Yleinen – Sivu 6 – Judica-valmennus

Fuksiviikko Judicassa

Moikka, nimeni on Ronja ja olen ensimmäisen vuoden opiskelija Itä-Suomen yliopiston oikiksessa. Pääsin oikikseen toisella hakukerrallani ja olin parin välivuoden aikana ehtinyt haaveilemaan oikiksessa opiskelusta ja opiskelijaelämästä riittämiin – odotukseni oikiksen suhteen olivat siis korkealla. Vaikka olinkin täpinöissäni ja odottavin mielin, päätin siitä huolimatta lähteä viettämään fuksiviikkoa oikeastaan täysin ilman minkäänlaisia odotuksia ja ennakkoluuloja. Se todellakin kannatti, sillä fuksiviikko tulee säilymään mielessäni yhtenä elämäni hauskimmista viikoista. Spontaanilla asenteella ja avoimin mielin sinunkin fuksiviikostasi tulee vähintään unohtumaton!

Judican fuksiviikko 2017 alkoi jo varsinaista lukuvuotta edeltävänä iltana Kick Off -tutustumisillan merkeissä. Fuksit ja tuutorit tapasivat toisensa ensimmäistä kertaa ja uteliaan jännittyneitä katseita vaihdeltiin. Meidät fuksit jaettiin tuutoriryhmiin ja jatkoimme yhtä matkaa erääseen baariin lasillisten ääreen. Ohjelmassa oli rentoa jutusteltua ja tutustumista omaan tuutoriryhmään sekä muihin fukseihin. Jokaista tuutoriryhmää kohden oli kaksi tuutoria, joten hiljaisia hetkiä ei tullut. Ainakin itseäni vaivannut alkujännitys hälveni nopeasti huomattuani tulevani erittäin hyvin juttuun oman tuutoriryhmäni kanssa. Minusta oli hienoa, että tuutorit olivat panostaneet tutustumiseen jo ennen itse lukuvuoden alkamista. Jännitys purkautuikin juuri tuona ensimmäisenä Kick Off -iltana huomattuani, että niin uudet fuksit kuin tuutoritkin ovat mahtavaa porukkaa. Illan ansiosta yliopistolle saapuminen ensimmäistä kertaa seuraavana päivänä ei jännittänyt miltei yhtään. Itselleni jäi jo ensimmäisestä illasta fiilis, että meillä on täällä Joensuussa koossa mahtava porukka ja fuksivuodesta tulisi kaikilla tavoin huikea.

Perjantai-iltana vuorossa oli Beer Pong -turnaus fuksien ja tuutorien kesken (paikalle oli toki eksynyt muutamia vanhempiakin opiskelijoita). Lähes kaikki fuksit lähtivät rohkeasti mukaan pelaamaan tätä bileiden hittipeliä enkä itsekään loppujen lopuksi pysynyt laskuissa pelattujen pelieni määrästä. Kilpailuhenkisimmät yksilöt pelasivatkin pelin toisensa jälkeen, kun taas toiset pitivät välillä ansaittuja juttelutaukoja. Tällaisen aktiviteetin lomassa on helppo rennolla tavalla tutustua paremmin muihin fukseihin, mutta halutessaan voi keskittyä vain pelaamiseen – ei paineita väkisin tutustumisesta siis! Ilta ei suinkaan päättynyt Beer Pongiin vaan jatkoimmekin paikalliseen yökerhoon Ilonaan, jossa poppoomme viihtyikin pikkutunneille saakka. Tuohon iltaan mahtui paljon naurua ja hauskanpitoa ja viimeisetkin jännityksen rippeet karisivat viimeistään tuona iltana. Tämä ilta oli ehdottomasti yksi fuksiviikon hauskimmista!

Perjantain rankan Beer Pong -turnauksen jälkeen keräännyimme lauantaipäivänä kirkkopuistoon piknikille yhdessä oikeustieteiden laitoksen toisen ainejärjestön Legio Ostiensis ry:n kanssa. Urheat tuutorimme olivat raahanneet paikalle grillin (niin spektaakkelimaisesti, että heidät oli bongattu Jodeliin) ja sääkin suosi meitä. Grillailun ja rennon yhdessäolon (ja edellisen illan Beer Pong -turnauksesta toipumisen) lisäksi tutustuimme toisiimme muun muassa speed datingin ja erilaisten pelien muodossa. Speed dating ei tässä ollut perinteistä lajia vaan meille annettiin erilaisia enemmän tai vähemmän mielipiteitä herättäviä aiheita, josta keskustelimme aina noin minuutin toisen ainejärjestön edustajan kanssa. Hauska tapa oppia tuntemaan uusia ihmisiä! Kirkkopuisto alueena on iso ja tasaista nurmikkoa löytyy, joten kahden ainejärjestön fuksit mahtuivat hyvin rellestämään. Itse asiassa kirkkopuisto on niin viihtyisä paikka, että olemme tuutorryhmäni kanssa pikniköineet siellä ihan vapaa-ajallakin.

[aesop_image imgwidth=”400px” img=”https://judica.fi/valmennus/wp-content/uploads/2018/02/Piknik-2017-4.jpg” align=”center” lightbox=”off” captionposition=”center” revealfx=”off” overlay_revealfx=”off”]

Sunnuntai-iltana fuksiviikko jatkui hohtokeilauksen merkeissä Viihdekeilahalli Cosmicissa. Olimme jakautuneet sikin sokin joukkueisiin kuitenkin niin, että joukkueissa oli aina yksi tuutori. Hohtokeilaus on aina hauskaa ja oli hienoa, että tuutorit olivat järjestäneet sunnuntaiksikin ohjelmaa. Monet Itä-Suomen yliopiston oikikseen opiskelemaan tulleet ovat kotoisin kaukaa, joten tapahtumat myös viikonloppuisin takasivat, ettei koti-ikävää ehtinyt missään vaiheessa tulemaan.

Hieman asiapitoisempaa ohjelmaa saimme maanantaina, nimittäin Lakimiesliiton fuksi-infon. Lakimiesliiton jäseneksi pääsee automaattisesti liittyessään ainejärjestöön eikä liiton opiskelijajäsenyys maksa mitään ylimääräistä. Fuksi-infossa Lakimiesliiton opiskelija-asiamies esitteli meille liiton tehtäviä ja toimintaa ja saimme esittää mieltä askarruttavia kysymyksiä (kysymyksen esittämisestä sai Oikkari ei kiusaa -haalarimerkin, joten kannatti kysellä!). Asiaosuuden ollessa ohi emme suinkaan lähteneet kotiin vaan yliopiston tila muuttui nopeasti Beer Pong ja Flip Cup pöytien valtaamiksi etkoiksi ennen syksyn ensimmäisiä haalaribileitä. Tässä välissä on sanottava, että Judican poppoolla ei ole todellakaan vaikeuksia luoda bilefiilistä, vaikka oltaisiin niinkin arkisessa paikassa kuin yliopistolla! Fukseilla ei vielä tässä vaiheessa tietenkään haalareita ollut, mutta olimme silti enemmän kuin tervetulleita syksyn ensimmäisiin haalaribileisiin, jotka järjestettiin jo tutuksi tulleessa Ilonassa. Baari oli täynnä bilekansaa ja sanomattakin oli selvää, että kesän jäljiltä tunnelma oli katossa!

Tiistaina pääsimme tutustumaan aivan yliopiston kupeessa sijaitsevaan Tiedepuistoon TTT eli Tiedepuisto tutuksi tunnissa -tapahtuman merkeissä yhdessä kauppatieteiden fuksien kanssa. Kauppatieteiden opiskelijoiden ainejärjestöllä Optimi ry:llä ja Judicalla on muitakin yhteisiä tapahtumia pitkin vuotta, joten oli hyvä tutustua tuleviin sitsitovereihin hieman jo ennalta. Itse paikka, Joensuun Tiedepuisto, on eräänlainen Joensuun elinkeinoelämän keskus ja puitteet olivat sen mukaiset! Paikan päällä saimme ensiksi esittelyn Tiedepuistosta ja Joensuu Entrepreneurship Societystä, jonka jälkeen saunoimme ja söimme pitsaa. Saivatpa penkkiurheilusta kiinnostuneet katsella korispeliäkin Tiedepuiston isolta screeniltä. Illan tutustumispuoli oli hoidettu muun muassa sillä kuuluisalla jo piknikillä tutuksi tulleella kaverillisella speed datingillä, mikä olikin Judican fukseille jo tuttua hommaa.

Kauppiksen ja oikiksen ainejärjestöjen yhteisen ohjelman jälkeen keskiviikkona kampuksen valtasi tapahtuma, joka tuo joka syksy koko yliopiston jo fuksiviikolla yhteen – nimittäin kaupunkisuunnistus. Kaupunkisuunnistuksessa jakauduimme joukkueisiin ja pukeuduimme itse keksimämme teeman mukaisesti. Kaupunkisuunnistuksen ideana on kiertää ainejärjestöjen pitämiä rasteja ja suorittaa rasteilla erilaisia tehtäviä, joista saa pisteitä. Joensuun kampuksellakin ainejärjestöjä on melko paljon, joten hauskojen rastien loppumisesta kesken ei ole pelkoa. Joukkueemme, joka oli rosvoteemainen, suorittikin kaupunkisuunnistuspassiin tarvittavan määrän rasteja kunnialla! Jatkoja juhlittiin tuttuun tapaan Ilonassa, jonka tanssilattia tulikin hyvin tutuksi fuksiviikon aikana.

[aesop_image imgwidth=”400px” img=”https://judica.fi/valmennus/wp-content/uploads/2018/02/P9061969.jpg” align=”center” lightbox=”off” captionposition=”center” revealfx=”off” overlay_revealfx=”off”]

Torstaina vuorossa oli fuksiviikon ’’pääpäivä’’ – Baarikierros. Baarikierroksella meidät jaettiin ryhmiin ja pääsimme tutustumaan paremmin myös muihin kuin oman tuutoriryhmän fukseihin. Kiersimme Joensuun baareja, joissa vanhemmat opiskelijat ja hallitus pitivät hauskaakin hauskempia rasteja. Baarikierros oli siis Judican fuksiviikon huipennus eikä syyttä! Baarikierrokseen kuuluivat tietysti jatkot, jotka pidettiin keskustassa sijaitsevalla Metsätalolla. Paikka oli viihtyisä ja mahdollisuus saunomiseenkin oli. Pieni osa meistä fukseista lähti vielä seuraavana aamuna Helsinkiin oikkarifukseille suunnatulle Boreniuksen phuksiristeilylle, joka oli kyllä erittäin tervetullut kokemus edellisen illan baarikierroksen jälkeen. Ruoka oli hyvää ja meri-ilma virkisti kummasti!

Fuksiviikko ei suinkaan päättynyt rankkaan baarikierrokseen vaan jatkui seuraavalla viikolla muun muassa ELSA Joensuun fuksi-infolla, jossa ELSA Joensuun aktiivit kertoivat ELSAn toiminnasta. ELSA on siis eurooppalaisia oikkareita yhdistävä järjestö. ELSA oli varmasti monelle fukseista vielä melko tuntematon käsite, joten mielestäni oli ensiarvoisen tärkeää, että jo opintojen alkumetreillä saimme tietoa ELSAn tarjoamista mahdollisuuksista ja sen toiminnasta. Monet fukseista ovatkin lähteneet aktiivisesti mukaan ELSAn toimintaan! Oikiksessa opiskellessa käydään myös erilaisilla excursioilla, tutummin excuilla. Excut ovat ns. opintovierailuja, useimmiten yrityksiin. Jo fuksiviikolla kävimme fuksiexculla kahdessa joensuulaisessa asianajotoimistossa. Oli mielenkiintoista nähdä jo opintojen alkumetreillä, millaista työtä asianajotoimistoissa tehdään – harva meistä on kuitenkaan ennen opintoja käynyt asianajotoimistoissa tutustumassa.

Fuksiviikkomme päättyi ELSAn fuksisitseihin, jotka kulkivat tänä vuonna merirosvoteemaisina nimellä ’’Pirates of the Carelia”. Sitsit ovat siis akateeminen pöytäjuhla, jossa syödään, juodaan, pidetään puheenvuoroja sekä tietysti lauletaan. Sitseillä on tietyt säännöt, joita on noudatettava ja joiden rikkomisesta voi seurata leikkimielisiä rangaistuksia. Meillä fukseilla oli tietysti sitsisäännöt vielä vähän hakusessa, mutta se ei menoa hidastanut. Ensimmäiset sitsit olivat todella positiivinen kokemus ja antoivat esimakua tulevista akateemisista pöytäjuhlista. Sitseihin kuuluvat tietysti jatkot, joita juhlimme koko yliopiston yhteisissä Back to School -bileissä, tällä kertaa ravintola Kerubissa.

[aesop_image imgwidth=”400px” img=”https://judica.fi/valmennus/wp-content/uploads/2018/02/8c55c177-7e65-43b4-8e34-b2a65d9636fe.jpeg” align=”center” lightbox=”on” captionposition=”left” revealfx=”off” overlay_revealfx=”off”]

Tämän vuoksi Judican fuksiviikko on vailla vertaansa:

Judican fuksiviikolla tapahtumat on ripoteltu ja lepopäiviäkin on. Näin ollen välillä saa hieman levätäkin kaiken hulinan ja uuden informaation tulvasta. Onhan paljon mukavampi juhlia, kun on välissä nukkunutkin hieman. Fuksiviikon sijasta voisi puhua pikemminkin fuksiviikoista!

Fuksiviikko ei Judicassa rajoitu vain tuutorryhmien sisäiseen bondaukseen, vaan jo alkumetreillä tulee muun fuksikatraan lisäksi tutustuttua niin hallitukseen ja vanhempien vuosikurssien opiskelijoihin kuin muihinkin ainejärjestöihin sekä yrityksiin. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, ettei oman tuutoriryhmän kanssa jää riittävästi aikaa. Olen itse saanut tuutoriryhmästäni huikeita uusia ystäviä, joiden kanssa näemme paljon vapaa-ajallakin!

Judican fuksiviikko oli kaiken kaikkiaan huikea kokemus. Päivääkään en vaihtaisi pois.

-Ronja Lind

kirjoittaja on ensimmäisen vuoden opiskelija Itä-Suomen yliopiston oikeustieteiden laitoksella

[aesop_image imgwidth=”180px” img=”https://judica.fi/valmennus/wp-content/uploads/2018/05/DSC_0761-2.jpg” align=”left” lightbox=”off” captionposition=”left” revealfx=”off” overlay_revealfx=”off”]

Opiston kautta oikikseen

Hei!

Olen 21-vuotias alun perin Naantalista kotoisin oleva ensimmäisen vuoden opiskelija. Itselläni ajatus oikeustieteelliseen hakemisesta syntyi jo yläasteella. Hain ensimmäisen kerran suoraan lukion jälkeen, jolloin sisäänpääsy jäi vain kaukaiseksi haaveeksi. Vaikka lukiossa olin kuullut vanhemmilta kavereiltani siitä, kuinka paljon he olivat tehneet töitä sisään pääsyn eteen, en ollut oikeasti sisäistänyt sitä täysin. Lukion jälkeen kävin Turun kristillisen opiston, josta oli valtavasti apua. Käytännössä opistolla käytiin läpi eri oikeuden aloja ja suoritettiin lisäksi muutamia avoimen yliopiston kursseja. Vuoden aikana opettelimme muun muassa lukemaan lakia ja tutustuimme erilaisiin tehtävä muotoihin. Opin lisäksi, mikä lukutekniikka sopi itselleni parhaiten. Vuoden preppauksen jälkeen alkoi sitten pääsykokeisiin luku, johon tiesin olevani tällä kertaa paljon paremmin valmistautunut, kuin ensimmäisellä kerralla.

[aesop_image imgwidth=”400px” img=”https://judica.fi/valmennus/wp-content/uploads/2018/02/IMG_7190.jpg” align=”center” lightbox=”off” captionposition=”center” revealfx=”off” overlay_revealfx=”off”]

Itselläni oli aluksi selvä suunnitelma siitä, miten lähden lukemaan pääsykokeisiin. Toki suunnitelmat vaihtuivat ja usein tuntui siltä, etten ollut oppinut mitään. Luin koko pääsykokeisiin valmistautumisen ajan pienessä porukassa, josta oli valtavasti apua. Yhdessä tsemppasimme toisiamme ja autoimme vaikeissa kohdissa. Pitkät lukupäivät taittuivat paljon mukavammin, kun tiesi, että muutkin vieressä tekivät kovasti töitä. Vaikka joku päivä lukeminen ei tuntunutkaan sujuvan ja sisään pääseminen mahdottomalta, oli tärkeää, että seuraavana päivänä pystyi taas tarttumaan kirjoihin ja keskittymään. Itse en pitänyt vapaapäiviä lukemisesta, mutta joskus saatoin pitää selkeästi rennomman päivän, jolloin kävin läpi jo opittuja asioita ja silmäilin yleisesti kirjoja.

[aesop_image imgwidth=”400px” img=”https://judica.fi/valmennus/wp-content/uploads/2018/02/IMG_7193.jpg” align=”center” lightbox=”off” captionposition=”center” revealfx=”off” overlay_revealfx=”off”]

Pitkät päivät lukiessa vaativat vastapainoksi myös paljon lepoa. Ilman kunnon yöunia seuraavan päivän lukemisesta ja keskittymisestä olisi tuskin tullut mitään. Itselleni on aina ollut tärkeää lisäksi urheilu, jota en pääsykokeisiin valmistautuessa jättänyt myöskään kokonaan pois. Näillä oli valtava merkitys stressin poistamisessa sekä yleisesti jaksamisen kannalta. Pääsykoe rupeama on kuitenkin sen verran pitkä, että on tärkeää pitää itsestään huolta läpi luku urakan, jotta itse pääsykoepäivänäkin on hyvässä vireessä.

Itse pääsykoepäivän koin todella stressaavaksi, mikä kuuluu tietenkin asiaan. Muista, että kokeeseen voi mennä tekemään kuitenkin vain parhaansa ja että koskaan ei tule olemaan sellaista fiilistä, että nyt osaan kaiken ja olen valmis (ainakaan ei itselleni tullut). Missään nimessä ei saa luovuttaa, vaikka kokeen aluksi voisikin tuntua siltä, ettei mitään tulisi mieleen. Tärkeää on pitää pää kasassa ja keskittyä olennaiseen. Useimmin kova työ kuitenkin palkitaan!

Valtavasti tsemppiä pääsykokeisiin! Toivottavasti syksyllä nähdään Joensuussa!

kirjoittaja on ensimmäisen vuoden opiskelija Itä-Suomen yliopiston oikeustieteiden laitoksella

Ensimmäiselläkin hakukerralla voi onnistua

Moikka!

Mun nimi on Iida Lähteenmäki ja opiskelen oikiksessa ekaa vuotta. Pääsykoekevät on siis vielä varsin tuoreessa muistissa ja ajattelin kertoa vähän omasta lukemisestani sekä siitä mitkä jutut mielestäni toimivat ja mitkä taas eivät niin hyvin. Kirjoitin viime keväänä myös ylioppilaaksi, joten alkukevät kului kirjoituksiin lukiessa. Kirjoitusten jälkeen, ennen pääsykoekirjojen ilmestymistä, oli noin viikon tauko, jolloin pidin lomaa kaikesta kouluun/pääsykokeseen liittyvästä. Suosittelen sitä sillä pääsykoetta ehtii ajatella ihan riittävästi myöhemminkin. Päätin jo etukäteen, että kun aloitan pääsykoelukemisen niin keskityn vain pelkästään siihen ja että luen kerralla kunnolla. Tätä helpotti se, että asuin uudella paikkakunnalla melkein koko luku-urakan ajan valmennuskurssin takia.

[aesop_image imgwidth=”400px” img=”https://judica.fi/valmennus/wp-content/uploads/2018/02/blogikuva-2.jpg” align=”center” lightbox=”off” captionposition=”center” revealfx=”off” overlay_revealfx=”off”]

Sitten itse lukemiseen. Ajallisesti käytin lukemiseen oikeastaan kaiken ajan lukuunottamatta valmennuskurssin luennoilla istumista. Vapaapäiviä en pitänyt yhtäkään, tosin muutamana päivänä luin hieman vähemmän. Jälkikäteen ajateltuna oman jaksamisen kannalta vapaapäivien pitäminen olisi kyllä voinut tulla tarpeeseen. Jos et pysty pitämään kokonaista päivää vapaana, kannattaa edes muutamana päivänä pyhittää esimerkiksi ilta jollekin ihan muulle, jolloin taas seuraavana päivänä jaksaa lukea paljon paremmin.

[aesop_image imgwidth=”300px” img=”https://judica.fi/valmennus/wp-content/uploads/2018/02/blogikuva1.jpg” align=”center” lightbox=”off” captionposition=”center” revealfx=”off” overlay_revealfx=”off”]

Luin aina yhtenä päivänä vain yhtä kirjaa ja vaihdoin kirjaa joka päivä. Aamulla ensimmäisenä kertasin edellisenä päivänä lukemani asiat, jonka jälkeen jatkoin seuraavan kirjan parissa. Ensin luin kaikki kirjat kertaalleen läpi, seuraavalla kerralla yliviivasin eri värejä käyttäen tärkeimmät kohdat (siis melkein koko kirjan). Yliviivauksessa käytin eri värejä lakipykälille, lain sisällölle, termeille ja yleisesti tärkeille asioille. Lisäksi kirjoitin jokaisen kirjan kappaleen viereen sen tärkeimmän asian. Sen jälkeen tein vielä termikortteja ja merkkasin lapuilla kaikki kirjojen lainkohdat. Niiden väkertäminen vei melko paljon aikaa, joten kannattaa pohtia voisiko ajan käyttää hyödyllisemminkin sillä loppujenlopuksi tärkeintä on osata kirjat lähes ulkoa kannesta kanteen. Loppuajan luin kirjoja läpi kerta toisensa jälkeen ja opettelin termejä termikorteista. Tein myös valmennuskurssilta saamiani harjoitustehtäviä iltaisin, kun en enää jaksanut keskittyä lukemiseen. Niiden tekeminen oli varmasti todella hyödyllistä näin jälkikäteen ajateltuna, vaikka se silloin ei aina siltä vaikuttanutkaan. Välillä urakka tuntui ihan mahdottomalta mutta epätoivon hetkellä kannattaa muistaa, että kaikki ovat samassa tilanteessa ja kaikilla on saman verran aikaa opetella kirjojen asiat.

Tsemppiä kaikille lukemiseen! Opiskelupaikka oikiksessa on ehdottomasti kaiken sen vaivan arvoista.

-Iida Lähteenmäki

kirjoittaja on ensimmäisen vuoden opiskelija Itä-Suomen yliopiston oikeustieteiden laitoksella

[aesop_image imgwidth=”190px” img=”https://judica.fi/valmennus/wp-content/uploads/2018/03/Iida.jpg” align=”left” lightbox=”off” captionposition=”left” revealfx=”off” overlay_revealfx=”off”]

Miksi opiskelemaan susirajalle?

Yhteishaun ollessa käynnissä, moni varmasi pohtii tulevia opiskelumahdollisuuksiaan ja etenkin opiskelupaikkakuntaa. Tosi asia on, että korkeakouluopintojen takia muuttamisen todennäköisyys on melko suuri ja hyppy tuntemattomaan kaupunkiin saattaa pelottaa tai mietityttää – mikä on järkevin vaihtoehto matkallisesti, perheen ja ystävien takia jne. Et kuitenkaan todennäköisesti ole yksin pohdintojesi kanssa – etkä myöskään ainoa muualta muuttava.

Kaikista Suomen oikiskaupungeista Joensuu ei välttämättä kuulosta kaikkein hohdokkaimmalta vaihtoehdolta, vaan pieneltä tuppukylältä. Pohjois-Karjalassa asuvat saavat kuulla elävänsä ”susirajalla”, koska eihän täällä ole mitään muuta kuin Venäjältä puhaltava, hyytävä Siperian talvi, ulvovat sudet ja korpimetsää.

Joensuu ei todellisuudessa ole mikään maailmanlopun paikka, jos annat sille vain mahdollisuuden. Mielikuvat ja asenteet eivät pidä paikkaansa. Joensuussa joka viides asukas on opiskelija ja valtaosa on myös muualta muuttanutta. Tämän takia Joensuu onkin oikeutetusti opiskelijakaupunki eikä ummehtunut takapajula. Täällä todennäköisesti saat ystäviä, jotka ovat kotoisin eri puolelta Suomea ja avarrat kaveripiiriäsi sekä tukiverkostoasi.

[aesop_image imgwidth=”300px” img=”https://judica.fi/valmennus/wp-content/uploads/2018/03/itsenäisyys.jpg” align=”center” lightbox=”off” captionposition=”center” revealfx=”off” overlay_revealfx=”off”]

Olen itse kotoisin pääkaupunkiseudulta ja olen opiskellut myös Tampereen yliopistossa. Siksi monesti vertailen Tamperetta ja Joensuuta opiskelijakaupunkeina. Pidän ehdottomasti molemmista, mutta koen Joensuun erinomaiseksi opiskelijakaupungiksi, jossa viihtyy. Se, miksi päädyin Joensuuhun, olivat nimenomaan mielenkiintoiset ja haastavat opinnot. Olin suorittanut Itä-Suomen yliopiston oikeustieteellisen avoimia kursseja, ja koin ne mielenkiintoisimmiksi kuin Tampereen opintoni. Tullessani valituksi tänne, pääsinkin aloittamaan mukavasti suoraan toiselta vuodelta aikaisempien avoimen kurssien vuoksi.

Opiskelijakiintiön ollessa pienempi kuin muissa yliopistoissa, yhteishenki ja mahdollisuudet osallistua Judican aktiiviseen toimintaan ovat loistavat. Ainejärjestö toivottaa sinut heti tervetulleeksi fuksiviikkojen ja muiden tapahtumien muodossa.

[aesop_image imgwidth=”400px” img=”https://judica.fi/valmennus/wp-content/uploads/2018/03/Piknik-2017-1.jpg” align=”center” lightbox=”off” captionposition=”center” revealfx=”off” overlay_revealfx=”off”]

Joensuun kampuksella parasta on laadukkaan opetuksen lisäksi esimerkiksi se, että tilat ovat modernit ja viihtyisät ja yliopisto sijaitsee vain kivenheiton päästä kotoani. Ja jos koti-ikävä välillä iskee, voi helposti suorittaa tenttejä myös etänä, koska Itä-Suomen yliopistossa etäopiskelumahdollisuudet ovat parhaimmasta päästä. Yliopistolta saa myös Suomen halvinta opiskelijalounasta, josta opiskelijabudjettini kiittää. Onnistuin saamaan myös Joensuun Ellin opiskelija-asunnon aivan keskustan tuntumasta ja todella kohtuullisin kustannuksin. Matkani yliopistolle ja keskustaan on nyt siis yksi kilometri, kun taas Tampereella asuessani se oli yli 10 km.

Joensuu on myös erittäin kompakti kaupunki – kaikki on lähellä. Itse arvostan tätä, koska Espoossa joutuu aina lähtemään asioimaan matkojen päähän, eikä täällä tarvitse käyttää autoa, saati julkisia. Joensuu on myös ”pannukakku” – pyörällä pääsee helposti ja nopeasti joka paikkaan. Olen myös pitänyt edullisesta Sykettä-korkeakoululiikunnasta, jonka avulla olen kokeillut montaa uutta lajia, ilmajoogasta spinningiin.

[aesop_image imgwidth=”400px” img=”https://judica.fi/valmennus/wp-content/uploads/2018/03/lakimiesliitto.jpg” align=”center” lightbox=”off” captionposition=”center” revealfx=”off” overlay_revealfx=”off”]

Pidän myös Joensuun jokimaisemasta, hyvistä ulkoilumaastoista, kunnon karjalanpiirakoista ja leppoisasta elämänasenteesta. Anna sinäkin siis kaupungille mahdollisuus ja huomaat varmasti viihtyväsi täällä susirajalla. Loppujen lopuksi opiskeluaika on lyhyt ja riippuu sinusta itsestäsi, millaisen siitä teet. Hyvällä asenteella joka paikkaan kyllä sopeutuu ja saatatkin yllättyä omasta rohkeudestasi ja ennakkoluulojesi paikkansapitämättömyydestä.

-Emmi-Tuulia Filatow

kirjoittaja on toisen vuoden opiskelija Itä-Suomen yliopiston oikeustieteiden laitoksella

[aesop_image imgwidth=”180px” img=”https://judica.fi/valmennus/wp-content/uploads/2018/03/Emmi-Tuulia.jpg” align=”left” lightbox=”off” captionposition=”left” revealfx=”off” overlay_revealfx=”off”]

Periksi ei anneta!

Minulle oli lukiossa selvää, että haluan juristiksi. Pääsykoekevään lähestyessä päätin, että pääsisin sisään heti ensimmäisellä hakukerralla. Jos jonkun B-vaihtoehdon miettisi valmiiksi, sehän tarkoittaisi etten hakisi täysillä. Jälkikäteen ajateltuna olisi voinut edes vähän miettiä, mitä tekisi, jos tämä ajattelutapa ei olisikaan niin pettämätön ja edessä olisikin välivuosi. Sillä niinhän siinä kävi, ensimmäisellä hakukerralla en päässyt lähellekään. Pettymys oli valtava.

Ylioppilaskirjoitusten jälkeen olin valmistautunut käyttämään kaiken aikani pääsykoekirjojen lukemiseen. Ja niin myös tein – luin todella pitkiä päiviä kirjastossa. Olin kuullut, että oikiksen pääsykoekirjat pitää lukea moneen kertaan läpi, jotta on mahdollisuuksia päästä sisään. Luotin tähän sokeasti, enkä ollenkaan miettinyt, millainen lukutyyli minulle sopisi parhaiten. Luin kirjat seitsemän kertaa läpi. Kun sain tietää etten saanut opiskelupaikkaa, olin järkyttynyt siitä, ettei kaikkeni antaminen riittänyt. Koko heinäkuu meni itkeskellessä, sillä en tiennyt yhtään mitä nyt tekisin ja voisinko koskaan päästä opiskelemaan unelma-alaani. Opiskelupaikka oikiksessa tuntui todella kaukaiselta ja tavoittamattomalta. Miten ihmeessä voisin koskaan päästä oikikseen?

Päädyin viettämään välivuoteni kansanopistossa oikeustiedettä opiskellessa. Tämä oli ehdottomasti hyvä vaihtoehto minulle, sillä kursseja suorittaessa näin, että kyllä minusta oikeasti on tähän, vaikken pääsykokeessa pärjännytkään. Samalla rupesin pohtimaan myös lukutekniikkaani. Mitä järkeä on lukea kirjat hirveän nopeasti monta kertaa, kun kuitenkin opin parhaiten hitaasti lukemalla ja kertaamalla?

Päätin, ettei vika ollut minussa vaan lukutekniikassani. Seuraavana keväänä muutin lukutekniikkani kokonaan edellisestä. Lähdin heti pääsykoekirjojen saapumisen jälkeen lukemaan niitä hitaasti ajatuksella ja pyrin jo alusta asti sisäistämään ja ymmärtämään pääsykoekirjojen sisältöä. Vietin taas pitkiä päiviä kirjastossa, eli ajallisesti työstin pääsykoekirjoja suunnilleen saman verran kuin ensimmäiselläkin hakukerralla.

[aesop_image imgwidth=”400px” img=”https://judica.fi/valmennus/wp-content/uploads/2018/01/hetaliisa.jpg” align=”center” lightbox=”off” captionposition=”left” revealfx=”off” overlay_revealfx=”off”]

Suurimmat muutokseni olivat lukunopeuden hidastamisessa ja kertaamisessa. Ensimmäisenä hakukeväänä en juuri kerrannut, sillä se ei kerryttänyt kirjojen lukukertojen määrää. Pidin itseisarvoisen tärkeänä saada luettua kirjat läpi mahdollisimman moneen otteeseen. Toisena hakukeväänä kertasin aamuisin edellisenä päivänä opitut asiat ja iltaisin samana päivänä luetut aiheet. Suttasin myös muistiinpanoja monet vihkot täyteen. Niitä en koskaan lukenut uudelleen. Tällä tyylillä pääsykoekirjat tuli luettua 3-4 kertaa läpi, vaikka sivumäärä oli noin puolet pienempi kuin ensimmäisenä vuonna. Jos olisin siis lukenut samaan malliin kuin ensimmäisellä hakukerralla, olisin lukenut kirjat 14 kertaa läpi.

Kun uskalsin lukea omalta kannaltani järkevästi, sain opiskelupaikan oikiksesta. Se, mikä toimii toisella, ei välttämättä auta toista oppimaan asioita tarpeeksi hyvin. Lukutekniikkaa tulee muuttaa, jos tuntuu, ettei opi käyttämällään tekniikalla. Tämän sisäistäminen oli minulle keskeistä pettymyksestä yli pääsemisessä. Uskon monilla hakijoilla olevan vaikeutta löytää hyvää lukutekniikkaa, sillä ylioppilaskirjoituksiin lukeminen on melko erilaista. Valmennuskurssit ovat siitä hyviä, että ne auttavat tunnistamaan erilaisia lukutekniikoita ja tsemppaavat jaksamaan läpi lukukevään.

Lopuksi vielä vinkkini hakukevääseen.

1) Kuuntele itseäsi. Jos ei tunnu hyvältä lukea nopeaa tahtia, älä lue. Keskity vaikeisiin asioihin ja tankkaa niitä, jos siten asiat tuntuisivat jäävän paremmin mieleen.
2) Luota itseesi. Voit onnistua, vaikket ennen olisikaan onnistunut.
3) Anna itsellesi lupa syödä ja liikkua juuri siten, mikä parhaalta tuntuu. Kuten pääsykoekeväällä ottamastani oheisesta kuvasta näkyy, kävin hakemassa kirjastoon milloin mitäkin herkkua. En urheillut kevään aikana ollenkaan poislukien pyöräilymatkoja kodin ja kirjaston välillä. Opiskelupaikka oikiksessa on uhratun kesäkunnon väärti!

Tsemppiä!

-Hetaliisa Nurmi

kirjoittaja on ensimmäisen vuoden opiskelija Itä-Suomen yliopiston oikeustieteiden laitoksella

[aesop_image imgwidth=”190px” img=”https://judica.fi/valmennus/wp-content/uploads/2018/03/Heta.jpg” align=”left” lightbox=”off” captionposition=”left” revealfx=”off” overlay_revealfx=”off”]

Havaintoja oikiksesta aitiopaikalta

Opiskelu oikiksessa voi olla toisinaan vaativaa. Tulevan tentin stressi painaa jo päälle, eikä väistämättä pitkittyvä ilta oppimispäiväkirjan kirjoittamisen kestäessä yön pikkutunneille saakka ainakaan helpota tilannetta. Kirjaston pöytiin kuluu kyynärpäidesi muotoiset lovet ja joka aamu on vaikeampaa ja vaikeampaa löytää housuja, jotka eivät olisi istumalihasten kohdalta kuluneet rikki. Jos silmälasit voisivat kulua puhki, olisi oikis varmasti se paikka, jossa ilmiö havaittaisiin.

Vaikka ajoittain edellä mainitut skenaariot saattavat vaikuttaa lähes totuudenmukaisilta, opiskelu oikiksessa on todellisuudessa paljon muuta. Mahdolliset vastoinkäymiset unohtuvat nopeasti seuraavien bileiden huumassa tai edellisen vuoden vuosijuhlien kaunista loistoa muistellessa. Myös liikuntavuoron kovatempoinen sählypeli purkaa syntyneitä paineita. Pahaa mieltä aiheuttaneesta epäkohdasta pääsee myös avautumaan kärkkään mielipidekirjoituksen muodossa järjestölehden sivuilla.

[aesop_image imgwidth=”400px” img=”https://judica.fi/valmennus/wp-content/uploads/2018/03/IMG_0911.jpg” align=”center” lightbox=”off” captionposition=”center” revealfx=”off” overlay_revealfx=”off”]

Ystävät ja lukuisat erilaiset järjestöt tarjoavat vastapainoa opiskeluille mitä moninaisimmissa vapaa-ajan viettotapojen kirjossa. Vaikka oikkareilla paljon yhteisiä ominaisuuksia onkin, on jokainen kuitenkin oma yksilöllinen tyyppinsä omine kiinnostuksen kohteineen ja harrastuksineen. Onneksi joustava opiskelurytmi ja heterogeeninen joukko eri harrastusten osaajia tarjoavat paljon mahdollisuuksia toteuttaa itseään mitä erinäisimmillä tavoilla. Jokainen on mahdollisuus löytää se oman juttunsa.

Oikeustiede tieteenalana on hyvin uniikki. Kenties tästä johtuen myös sen opiskelijat ovat verrattain hieman erityisiä, niin hyvässä, kuin pahassa. Monelle muulle oikeustieteilijä saattaa näyttäytyä ylimielisenä, oman arvonsa liiankin hyvin tuntevana lukutoukkana, joka kirjastossa vastaan käydessään ei ole kuuluisa tilan antamisesta tai väistämisestä. Olen nähnyt opintopolkuni aikana oikkaripiirit niin sisältä, kuin ulkoa ja vakuutan, että todellisuudessa joukkomme on vähintäänkin yhtä kirjavaa ja maanläheistä, kuin mikä tahansa muukin.

Oikkarius kätkee itseensä joukon erityispiirteitä. Täällä Joensuussa yksi tällainen vahva tekijä kätkeytyy ympärillemme näkymättömänä ja hajuttomana, sen enempää muitakaan aisteja stimuloimatta. Siitä huolimatta sen olemassaolon voi selvästi havaita sitsien päättyessä koko juhlakansan yhteiseen syleilyyn illan viimeisen hitaan soidessa, kamppailupäivän voitokkaassa tuuletuksessa tai vapunaaton raukeassa piknik-tunnelmassa. Oikkareiden keskuudessa vallitsee aivan erityinen yhteishenki. Tuo yhteishenki taipuu toisinaan kilpailuhenkisten toverien mitellessä voimiaan argumentaation terävää säilää heilutellessa, mutta tuolloinkin vain väliaikaisesti. Muutamaa hetkeä myöhemmin samaiset toverit saattavat halata toisiaan lattialla kierien toinen toistaan ylistäen ja hervottomasti nauraen.

Tällaisen yhteishengen kokeminen ei ole mahdollista missään muualla. On vaikea sanoa, mistä yhteishenki viime kädessä muodostuu, mutta sen olemassaolon voi selvästi aistia. Voimakas yhteenkuulumisen tunne ja halu olla osana jotain näin erityistä antavat uskomattoman paljon voimaa työskentelyyn. Luonnollisesti kaikkien kanssa ei tarvitse olla bestiksiä, mutta yhteishengen kokeminen kätkeytyy arkeen ja osaan suurempaa kokonaisuutta, jossa vallitsee eräänlainen harmonia. Yhteishenki kätkeytyy arkeen ja niihin pieniin hymynvireisiin suupielissä opiskelutovereita kohdattaessa maailmalla.

[aesop_image imgwidth=”400px” img=”https://judica.fi/valmennus/wp-content/uploads/2018/03/Judica-72-e1520354367936.jpg” align=”center” lightbox=”off” captionposition=”center” revealfx=”off” overlay_revealfx=”off”]

Opintojen ohessa opiskelija voi etsiä vastapainoa opinnoissa uurastamiselle myös vapaa-ajan toiminnoissa. Vaihtoehtoja on paljon, mutta itselleni se löytyi monen muun tavoin järjestötoiminnasta. Kaikki eivät luonnollisestikaan innostu palkattomasta uurastamisesta toisten etujen eteen esimerkiksi yömyöhään saakka kannanottoja laatien tai vauhdikkaiden pöytäjuhlien jälkiä korjaten. Järjestötoiminta pitää kuitenkin sisällään valtavan paljon positiivisia kokemuksia, kuten mieleenpainuvia tapaamisia, jatkuvaa uuden oppimista ja itsensä kehittämistä sekä hauskaa yhdessä oloa. Näistä syistä johtuen olen ainakin itse valmis toisinaan myös tinkimään mukavuudenhaluisuudesta.

Opiskelu oikiksessa tarjoaa loistavat mahdollisuudet juuri järjestötoimintaan. Mahdollisuuksia päästä vaikuttamaan yhteisiin asioihin on paljon ja ympärillä olevat opiskelijat ovat usein keskivertoa kiinnostuneempia yhteiskunnasta, yhteisöistä tai muuten vain yhteisistä asioista. Kaikilta löytyy mielipiteitä ja rakentavia keskusteluja pystyy käymään olematta kaikesta kuitenkaan samaa mieltä. Oikkarit ovat luonteeltaan aktiivisia ja valmiita tekemään parhaansa myös yhteisten asioiden eteen. Kun tällaisessa seurassa lyödään viisaat päät yhteen ja työrukkaset käteen, on jälki sen mukaista.

Järjestötoiminta voi tuntua toisinaan kuluttavalta, mutta useat onnistumiset ja itsensä voittaminen saavat ainakin allekirjoittaneen hetkessä unohtamaan sitä kuuluisaa käyrää nostattaneet hetket ja korvaamaan ne hyvillä muistoilla illanistujaisista, kokouksista ja uusista tuttavuuksista. Järjestötoiminnan merkitystä yleistä elämänkokemusta antavana työnä en voi kyllin korostaa. On häkellyttävää, kuinka paljon yhdenkin vuoden aikana voi oppia itsestään, ystävistään, yhteistyöstä, vastuusta ja aikataulujen hallinnasta. Lisäksi kaikkein hienoimmat hetket ja lähimmät ystävät ovat minulle löytyneet juurikin näistä piireistä.

Opiskelu oikiksessa tarjoaa paljon muutakin kuin vain maailman parhaan tutkinnon. Vaihtoehtoja toteuttaa itseään on lukuisia ja usein voi olla vaikeaa valita vain yhtä kaikkein mieluisinta aktiviteettia. Mielestäni olennaista ei ole kouhottaa kaikkea mahdollista 110 lasissa, eikä kaikkien tarvitse tehdä kaikkea. Olennaisempaa on, että jokainen löytää sen oman juttunsa opintojen ohessa. Olipa se sitten urheilu, hallitustoiminta, lehden kustantaminen, yritystoiminnan harjoittelu tai tuutorointi, olen varma, että jokaiselle löytyy jotain.

– Jarkko Kontiainen

Kirjoittaja on toisen vuoden opiskelija Itä-Suomen yliopiston oikeustieteiden laitoksella ja Judican vuoden 2018 puheenjohtaja

[aesop_image imgwidth=”180px” img=”https://judica.fi/valmennus/wp-content/uploads/2018/03/Uusi-Jarkko.jpg” align=”left” lightbox=”off” captionposition=”left” revealfx=”off” overlay_revealfx=”off”]

It’s never too late, eli keski-ikäisenä koulun penkille

Olen 43-vuotias, elävä esimerkki siitä, että haaveitaan voi toteuttaa ja uusille urille hakeutua vielä kypsemmässäkin iässä. Olin tänä vuonna oikeustieteelliseen hakiessani työskennellyt saman työnantajan palveluksessa ilmailualalla viimeiset 16 vuotta ja selättänyt pahimmat ruuhkavuoteni suhteellisen hyvin. Ajatus oikikseen hakemisesta oli kolkutellut takaraivossani oikeastaan koko työurani ajan, mutta olin painanut tuon ajatuksen tietoisesti taka-alalle erilaisia tekosyitä keksimällä. Kun sitten vuodenvaihteessa kävin läpi bucket listaani, niin totesin, että korkeakoulututkinnon suorittaminen on roikkunut listallani luvattoman kauan, ja sille oli aika vihdoin tehdä jotain.

Stereotyyppinen käsitykseni oikikseen pääsevästä opiskelijasta oli haku-urakkaa aloitellessani nuori, fiksu, juuri ylioppilaaksi ällän papereilla kirjoittanut tuleva neljännen sukupolven juristi, jonka päähän oikeustieteellinen teksti siirtyy valokuvamuistin avulla täydellisesti ensilukemalla. Tästä seurasi tietysti karmea ajatus: Miten ihmeessä minä, vanha ihminen, jonka kouluajoista on vierähtänyt parikymmentä vuotta, voin pärjätä nuorille ja teräväpäisille, suoraan lukion penkiltä tuleville kilpakumppaneilleni pääsykokeissa? Ensimmäinen tehtäväni oli päästä yli tuosta pelosta. Tämän tein yksinkertaisesti uskomalla itseeni. Muistelin lukeneeni nyrkkeilylegenda Muhammad Alin sanoneen itselleen joka päivä ääneen: ”Olen suurin!” Alia mukaillen kirjoitin kalenteriini lauseen: ”Pääsen sisään oikeustieteelliseen vuonna 2017″, ja luin tuon lauseen itselleni ääneen joka ainoa aamu. Yksinkertainen, mutta uskokaa tai älkää, myös tehokas temppu. Ihmisen aivot nimittäin ovat sillä tavalla hassu elin, että niitä voi vähän huijata. Kun niille kertoo tiettyä tarinaa, niin aivot alkavat uskoa tuohon tarinaan ja ikäänkuin toimia sen mukaisesti. Heti alussa otin myös sellaisen asenteen, että ihmisten kanssa oikikseen hakemisesta keskustellessani kerroin aina uskovani, että pääsen sisään. Näin vahvistin aivoilleni tuota hyvää tarinaa.

[aesop_image imgwidth=”300px” img=”https://judica.fi/valmennus/wp-content/uploads/2017/12/4f2eb623-55b7-4807-9b04-b8b5e4a90326.jpg” align=”center” lightbox=”off” captionposition=”center” revealfx=”off” overlay_revealfx=”off”]

Nyt moni kypsään ikään ehtinyt, hektisessä työelämässä mukana oleva oikeustieteiden opiskelua harkitseva henkilö tietysti toteaa, että eihän työnteon ja perhe-elämän ohella ole mitenkään mahdollista irrottaa riittävästi aikaa pääsykokeisiin lukemiseen, luettava kun on kellon ympäri. Osittain tuo on totta, mutta paljon on myös hakijasta itsestään kiinni. Lukuaika kirjojen ilmestymisestä pääsykoepäivään oli minun tapauksessani noin seitsemän viikkoa, ja tulevana keväänä se lyhenee entisestään. Itse pystyin panostamaan koko seitsemän viikon ajan täysipäiväisesti lukemiseen. On ilman muuta eduksi, mikäli pystyy järjestämään tuon ajan mahdollisimman vapaaksi töistä sekä muista menoista ja keskittymään lukemiseen. Suosittelen mahdollisten lomien ja vapaiden keräämistä lukuajaksi, varsinkin sen loppuosaksi. Toki työn ohessa lukemallakin on mahdollista saavuttaa hyvä tulos, mutta se edellyttää lähes kaiken muun elämän unohtamista ja pitkää pinnaa lähipiiriltä. Kannattaa myös huomata, että oikeustieteellisen tekstin lukemisessa iän tuomasta elämänkokemuksesta on usein hyötyä. Yksi omista pääsykoekirjoistani esimerkiksi käsitteli panttioikeutta, jonka asioita asuntovelallisen oli helppo kytkeä tosielämän ilmiöihin ja sitä kautta ymmärtää helpommin.

Jo ennen varsinaisen luku-urakan aloittamistakin voi tehdä paljon asioita, kuten laittaa mahdollisesti ruosteessa oleva opiskelutekniikka kuntoon. Itse panostin tietoisesti parin kuukauden ajan ennen pääsykoekirjojen ilmestymistä luku- ja muistitekniikoiden harjoittelemiseen aivan yleisellä tasolla. Ilmoittauduin myös hyvissä ajoin valmennuskurssille, mitä voin lämpimästi suositella ainakin sellaisille henkilöille, joilla ei ole aiempaa kokemusta oikikseen hakemisesta. Oikean vastaustekniikan omaksuminen on välttämätöntä pääsykokeessa menestymisen kannalta, ja kurssikavereiden muodostaman yhteisön tuki auttaa yli vastaan tulevista ongelmista ja vaikeista hetkistä.

Nyt on aika tehdä päätös oikikseen hakemisesta ja samalla sinne pääsemisestä! Työ on kova, mutta palkinto sen arvoinen.

Terveisin,

Samuli
kirjoittaja on ensimmäisen vuoden opiskelija Itä-Suomen yliopiston oikeustieteiden laitoksella

Kolmas kerta toden sanoo

Hei! Olen Emmi, 21-vuotias toisen vuoden oikeustieteen opiskelija ja kotoisin Espoosta. Aloitin opinnot Joensuussa tänä syksynä suoraan toiselta vuodelta suoritettuani ensimmäisen vuoden opinnot avoimen yliopiston puolella. Oikeustieteen hakuprosessi ei ole helppo, vaan se vaatii paljon motivaatiota ja itsekuria. Sanonta kolmas kerta toden sanoo, päti kohdallani ja syksyllä pääsin vihdoin opiskelemaan sitä, mikä minua kiinnostaa.

[aesop_image imgwidth=”400px” img=”https://judica.fi/valmennus/wp-content/uploads/2017/12/IMG_20180106_191256.jpg” align=”center” lightbox=”off” captionposition=”left” revealfx=”off” overlay_revealfx=”off”]

Ensimmäisen kerran hain oikikseen suoraan lukiosta valmistuttuani vuonna 2015. Siinä vaiheessa pään ollessa jo pehmeä ylioppilaskokeisiin valmistautumisesta, ei Baselin pankkisäätely uponnut sitten millään puhumattakaan englanninkielisestä kirjasta. Yksin Turussa asuminen ja pääsykoekirjojen kummallisen kielen tavaaminen takasivat mukavan burn outin. Onneksi minulla oli ässä hihassa hyvin todennäköisen pääsykokeen reputtamisen rinnalle, nimittäin vuoden opiskelu kansanopistossa Pirkanmaan sydämessä lehmien keskellä… Kansanopistovuosi antoi minulle korvaamattomia opiskelutaitoja ja ennen kaikkea totutti minut oikeudellisten tekstien lukemiseen. Koulumainen opiskelu korvessa loi loistavan yhteishengen opiskelijoiden keskelle ja ryhmän tuki olikin opiskelujen aikana korvaamatonta. Suuri osa kansanopistotutuista muuttikin opiskelemaan Joensuuhun.

Toisen kerran hain uudestaan Turkuun ja Joensuuhun, mutta kokeessa ei napannut silläkään kertaa. En kuitenkaan ollut niin heikoilla jäillä kuin ensimmäisellä kerralla, ja oikeudellinen teksti ei ollut enää kryptistä. Hain toisen hakukerran ohella huvikseni Tampereen yliopistoon viikon lukemisella ja suureksi yllätyksekseni sain opiskelupaikan hallintotieteellisestä. Seurasi muutto Tampereelle ja opintojen aloittaminen. Oikis painoi kuitenkin koko ajan takaraivossa ja päätin, että kolmas kerta tulee olemaan minun kertani. Koko vuoden valmistauduin pääsykokeisiin tekemällä Tampereen opintojen ohella loppuun kansanopistossa aloittamani Itä-Suomen oikeustieteen avoimet opinnot. Avoimen opinnot olivat eräänlainen motivaattori, sillä tiesin voivani aloittaa opinnot suoraan toiselta vuodelta, jos vain pääsisin kouluun sisään.

[aesop_image imgwidth=”400px” img=”https://judica.fi/valmennus/wp-content/uploads/2017/12/IMG_20180106_190916.jpg” align=”center” lightbox=”off” captionposition=”left” revealfx=”off” overlay_revealfx=”off”]

Opiskelu ja henkinen valmistautuminen loivat kolmannelle hakukerralle vahvan pohjan ja tiesin, mitä virheitä ei kannata enää tehdä. Aikataulutus sekä priorisointi, säännöllinen päivärytmi, mutta myös vapaapäivät olivat toimiva resepti onnistumiseen. Korostankin ennen kaikkea lepoa, sillä jätin se aiempina hakukertoina taka-alalle, eikä se edesauttanut mitään. Lukuaika on loppujen lopuksi erittäin lyhyt, vaikkakin rankka kokemus. Kannattaakin miettiä, tekeekö asiat kerralla kunnolla, vai aina joka vuosi uudestaan. Kieltämättä myös kokemus ja kantapään kautta oppiminen auttoivat ainakin itseäni ja välivuodet vain motivoivat lisää. Valmennuskurssi toimii myös isona tukena ja siitä kannattaakin ottaa kaikki hyöty irti.

Toivotan paljon tsemppiä kaikille hakemisesta päätöksen tehneille! 🙂 Vielä on aikaa kirjojen julkaisuun, joten kannattaa levätä ja tehdä mukavia asioita ennen tositoimien alkamista 🙂

-Emmi
kirjoittaja on toisen vuoden opiskelija Itä-Suomen yliopiston oikeustieteiden laitoksella

[aesop_image imgwidth=”190px” img=”https://judica.fi/valmennus/wp-content/uploads/2017/12/cv_2.jpg” align=”left” lightbox=”off” captionposition=”left” revealfx=”off” overlay_revealfx=”off”]

Iloa opiskeluun liikunnasta

Vaikka pääsykokeisiin lukeminen on täysipäiväistä työtä ja se vaatii täydellisen omistautumisen, ei kannata kokonaan luopua itselle tärkeistä harrastuksista. Ennen kirjojen ilmestymistä kannattaa huolellisesti suunnitella omaa lukuprosessia ja miettiä itselle sopivaa päivärytmiä.

Liikunta on aina ollut tärkeä osa elämääni ja pääsykoekeväänä se auttoi minua palautumaan päivän opiskelusta. Luin pääsykokeisiin samassa lukusalissa muutamien kavereideni kanssa ja noudatimme hyväksi havaitsemiamme rutiineja. Kävimme joka päivä lounaan ja päivällisen jälkeen kävelemässä pienen muutaman minuutin pituisen lenkin, ennen kuin jatkoimme lukemista. Päivän päätteeksi kävimme aina pidemmällä lenkillä, jonka aikana päivän jumit aukesivat niin päästä kuin jaloista ja välillä kirjojen solmukohdat ratkesivat kuin itsestään.

Erilaiset pallopelit ovat lähellä sydäntäni ja lukutauoilla tulikin välillä käytyä ulkona kikkailemassa sählypallon kanssa. Itse en malttanut pitää viikoittain yhtä välipäivää lukemisesta, mutta lauantaina lopetin lukemisen hyvissä ajoin ja loppupäivä oli aikaa harrastuksille. Sunnuntaina nukuin myöhään ja jatkoin lukemista vasta iltapäivällä.

[aesop_image imgwidth=”400px” img=”https://judica.fi/valmennus/wp-content/uploads/2018/02/Valmennuskurssi-4.-.jpg” align=”center” lightbox=”off” captionposition=”center” revealfx=”off” overlay_revealfx=”off”]

Urheiluharrastuksia on helppo jatkaa Joensuussa, jossa opiskelijoilla on todella hyvät liikuntamahdollisuudet:

Lenkkikerho. Maanantaisin on ainejärjestömme Judican oma lenkkikerho. Tarjolla on aina kaksi eri mittaista lenkkiä, noin 5 ja 10 kilometrin reitit. Lenkeillä noudatetaan kolmen P:n sääntöä: pitää pystyä puhumaan. Näin ollen kynnys lähteä juoksemaan on pidetty matalalla. Juoksupasseihin voi kerätä leimoja juoksuista ja tarpeeksi monella leimalla saa himoitun haalarimerkin.
Oikkareiden liikuntavuoro. Tiistaina on oikeustieteen opiskelijoiden oma liikuntavuoro, jossa pelataan kahden tunnin ajan erilaisia pallopelejä. Tarkoitus on, että kaikki voivat tulla pelailemaan rennosti ja omien taitojen mukaan sekä hyvässä yhteishengessä.
Lajikokeilut. Judica järjestää joka kuukausi lajikokeilun jäsenilleen. Olemme käyneet esimerkiksi crossfitissä, yleisurheilemassa ja luistelemassa. Ainejärjestömme oma urheiluvastaava huolehtii siitä, että jäsenten toiveita kuunnellaan kaikkiin urheiluasioihin liittyen.
Kamppailupäivä. Judica on järjestänyt myös kamppailupäiviä Joensuun kauppatieteiden opiskelijoiden kanssa. Lajeina ovat olleet koripallo, jalkapallo ja kirkkovenesoutu. Yhteishenkeä korottaneen päivän päätteeksi jälkipelit on käyty ainejärjestöjen yhteisessä illanvietossa palkintopokaalia saunottaen.
SBS Karkein. Kilpailuhenkisille oikkareille meidän oma salibandyseura SBS Karkein tarjoaa mahdollisuuden tällä hetkellä pelata salibandya miesten 5. divisioonassa, jossa aloitimme pelit viime kaudella. Harjoittelemme kaksi kertaa viikossa tavoitteellisesti, mutta hymy huulilla. Tätä ennen osallistuimme Karkeimman nimeä kantaneella joukkueella liikuntailtapäivän jalkapalloturnauksiin ja korkeakoulujen salibandyliigaan.
Liikuntailtapäivä järjestetään lukuvuoden aikana kerran syksyllä ja keväällä. Opetus päättyy kampuksella puoliltapäivin ja sen jälkeen on mahdollisuus osallistua erilaisiin joukkue ja yksilölajeihin. Itse olen ollut pelaamassa jalkapalloa ja kokeilemassa curlingia.

Lopulta tärkeintä on, että teet lukemisen lisäksi sopivassa määrin myös jotain sellaista, josta nautit – oli se sitten urheilua tai jotain aivan muuta. Jaksamista kevään koitokseen!

– Hessu Kosonen

kirjoittaja on kolmannen vuoden opiskelija Itä-Suomen yliopiston oikeustieteiden laitoksella sekä intohimoinen urheilija

[aesop_image imgwidth=”180px” img=”https://judica.fi/valmennus/wp-content/uploads/2018/02/Hessu-blogikuva.jpg” align=”left” lightbox=”off” captionposition=”left” revealfx=”off” overlay_revealfx=”off”]

Savannan lukuvinkit pääsykoekevääseen

Moikka! Olen Savanna Itä-Suomen yliopiston oikeustieteellisestä. Ennen pääsykoekirjojen ilmestymistä luin paljon erilaisista lukutekniikoista ja mietin omaa lukusuunnitelmaani. Olin innoissani kirjojen ilmestymisestä, jotta pääsisin jo töihin ja toteuttamaan suunnitelmiani. Alustava lukusuunnitelma kannattaa tehdä, vaikkakin se voi muuttua lukuprosessin aikana. Keväällä 2017 lukuaika oli noin 7 viikkoa ja luin kirjat 8 kertaa. Yliviivasin käsitteet, käsitteen selityksen, oikeustapaukset ja lait eri väreillä. Minulla oli myös Judica-valmennuksen materiaalipaketti. Numerointi on järjestetty lukukertojen mukaan.

lukukerralla luin kirjat läpi kirja/päivä taktiikalla eli hyvin nopeasti. Tein jonkin verran merkintöjä jo tässä vaiheessa, mutta en kuitenkaan liikaa. Lähinnä yliviivasin käsitteitä.
kerralla tein muistiinpanot ja tämä vei aikaa suunnilleen 3–4 päivää/kirja. Koin muistiinpanojen tekemisen kuitenkin itselleni hyödylliseksi prosessiksi.
kerralla luin kirjat tarkemmin ja aloin painaa muistiin tärkeitä asioita ja listoja. Tein käsitekortteja jokaisesta kirjasta, eli toiselle puolelle käsite ja toiselle selitys. Näitä pystyi selaamaan illalla, kun ei jaksanut enää keskittyä muuhun. Kirjoitin eri värisillä kynillä eri kirjojen käsitekortit, jotta tiesin mihin asiaa voisi alkaa yhdistämään, jos asia ei muuten muistuisi mieleen. Kortit olivat myös siitä hyödyllisiä, että joskus lukiessa asiat saattavat tuntua selviltä, mutta kun se otetaan pois asiayhteydestä ja kysytään vain jotain tiettyä listaa, niin sitä ei ehkä muistakaan niin helposti.
kerralla tein mindmapeja tärkeistä asioista, jotta hahmottaisin kokonaisuudet paremmin, vaikka olinkin jo kerran tehnyt perusteelliset muistiinpanot.
kerralla kirjoitin sivujen reunoille tärkeitä avainsanoja. Näin hahmotin nopeasti, mistä asiasta ja sivusta on kyse. Tämä oli itselleni ehkä tärkeimpiä vaiheita.
kerralla tein samalla muistilappuja oviin ja seiniin minulle vaikeista asioista ja käsitteistä.
& 8. kerralla puhuin kotona ääneen asioita ja jokaisen sivun tärkeät pointit, listat ja käsitteet sanasta sanaan niin kauan, että muistin ne. Palasin välillä aiempiin vaikeisiin kohtiin ja menin eteenpäin, kun muistin listat.

[aesop_image imgwidth=”250px” img=”https://judica.fi/valmennus/wp-content/uploads/2018/01/savanna-blogi.jpg” align=”center” lightbox=”off” captionposition=”center” revealfx=”off” overlay_revealfx=”off”]

Muita kokemuksia:

Luin yliopiston kirjastolla noin 5 viikkoa ja 2 viimeistä viikkoa kertasin kotona ääneen asioita. Kellotin lukuaikani, jotta pysyin selvillä siitä, kuinka kauan olin todellisuudessa lukenut. Ilman lukuajan kellottamista minun olisi ollut helpompaa tehdä muita asioita lukemisen ohella ja uskotella itselleni, että olin lukenut koko päivän. Rehellistä lukuaikaa tuli noin 7 tuntia päivässä, joskus enemmän ja joskus vähemmän.
Minulle alku oli vaikein ja turhauttavin, koska piti opetella asiat. Loppukertaaminen oli helpompaa, kun se oli lähinnä pänttäämistä ja asioiden muistamista.
Luin yhtä kirjaa päivässä ja toisesta kirjasta tekemiäni muistiinpanoja/ Judica-valmennuksen tiivistelmiä. Näin pystyin keskittymään yhteen kirjaan, mutta samalla palauttamaan muistiin toisen kirjan asioita niin, etteivät ne unohdu.
Opettelin listat ensin hyvin pelkistetysti, jokainen kohta oli vain yksi sana. Pänttäsin näitä aluksi ja sitten vasta lisäsin listoihin sanoja ja aloin opetella listoja kokonaisvaltaisesti ja miettimään, mitä ne oikeastaan tarkoittavat.
Minulle on helppoa opetella kirjainjonoja, joten tein pitkistä listoista pelkistettyjä kirjainjonoja tyyliin ”VPTOKVTITO” eli haastehakemuksessa täytyy ilmoittaa vaatimus, kanneperuste, todisteet, oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskeva vaatimus sekä peruste, jolla tuomioistuin on toimivaltainen. Kuulostaa ehkä monimutkaiselta, mutta kannattaa miettiä, millä tavalla itse oppii ja muistaa asiat ja toteuttaa se, vaikka se olisikin ehkä vähän erikoinen.
Tein valmennuksen tehtävät ja harjoituspääsykokeet, mutta en kuitenkaan käyttänyt niihin ”liikaa” aikaa.
Vaikka pisteitä saa vain kirjoissa mainituista asioista, itse katsoin netistä joitakin käsitteitä ja oikeustapauksia, jotka olivat kirjassa hankalasti avattu.
Itse koetilanteeseen en ollut valmistautunut tarpeeksi ja pelkäsin kokeen jälkeen, että se koituisi sisään pääsemiseni kohtaloksi. En ollut miettinyt tehtäväkohtaista ajankäyttöä, sillä eri tehtävät voivat viedä eri verran aikaa. En myöskään ollut miettinyt strategiaani tehtävään, jossa saa miinuspisteitä väärästä vastauksesta ja mokasinkin tällaisen tehtävän kokeessa vastaamalla kaikkiin kohtiin viime minuuteilla, vaikken tiennyt varmaa vastausta puoliinkaan. Onneksi muut tehtävät olivat menneet hyvin eikä tästä tehtävästä tullut huima yksi piste ollutkaan este sisäänpääsylle. Näitä asioita kannattaa siis myös pohtia!

Tsemppiä luku-urakkaan!

-Savanna
kirjoittaja on ensimmäisen vuoden opiskelija Itä-Suomen yliopiston oikeustieteiden laitoksella

[aesop_image imgwidth=”190px” img=”https://judica.fi/valmennus/wp-content/uploads/2018/01/savanna-kuva.jpg” align=”left” lightbox=”off” captionposition=”left” revealfx=”off” overlay_revealfx=”off”]

Fuksiviikko Judicassa

Opiston kautta oikikseen

Ensimmäiselläkin hakukerralla voi onnistua

Miksi opiskelemaan susirajalle?

Periksi ei anneta!

Havaintoja oikiksesta aitiopaikalta

It’s never too late, eli keski-ikäisenä koulun penkille

Kolmas kerta toden sanoo

Iloa opiskeluun liikunnasta

Savannan lukuvinkit pääsykoekevääseen

Judica-valmennus

Pikavalikko

Some