahdollisuudet sisäänpääsyyni olisivat optimaaliset. Tällä kertaa tunsin paremmin oman lukutahtini ja itselleni ne kaikista suotuisimmat lukutekniikat. Tiedostin myös taustalla olevan lukihäiriöni ja hain tälläkertaa lisäajan pääsykokeisiin. Yksi tärkeimmistä asioista kyseisenä keväänä oli myös se, että keskityin täysin omaan suoritukseeni enkä kiinnittänyt huomiota muiden hakijoiden lukutahtiin tai siihen kuinka paljon aikaa muut käyttivät opiskeluun päivässä. Tämä oli virhe minkä olin edellisellä hakukerralla tehnyt, mikä vaikutti huomattavasti omaan stressitasoon. Tein vieläkin todella kurinalaisesti töitä, mutta sallin itselleni pidempiä taukoja ja kevyempiä opiskelupäiviä enkä yrittänyt pakottaa itseäni lukemaan, jos tuntui ettei opiskelu edennyt. Tällaisina hetkinä kävin useasti ulkona tai kuuntelin esimerkiksi musiikkia hetken, jonka jälkeen yritin opiskelua uudelleen. Kertasin myös asioita paljon enemmän kuin edellisenä keväänäja jätin niin sanotut ”perinteiset” muistiinpanot vähemmälle. Sen sijaan tein paljon käsitekarttoja ja laitoin tärkeitä listoja ylös muistilapuille, jotka kiinnitin huoneeni seiniin. Tein lisäksi muistikortit kaikista tärkeistä käsitteistä, joita kertailin aina päivän lopuksi. Opiskelu oli siis paljon monipuolisempaa kuin edellisenä keväänä. Toki opiskeluun meni yhä se noin 6–10 tuntia päivässä, mutta olin todella tarkka siitä, että sain lepoa tarpeeksi ja pidin tasaisin väliajoin kevyempiä opiskelupäiviä. Lisäksi päivää ennen pääsykoetta luin vain aamupäivällä ja lopun päivää pidin vapaata. En myöskään kokenut lukihäiriötäni minkäänlaiseksi esteeksi sisäänpääsylle. Minun piti vain yksinkertaisesti käyttää lukemiseen hieman enemmän aikaa ja koin sen jopa tietynlaiseksi eduksi sillä prosessoin asioita paremmin hitaammalla lukutahdilla.

Tärkeintä oli olla lannistumatta virheistä ja keskittyä vain siihen omaan tekemiseen ja siihen lukutekniikkaan mikä sopi juuri itselle. Hakukeväänä 2020 korostui vielä enemmän tarve pitää pää kylmänä ja uskoa omaan osaamiseensa, riippumatta siitä, millaisia vastoinkäymisiä hakuprosessi toi tullessaan pandemiatilanteen vuoksi, mikä on varmasti todella tärkeää myös tänä keväänä. Pidin koko kevään ajan omat tavoitteet kirkkaana mielessäja tein sen eteen töitä ilman häiriötekijöitä. Vaikka epävarmuus viime kevään valintakokeen ensimmäisen vaiheen jälkeen oli suuri, päätin silti jatkaa lukemista mistä kiitin itseäni myöhemmin, kun sain tiedon pääsystä toiseen vaiheeseen. Loppujen lopuksi kaikki ne vaikeammatkin päivät, jolloin tuntuu, ettäepätoivo iskee, pää hajoaa tai seinät kaatuvat päälle on sen arvoisia, kun tiedon saa tiedon opiskelupaikasta. Uskokaa siis omaan tekemiseenne, kova työ palkitaan kyllä!

Jenni Kajander, ensimmäisen vuoden oikeustieteen ylioppilas

#oikikseen2021 – millä hinnalla hyvänsä?

Hellurei!

Mun nimi on Saara ja oon neljännen vuoden oikkari Itä-Suomen yliopistosta. Pääsin sisään oikikseen suoraan lukiosta syksyllä 2017. Silloin käytössä oli pelkän pääsykokeen lisäksi ns. yhteispistekiintiö, jossa huomioitiin sekä pääsykokeen että ylioppilastutkintotodistuksen antamat pisteet. Näiden pohjalta meikäläinenkin sai opintopolkuun tekstin ”hyväksytty”. Tuota ilmoitusta edelsi kuitenkin kuuden viikon taival valintakoemateriaalin parissa. Kyseisiin viikkoihin mahtui omalla kohdallani pänttäämisen lisäksi paljon muutakin; töitä, vapaapäiviä ja ystäviä. Ne olivat asioita, joiden avulla jaksoin koko rankan lukuajan maaliin asti ja joita ilman en varmastikaan istuisi nyt tässä kirjoittamassa vinkkejä tuleville oikkareille.

Kuten kerroin taannoin Judica-valmennuksen Instagramissa, työskentelin osa-aikaisesti noin puolet silloisesta kuuden viikon lukuajasta. Mulle se oli tosi hyvä valinta, jolla pystyin rytmittämään mun alkuvaiheen lukemista ja saamaan ajatukset kokonaan muualle. Joskus olin töissä aamupäivän ja luin iltapäivän, ja joskus toisinpäin. Olen kiitollinen silloiselle työnantajalleni siitä, että pystyin sopimaan työt joustavasti. Jos siis sinulla on mahdollisesti käsissäsi sellainen työpaikka, jossa voisit joustavasti jatkaa myös lukuaikana, kehotan ainakin miettimään kahdesti ennen kuin suljet sen mahdollisuuden pois. Seuraa tässä kuitenkin itseäsi ja omia voimavarojasi; kaikkeen ajan ei tarvitse riittää.

Pyrin parhaani mukaan pitämään yhteyttä myös ystäviini lukuaikana. Kävin muutaman uskollisen ystävän kanssa päivisin juorulenkeillä, pidimme satunnaisia päiväkahvitteluja sekä vietimme aikaamme viikonloppuisin lautapelien ja hyvien juomien äärellä. Nämä ystävät eivät hakeneet oikikseen, joten heille sain purkaa panttioikeuden aiheuttamia mielenmyrskyjä mielin määrin. Ilman ystävieni läsnäoloa, kärsivällisyyttä ja tukea olisin varmasti epäonnistunut valintakokeessa. Olkoon tämä kirjoitus siis myös julkinen kiitos heille unelmani toteuttamisesta!

Itse en aikanaan ollut juurikaan tekemisissä muiden oikikseen hakevien kanssa. En myöskään lukenut tämän kaltaisia blogeja, enkä rehellisesti ole aivan varma siitä, oliko se tietoinen vai tiedostamaton valinta. Nyt olen kuitenkin sitä mieltä, että siitä olisi voinut olla minulle hyötyä. Joinakin hetkinä puurtaminen tuntui varsin yksinäiseltä, ja silloin vertaistuki olisi ollut paikallaan. Koen kuitenkin tässä yhteydessä aiheelliseksi muistuttaa sinua myös siitä, että vertaistuesta on ajoittain lyhyt matka vertaispaineeseen. Keskustele ja verkostoidu kanssahakijoiden kanssa, mutta pidä huoli siitä, ettet päädy liiaksi vertaamaan itseäsi muihin. Jokainen hakija on yksilö, myös sinä itse.

Yksilöllisyyteen liittyy myös keskeisesti itsensä tunteminen opiskelijana. Sinulla lienee taustalla jo ainakin ylioppilaskirjoitukset tai jokin näihin verrattava opinnot päättävä suoritus tai kenties jo yksi tai useampi pääsykoekevät. Ennen kuin aloitat luku-urakkasi tälle vuodelle, palaa ainakin ajatuksen tasolla aiempaan, ja mieti missä onnistuit. Mieti myös, missä meni vikaan ja mitä olisit voinut tehdä toisin. Virheet olisivat turhia, jos niistä ei olisi tarkoitus oppia. Tämän vuoksi niitä ei sovi pelätä tänäkään keväänä!

Vaikka pystyinkin yllättävän hyvin vetämään keväällä 2017 rajan lukemisen ja vapaa-ajan välille, on minun silti myönnettävä, että loppuvaiheessa ote omasta hyvinvoinnista alkoi horjua. Mieleeni palaa erityisesti eräs lauantai-ilta, jona ystäväni pyysivät minua lähtemään ulos ”ihmisten ilmoille”. Olin jo saavuttanut lukutavoitteeni, mutta olin silti aikeissa jäädä kotiin, jos vaikka tulisi vielä ”ihan vähän kertailtua”. Äitini astui huoneeseen ja sanoi että ehei, sinä lähdet nyt ulos. Tulihan siinä sitten lähdettyä, kun äitikin kerran käski – ja hyvä niin! Seuraavana päivänä kirjaan tarttuminen tuntui ainakin 50 kiloa kevyemmältä pienen ”tuulettumisen” ansiosta.

Omasta hyvinvoinnista ja jaksamisesta huolehtiminen on juuri nyt tärkeämpää kuin koskaan. Pääsykoekevät on tarpeeksi rankka kokemus ilman kulkutautejakin, eikä vallitsevan maailmantilanteen pitkittyminen helpota tuota rutistusta lainkaan. Oman jaksamisen vaarantaminen ei tee oikiksen ovien aukenemista kuitenkaan yhtään sen todennäköisemmäksi. Pääsykoekevättä ei tarvitse vetää läpi hinnalla millä hyvänsä. Muista siis pitää huolta itsestäsi ja sisällyttää arkeesi muutankin kuin pykäliä, momentteja ja yleisiä oppeja. Ole itsellesi armollinen, niin sinun on helpompi antaa kaikkesi. Sen jälkeen koittavat elämäsi parhaat vuoden osana bolognanpunaista oikkariyhteisöä!

Saara Penttilä

Oikeusnotaari, 4. vuosikurssi

Opiskeluaikojen loistavimmat karkelot!

Moikka kaikille! Olen Moustafa Al-Janaby eli tuttavallisemmin ”Musse”, opiskelen toista vuotta oikeustiedettä Itä-Suomen yliopistossa, ja toimin tänä vuonna Judica ry:n vuosijuhlavastaavana sekä sihteerinä.

Kerron teille tänään vuosijuhlista, jotka ovat tunnetusti vuoden isoimmat ja arvostetuimmat juhlat. Normaalioloissa viettäisimme tänään Judican seitsemänsiä vuosijuhlia, mutta poikkeusolojen vuoksi juhlat on siirretty elokuulle. Tästä ikävästä tilanteesta huolimatta pääsimme järjestämään vuosijuhlaviikkoa perinteisemmässä muodossa. Jouduimme tosin sopeutumaan epävakaaseen tilanteeseen ja päätimme jakaa vuosijuhlaviikon, eli tunnetummin vujuviikon, kahteen osaan, jolloin tapahtumat järjestetään sekä maaliskuussa että elokuussa. Vuosijuhlaviikolla on monipuolisia tapahtumia lajikokeilusta leffailtaan ja webinaarista sillikseen. Judistit pääsivät nauttimaan hallituslaisten leipomista porkkanakakuista, mittaamaan visailuosaamistaan ja testaamaan jousipyssyammuntataitojaan. Vujuviikon normaalioloissa, ja toivottavasti elokuussa, kruunaa lauantaina pidettävät ikoniset vuosijuhlat ja sunnuntain silliaamiainen, eli PÄÄPÄIVÄ!

Miksi hain vuosijuhlavastaavaksi? Halusin olla vaikuttamassa vuosijuhlien ulkonäköön ja olla varmistamassa, että jo pitkäksi muodostunut vujuperinne jatkuu vastoinkäymisistä huolimatta. Olin viime vuonna mukana vuosijuhlien järjestämisessä vuosijuhlatoimikuntalaisena ja pääsin näkemään aitiopaikalta, mitä vuosijuhlien järjestämiseen liittyy. Toimikuntatyöskentelyn kautta pääsee kehittämään yhteistyökykytaitojaan, joka on nykyajan työelämässä erittäin arvostettu taito. Toimikunnissa toimiminen on myös paras keino startata ainejärjestöuraa ja ehdottomasti suosittelen sitä kaikille halukkaille, kun pääsette oikikseen!

Toivotan onnea ja menestystä luku-urakkaan sekä pääsykokeeseen, toivottavasti tapaamme syksyllä 😉

Moustafa Al-Janaby

Oikeustieteen ylioppilas, 2. vuosikurssi

Minun pääsykoetarinani

Hei! Olen Kia ja opiskelen toista vuotta oikiksessa, jonne ovet avautuivat toisella hakukerralla. Ensimmäinen hakukertani oli abivuoden keväällä. En tiennyt ketään, joka olisi hakemassa tai hakenut oikikseen, joten siinä suhteessa olin oman onneni nojassa. Luin netistä, miten toiset olivat aiempina vuosina opiskelleet ja hain siitä inspiraatiota omaan pääsykoekevääseen. Olin kuullut sanottavan, ettei oikikseen juurikaan päästä ilman valmennuskurssia. Pidin kuitenkin välivuotta erittäin tervetulleena ajatuksena ja halusin toisaalta nähdä, kuinka pitkälle pääsisin omin keinoin. Ensimmäisen pääsykokeen jälkeen huomasin, että vastaustekniikkani kaipaisi parannusta, minkä vuoksi päädyinkin ottamaan etävalmennuksen toista hakukertaa varten.

Välivuoden syksyn vietin Espanjassa, joten keväällä jaksoin keskittyä täysillä pääsykoekevääseen uudella energialla (pro tip: suunnittele jotain odottamisen arvoista myös mahdolliselle välivuodelle, jolloin sisäänpääsy ja välivuosi tuntuvat molemmat hyviltä vaihtoehdoilta). Ensimmäisellä kerralla luin kirjat läpi samalla tehden alleviivauksia. Sen jälkeen luin kirjat uudelleen ja tein samalla muistiinpanoja. Lopulta opiskelin asiat muistiinpanoistani. Ensimmäisellä kerralla olin huomannut, että pystyn sisäistämään asiat lukemalla ja sen vuoksi en kokenut lähivalmennusta itselleni välttämättömäksi (+tietääkseni lähivalmennuksia ei järjestä Keski-Suomessa, mikä luonnollisesti oli myös syynä etävalmennuksen valitsemiseen).

Toisella hakukerralla päätin unohtaa sen, kuinka monta kertaa ja kuinka nopeasti toiset ovat lukeneet kirjat läpi. Sen vuoksi muutin hieman opiskelutaktiikkaani. En kokenut pelkällä kirjojen läpi lukemisella olevan itselleni suurta hyötyä ja niinpä päädyin lukemaan kirjat lukuaikana läpi yhden kerran niin, että tein samalla sekä alleviivauksia että muistiinpanoja. Ainoa aikatauluni oli käsitellä yksi kirja viikossa. Jäljelle jäävät viikot käytin siihen, että opiskelin asiat muistiinpanoistani ja tein valmennuskurssin harjoitustehtäviä. En ollut tehnyt itselleni päivä- tai tuntikohtaista lukusuunnitelmaa, koska olen huono pysymään niissä. Se vähensi stressiäni, sillä näin sallin itselleni tehokkaat, mutta myös ei-niin-tehokkaat opiskelupäivät. Virallisia vapaapäiviä en pitänyt, sillä olin lukematta, jos lukufiilis uupui juuri sillä hetkellä.

Monet sanovat, ettei viimeisenä päivänä kannata lukea. Itsekään en varsinaisesti lukenut viimeisinä päivinä, sillä olin tehnyt mielestäni sen, mihin sillä kertaa pystyin. Viimeisenä iltana kuitenkin selailin kirjoja hyvin rennolla otteella monivalinnat mielessä. Kiinnitin huomiota yksityiskohtiin, jotka eivät olleet päätyneet muistiinpanoihini. Esimerkiksi erilaiset luettelot olivat tällaisia. Erään mielestäni ei-niin-tärkeän luettelon kohdalla päätin kuitenkin tehdä kevyen muistisäännön siitä, mikä luetteloituja kohteita yhdistää. Se kannatti, sillä lopulta monivalinnoissa oli yksi kysymys juuri tästä luettelosta. En osannut vastata kysymykseen suoraan, mutta muistisäännön avulla pystyin sulkemaan muut vaihtoehdot pois.

Kannattaa siis kuunnella avoimin mielin muiden vinkkejä, mutta muistaa myös kuunnella itseään ja tehdä lopulta niin kuin on itselle parasta, sillä ei ole yhtä ainoaa oikeaa keinoa päästä oikikseen. Ei kannata myöskään säikähtää, jos pääsykokeen jälkeen tulee fiilis huonosti menneestä pääsykokeesta. Näin kävi myös itselleni, mutta silti kesällä saattaa Opintopolkuun tulla mieluinen yllätys!

Tsemppiä lukemiseen! <3

Kia Laitinen
Oikeustieteen ylioppilas, 2. vuosikurssi

Valmennuskurssin hyödyt – monipuolisuutta itsenäiseen pänttäämiseen

Toinen lukee päivät ja testaa osaamistaan harjoitustehtävillä, toinen tapetoi seinät muistilapuilla ja keskustelee kirjoista kaverinsa kanssa. Yhtä kaikki: pitkän lukuprosessin keskellä meistä jokainen tarvitsee uusia näkökulmia ja muita ihmisiä opiskelun tueksi. Omakohtaisesti olen vakuuttunut, että valmennuskurssi on paras keino näiden saavuttamiseksi.

Meillä jokaisella on luontaisin tapa oppia ja sisäistää asioita. Yliviivausvärien tai edes lukutuntien määrä ei kerro paljoakaan siitä, miten hakija on omaksunut opiskeltavan sisällön. Itsensä tunteminen oppijana, monipuolisten opiskelutekniikoiden käyttö sekä oman oppimisen seuranta ja testaaminen ovat keskeisiä elementtejä matkalla kohti parasta lopputulosta koesalissa.

Tehokkaimman oppimisen saavuttamiseksi on tärkeää rikkoa totuttuja kaavoja, kuten vaihtaa välillä kirjojen lukemisjärjestystä tai opiskelutekniikkaa. Valmennuskurssi on täydellinen apukeino tähän, sillä monipuoliset kurssimetodit ja -materiaalit tuovat vaihtelua itsenäiseen pänttäämiseen ja ulkolukuun. Vaihto lukemisesta kirjoittamiseen tai muistiinpanoista harjoitustehtäviin avaa monesti abstrakteja asioita konkreettisella tavalla. Parhaimmillaan se auttaa ymmärtämään lukualueen vaikeita kohtia ja jättää niistä vahvoja, pysyviä muistijälkiä.

Harjoitustehtävät antavat mahdollisuuden testata omaa osaamistaan ja pysyä kartalla siitä, missä kohden oma lukuprosessi etenee. Ennen muuta ne tarjoavat konkreettisen tilaisuuden harjoitella ja hioa vastaustekniikkaa, joka on oikeustieteellisen alan valintakokeessa keskeisessä osassa. Omien vastausten peilaaminen mallivastauksiin auttaa hahmottamaan omia vahvuuksia ja kehittämiskohteita jo lukuprosessin aikana.

Harjoituspääsykokeet valmistavat lukukevään tärkeimpään koitokseen, valintakokeeseen, joka varmasti jännittää jokaista hakijaa tavalla tai toisella. Harjoituskokeessa voit seurata vastaustekniikkasi kehittymistä ja omaa tehtäväkohtaista ajankäyttöäsi. Se luo yleistä kuvaa siitä, minkälaisia tehtävätyyppejä valintakokeessa voi tulla vastaan. Harjoituskoe on myös loistava tilaisuus harjoitella stressaavan koetilanteen hallintaa.

Kaiken kaikkiaan lukuaika on varsinaista tunnetilojen vuoristorataa. Siksi on tärkeää, ettei omia tuntemuksiaan jää miettimään vain yksin. Valmennuskurssi on erinomainen tukiverkko ihmisiä, joiden kanssa voi jakaa niin onnistumisen kuin turhautumisen fiiliksiä yhteisellä matkalla kohti valintakoetta. Kurssilla huomaa, ettei omien ajatustensa kanssa todellakaan ole yksin!

Judica-valmennuksen tuutorit ovat tukemassa, auttamassa ja neuvomassa sinua kohti parasta mahdollista suoritusta valintakokeessa. Tehtävälleen omistautuneet tuutorit ovat valmiita kuuntelemaan ajatuksiasi niin lukemisesta kuin laajemminkin kokeeseen valmistautumisesta sekä halutessasi jakamaan hyviksi kokemiaan opiskeluvinkkejä. Tuutorit tekevät kaikkensa sinun lukuprosessin tukemiseksi.

Tämän ohella vertaistuki on lukuaikana todella arvokasta. Kevään aikana tuutoriryhmäsi hakijat tulevat tutuiksi ja saat mahdollisuuden jakaa tuntemuksiasi muiden samassa tilanteessa olevien kanssa. Vuorovaikutus paitsi tarjoaa uusia näkökulmia opiskeltaviin asioihin, myös tuo energiaa ja jaksamista lukuprosessin aikana. Meille onkin ensiarvoisen tärkeää, että oppimisen lisäksi voimme tukea jaksamaan paremmin kevään koitoksen keskellä.

Olemmehan täällä juuri sinua varten!

Otto-Petteri Kinnunen

Ensimmäisen vuoden oikeustieteen ylioppilas

Tuutorointi korona-aikana

On maaliskuu 2020 ja Judica ry:n uudet tuutorit syksyä varten on valittu. Voi sitä riemun määrää, kun se sähköposti kilahti minulle: juuri minut oli valittu tuutoriksi. Oli jännittävä ajatus, että vaikka omista fuksiviikoista oli aikaa vain viitisen kuukautta, niin puolen vuoden päästä olisin itse jo luotsaamassa uusia opiskelijoita yliopistokäytäntöihin erilaisten tapahtumien merkeissä. Olin täynnä intoa, ideoita ja jännitystä. Kaksi viikkoa myöhemmin Suomessa otettiin valmiuslaki käyttöön koronavirusepidemian merkittävän pahenemisen vuoksi.

Kesäkuussa maailma alkoi aueta pikkuhiljaa: maaliskuussa vallinnut maailmanlopun tunnelma oli enää vain varjo itsestään. Meillä alkoi olla valmiina fuksiviikkojen päiväkohtainen suunnitelma ja olimme aktiivisesti yhteydessä muihin ainejärjestöihin. Pidimme zoom-palavereita sisarainejärjestöjemme tuutoreiden kanssa ja heittelimme ilmoille mitä päättömämpiä ideoita. Osa niistä jopa päätyi ohjelmanumeroihimme, kaikkia emme valitettavasti päässeet toteuttamaan. Nyt jälkikäteen ajateltuna, ehkä hyväkin niin.

Pääsimme elokuuhun asti, ja fuksiviikkomme olivat enää vain täytäntöönpanoa vaille valmiit. Saimme eteemme seuraavan haasteen: kiireelliset uutisoinnit kertoivat meille koronaviruksen toisen aallon olevan käsillä. Lukuvuoden alkuun oli jäljellä vain reilusti alle kaikkein lyhyimmänkin kuukauden päivät. Näiden päivien sisällä etätapahtumista muodostui meille eräänlainen kirosana.

Fuksiviikot ovat monelle niitä kerran elämässä -juttuja, joita usein päädytään muistelemaan vielä vuosia, jopa vuosikymmeniä, niiden tapahtumisen ja jopa valmistumisenkin jälkeen. Joku saa niistä elinikäisiä ystäviä, toinen elinikäisiä muistoja ja kolmas ei muista niistä syystä tai toisesta mitään. Muistot, uuteen paikkaan sopeutuminen ja uudet solmittavat suhteet eivät ole asioita, jotka pääsevät oikeuksiinsa päätelaitteiden välityksellä emmekä halunneet asettaa fuksejamme siihen asemaan. Sen sijaan me halusimme antaa uusille tuleville juridisille neroillemme sellaisen palkinnon kovasta uurastuksesta ja unelmiensa opiskelupaikan saavuttamisesta, joka ei ole suoraan verrannollinen nettiyhteyden toimivuuden kanssa.

Tästä alkoi tiukka intressipunninta, jota voimme kutsua jopa näin lainopillisin termein pro et contra -argumentaatioksi. Tämä tarkoittaa, että asianmukaisissa perusteluissa on tarpeen tuoda lopputulosta puoltavien pro-argumenttien ohella myös contra-argumentteja (vasta-argumentit) ja mainita, miksi pro-argumenteille on annettu punninnassa contra-argumentteja suurempi painoarvo. Meidän piti laittaa punnittavaksi kaksi eri arvoa: tapahtumien järjestämisen vastuullisuus (tai vastuuttomuus) sekä uusien judicalaisten etu. Tiesimme että yliopisto-opintojen aloittaminen ja fuksiviikot olivat se asia, mitä monet olivat odottaneet ehkä jopa useita vuosia. Näin itseni fuksina, tutkailemassa ujosti vanhempia opiskelijoita haalareissaan ja haaveilemassa siitä päivästä, kun saisin itse vetää omani jalkaan. Pohjois-Karjalan koronatilanne oli verrattain hyvä, mutta jokaisen tapahtuman järjestäminen sisälsi silti oman riskinsä, varsinkin kun uusia opiskelijoita tuli Joensuuhun eri puolilta maata. Me päätimme ainejärjestön taholta ottaa sen riskin.

Ryhdyimme heti toimeen, ja aloimme pohtia, miten saisimme järjestettyä ohjelmaa mahdollisimman turvallisesti ja aluehallintovirastojen suositusten rajoissa. Meillä ei ollut mitään aikaisempaa mallia, miten olisimme tässä tilanteessa voinut toimia. Kävimme kovaa viestintää hallituksemme kanssa, ja vain muutamia päiviä ennen lukukauden alkua, meillä oli taas pakka kasassa. Se vaati vähän karsimista esimerkiksi poikkitieteellisten tapahtumien ja ainejärjestön vanhempien jäsenten osalta. Oli priorisoitava, ja fuksit olivat tämän show’n päähenkilöitä. Tuli tiistai 1.9., ja me toivotimme uudet opiskelijat tervetulleeksi oikein: kasvotusten ja turvavälein.

Vajaat kaksi viikkoa myöhemmin, fuksiviikkojen viimeisenä päivänä, itkin onnesta. Olin ylpeä itsestäni, muista tuutoreista, koko ainejärjestöstämme ja erityisesti uusista opiskelijoistamme. Olin ylpeä siitä, miten kaikki olivat sopeuttaneet itsensä tähän poikkeukselliseen tilanteeseen ja toimineet sovittujen pelisääntöjen puitteissa. Lisäksi, olin ylpeä siitä, että olimme pystyneet antamaan eteenpäin ainakin osan siitä sydämellisyydestä, joukkoon kuuluvuuden tunteesta ja lämmöstä, jota saimme itse osaksemme omilta tuutoreiltamme.

Erika Virtanen,

fuksikapteeni vuosimallia 2020